Ultra Interval Camp 2018, sekä suomeksi että ruotsiksi

ULTRA INTERVAL CAMP 2018

”Kenen idea tää oikein oli?!” Kello on 02.31 yöllä. Makuupussit alkavat liikahtelemaan ja niistä kömpii yksi toisensa jälkeen ehkä jossain määrin kangistuneen ja väsyneen näköisiä henkilöitä ylös. Osa alkaa pukeutumaan äänettömästi juoksuvaatteisiin saman tien. Osa etsii ja valitsee sitä ennen vähiten kosteita vaatteitaan. Osa alkaa herättelemään pientä puheen pulinaa ja jopa naureskelua. Keskustelun sävy on jossain määrin ironinen, mutta myös innostunut. Yhtäjaksoista unta on takana puolesta tunnista tuntiin. Osa ei ole ehtinyt, vaivautunut tai halunnut nukkua ollenkaan. 02.58 kaikki ovat eteisessä juoksuvaatteissa valmiina sytyttämään otsalampun ja lähtemään ulos. Pakkanen on kiristynyt illan muutamasta asteesta -15°C ja tuuli vaikuttaa olevan ennallaan. Ulkona lumi narskuu kenkien alla.

 

 

Ensimmäisen intervallin lähtö tapahtui perjantai-iltana klo 18.00 ”lehmänkellolla”. Sitä ennen kaikki olivat saapuneet omilta suunniltaan, kun takana oleva työviikko ja muut velvoitteet oli hoidettu. Edessä oli 1-8 intervallia kolmen tunnin välein ja matkoina oli valittavissa 5 ja 10 km lenkit. 5 km lenkki löytyi sekä metsästä heijastimin merkittynä että tielle merkattuna. Lisäksi oli valittavana 10km reitti teitä pitkin. Paikalliset ratamestarit Sara ja Lisen olivat tehneet hienoa työtä suunnitellessaan ja merkatessaan reitit. Urakan kokonaispituuden pystyi valitsemaan 5 ja 80 km välillä. Järjestäjänä oli Team Nordic Trail:in vaasalaiset vetäjät ja idean pääsyylliseksi todettiin Vaasan toiminnasta vastaava Hanna. ”Ihan hyvä idea!” Tapahtuman tarkoituksena oli tarjota mahdollisuus haastaa itsensä ja suorittaa haasteen yhdessä muiden kanssa. Itsekseen ei todennäköisesti tulisi laitettua herätyskelloa soimaan keskellä yötä 10 km juoksulenkkiä varten – tai ainakaan useampaa kertaa saman yön aikana. Nyt jokaisella oli mahdollisuus haastaa itsensä omalla tasollaan ja omine tavoitteineen, mikä onkin perusperiaatteena Team Nordic Trail:in toiminnassa.

Ensimmäiset intervallit tuntuivat varsin kevyiltä ja mukavilta. Haasteena oli lähinnä avoimilla paikoilla tuntuva kylmä tuuli, jota vastaan tuli suojautua. Pukeutumisessa piti joka kierroksella tehdä talvijuoksulle tyypillinen kompromissi mukavuuden, sopivuuden, kylmyyden ja hikoilun välillä. Ehkä parhaimmillaan alku tuntuu hieman kylmältä tai viileältä, mutta jonkun matkaa juostua varsin sopivalta. Loppumatkasta saattaa vaatteet kostua hikoillessa ja sitä kautta myös ääreisosissa tuntumaan vähän viileältä tai kylmältä – vaikka yleisesti tuntisi olonsa lämpimäksi. Intervallin jälkeen oli aina tärkeää aloittaa huoltotoimet välittömästi.

Vaikka intervallin jälkeen oli käynyt lämpimässä suihkussa ja vaihtanut päälleen kuivat, lämpimät ja mukavat vaatteet, alkoi kylmyys hiipiä raajoista kohti vartaloa. Lepotaukojen aikana sai huomata, että energia- ja nestehuollon ja vaatehuollon lisäksi huollettava omaa lämpötaloutta. Taukojen aikana lämpötasapaino ehti juuri normalisoitua, kun malttoi mennä lepäämään ja lämmittelemään makuupussiin. Tosin vielä mukavampi vaihtoehto lämmittelyyn oli tukikohtana toimivan Tålamodin koulun pihalle tuotu peräkärrysauna! Oli mahtavaa istua lauteille ja katsella, kuinka tulipesässä palava tuli valaisi lasin läpi saunan. Kylmän tunne unohtui melko pian: Myös lihakset tuntuivat rentoutuvan paremmin saunassa. Oli sinällään harmi, että saunomista ei voinut jatkaa loputtomiin… Lepäämisen kanssa kilpaili pussillinen Tomaksen tuomia pulmia ruokasalin pöydällä. Jos jalat saivat kyytiä intervallien aikana, niin aivonystyröitä kuormitettiin tauoilla

Energia- ja nestehuollon tärkeys korostuu pitkällä matkalla. Jos energiavarannot jäävät täyttämättä, alkaa tuntua voimattomammalta ja myös lämpötasapainon ylläpitäminen käy haastavammaksi. Olimme saaneet tarjolle Clif Bar -patukoita, geelejä ja ”blokkeja”. Syömiseen ja etenkin geeleihin ehtii yleensä kyllästymään ultrajuoksutapahtuman aikana, mutta erilaiset maut ja tuotevaihtoehdot tuntuivat uppoavan tavallista paremmin – eivätkä ne maistuneet pelkästään sokerille. Peukku Clif Barille!

Lauantaiaamuna sai kokea auringon nousun ja yön taittumisen taas päiväksi. Se antoi uutta energiaa juoksuun. Oli tulossa aurinkoinen päivä. Kylmältä tuntuneen yön jälkeen sai hiljalleen tuntea auringon lämmittävät säteet. Otsalamput sai jättää pois. Kaikki näytti niin talvisen valkoiselta ja jäljellä olevat juoksukilometrit vähenivät koko ajan. Intervallien aikainen höpöttäminen oli aamuyöstä ja aamupäivälläkin vielä vähäistä verrattuna tapahtuman alkuun. Jalat tuntuivat aika raskailta. Viimeiselle intervallille lähtiessä monen juoksu oli vaappuvaa ja askeleet eivät näyttäneet täysin vaivattomilta. Viimeisen intervallin edetessä ja lopun häämöttäessä ilo alkoi taas lisääntymään ja sitä kautta sai taas lisää voimia. N. 16.30 kaikki 8 intervallia oli juostu!

Tapahtumamme oli laatuaan meidän ensimmäinen, mutta ei varmasti tule jäämään viimeiseksi. Hauskaa oli! Oli myös raskasta, kylmää, väsyttävää, ärsyttävää, kivuliasta ja haastavaa, kuten ultrajuoksussa aina on. Jokainen kokee sen omalla tavallaan ja toisaalta se tuleekin kokea itse. Kaikki paikalle tulleet olivat täysillä mukana. Vaikka kaiken kiireen keskellä emme ehtineet kunnolla edes tutustumaan toisiimme, meillä oli mukavaa yhdessä. Saimme kokeilla yhdessä ultrajuoksua, yöjuoksua, väsyneenä juoksemista sekä lopuksi sitä maaliin tulemiseen liittyvää fiilistä, kun urakka on takana ja saa vain istua ja nauttia. Kiitos kaikille järjestelyissä mukana olleille, tapahtumaa tukeneille ja ennen kaikkea meille kaikille hulluille, jotka olimme mukana!

Jo syksyllä 2018 järjestetään Ultra Interval Camp Pietarsaaressa. Tervetuloa mukaan!

Lisätiedot: www.teamnordictrail.fi

 

ULTRA INTERVAL CAMP 2018

”Vems ide var detta?” Klockan visar 02.31 på natten och småningom börjar sovsäckarna röra på sej. Ut kryper några slitna löpare som snart ska ge sej iväg på ytterligare en intervall. En del börjar klä på sej utan ett ljud. En del väljer sina plagg bland högen av löpkläder för att hitta det minst fuktiga och svettiga klädesplagget att ta på sej.  Snart piignar gänget till och det hörs en del snarvel och tilloch med något enstaka skratt.

Diskussionen börjar bli lite smått ironisk vid det här laget. Självklart är vi alla också förväntansfyllda och även lite smått ivriga över att få ge oss ut och springa lite igen. En del har vakat sedan den senasteste intervallen medan några av oss försökt vila och till och med sova en stund. Klockan 02.58 står alla redo med pannlampan tänd. Kvicksilvret har krupit ner till -15 grader och snön knarrar under våra kängor. Dom första löpstegen känns stela.

Den första intervallen avverkades på fredag kväll kl 18.00. Vi var ett gäng löpare från Team Nordic Trail som hade samlats i Vörå för att tillsammans delta i Ultra Interval Camp. Med oss hade vi också några gästlöpare som ivrigt hängde med på våra galna upptåg.  Tanken var att vi tillsammans skulle avverka mellan en till åtta intervaller och sträckan för varje intervall kunde vara antingen 5 eller 10 kilometer.  Hela sträckan under eventet kunde således variera från 5 till 80 kilometer beroende på vilken sträcka man valde att springa och hur många intervaller man vill köra under dygnet ute i Vöråskogen.

Målet med vårt ultraintervalldygn var att tillsammans få tänja våra gränser och se vad vi klarar av. Att få göra detta i grupp var för många en förutsättning för att överhuvudtaget komma sej ut för att avverka sina sträckor. Sällan kommer man sej för att ställa väckarklockan kl 03.00 för att springa 10 km, än mer sällan händer det att man avverkar den sträckan flera gånger per natt. Till det behövs en gäng galna löpvänner under ledning av Team Nordic Trails ledare i Vasa.

Dom första intervallerna kändes lätta och rentav trevliga. Vädret var kylslaget men med rätt klädsel gick det utmärkt att springa. Ju fler intervaller vi sprang desto viktigare blev det dock att vårda både att vårda sina fötter och se till att energiintaget hölls intakt. Fastän varje intervall avslutades med en värmande skön dusch började kylan krypa allt närmare benmärgen. Under pauserna passade vi också på att värma oss i bastun och trixa lite med det knep och knåp som vår löpvän Tomas hade med sej. Det var skönt att få vila tankarn apå det mellan löprundorna.  Vi hade också möjligeht att testa lite olika varianter av energi bars och gel och den gemensamma slutsatsen var att Cliff bars var dom absolut bästa.

 

Lördagmorgonen grydde och att få mötas av solljus efter en natt då tankarna inte alltid varit så positiva var underbart. Nu var vi laddae med ny energi och antalet intervaller vi skulle springa minskade allt mer. Alla kilometrar började kännas i benen. Det gjorde ont både i fötter och i muskler och det var vara att bita ihop för att hålla ut till slutet. Under den sista intervallen släppte den mentala spänningen och vi fylldes alla av en glädje och en stolthet då vi såg målet närma sej. Yes, vi hade fixat det. Ungefär klcokan 16.30 på lördagen var alla ultra inervaller avklarade. Vilket supergäng!

Ultra Interval Camp Blev ett oerhört lyckat event där vi tillsammans fick kämpa för att tänja våra gränser, peppa, stöda och heja på varandra. Det är så underbart att få umgås med ett gäng galningar som samlas från när och fjärran för att till synes helt lomotiverat kuta omkring varv efter varv längs isiga och hala skogsvägar mitt i smällkalla vintern. Det kan tänkas vara galet. Det kan också tänkas vara ett minne för livet, en enorm upplevelse och framför allt och fantastisk gemensamp. Stort tack till alla er som var med.

Nästa Ultra Intervall Camp ordnas i Jakobstad hösten 2018.

Varmt välkomna med.

Mera info på: www.teamnordictrail.fi

Pasi Rinne / Ida Kronholm

 

Team Nordic Trail Finland:
Ida Kronholm
ida@teamnordictrail.se
www.teamnordictrail.fi www.teamnordictrail.se

Team Nordic Trail (Vaasa):
Hanna Enlund
Sara Clärk
Pasi Rinne
Jonas Sjöstrand
Kimmo Hakomäki

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X