Polkujuoksija suksilla

Hiihto voidaan käsittää monella eri tavoin, joten tarkennuksena että tässä yhteydessä puhutaan omin voimin suksin ja sauvoin tapahtuvasta liikunnasta. Lunta on edelleen valta-osassa maata yli 50cm, joten vaikka sulan maan kisat kalenterissa jo lähestyvät suksia ei kannata laittaa syrjään. Tässä artikkelissa käymme läpi miten murtomaahiihdosta sekä vuorihiihdosta saa juoksijaa palvelevan harjoitusmuodon.

Murtomaahiihto

Murtomaahiihto

Murtomaahiihtoa voidaan harrastaa sekä perinteisellä että vapaalla hiihtotavalla. Perinteisen hiihtotavan vuorohiihdon liikeradat muistuttavat juoksua ja on sen takia peruskuntokaudella mainio harjoitusmuoto. Sydän- ja verenkiertoelimistön hapenkuljetuskyky kehittyy ladulla huomaamatta. Syke vaihtelee latuprofiilin mukaan, joten hiihto on intervalliluontoista – alamäissä palautellaan ja ylämäissä sydän työstää kovempaa. Varsinkin vammaherkille polkujuoksijoille murtomaahiihto on mainio tapa saada harjoitukselle pituutta niveliä rasittamatta. Hiihtolatuja löytyy liki jokaisen kylän reunamilta aina kun lumitilanne sallii ja ainahan voi lähteä polkuhiihtämään latuverkoston ulkopuolellekin.

 

Vuorihiihto

Meillä polkujuoksijoilla on usein tutkimusmatkailijan vikaa, eli haluamme lenkillämme nähdä uusia maisemia merkattujen väylien ulkopuolella. Murtomaasuksillakin voi liikkua tampatuilla poluilla, mutta varsinaisilla vuorihiihto-varusteilla (eng. ski mountaineering) taipaleesta tulee palkitsevampi. Trailrunning Finland kävi Åressa toteamassa harjoitusmuodon sopivaksi polkujuoksijalle, joka tavoittelee menestystä mäkisissä kilpailuissa. Kisaahan maailmankuulu vuorijuoksija Kilian Jornetkin talvisin vuorihiihtämällä. Vuorihiihdossa tavoitellaan useimmiten jotakin vuorenhuippua, jolloin nousun ajaksi suksien pohjaan kiinnitetään skinit jotka antaa seinäpidon. Nousimme jopa 45 asteen kulmassa olevaa rinnettä ylös ongelmitta, koska monon kanta irtoaa siteestä nousun aikana. Periaatteessa vuorihiihto-suksilla voi nousta umpihangessa, mutta sutjakkaammin eteneminen onnistuu lumikelkkauraa, tai edellä menevän jäljissä. Parhaimmat sukset, monot ja sauvat painavat vain hiukan murtomaahiihtovarusteita enemmän, mutta vuorilla liikkuessa pitää olla myös lumivyörypiippari, lapio, sondi, kypärä ja reppu mukana. Mäen päällä (maisemien ihailun jälkeen) skinit irrotetaan suksien pohjista ja kantapäät kiinnitetään siteisiin. Palkintona hiostavalle nousulle vuorihiihtäjä pääsee laskemaan puuteria haluamaan suuntaan, jospa jossain jo siintää seuraava huiputettava tunturi. Suksi toimii alamäessä yhtä hyvin kuin laskettelusuksi, joten vauhtia uskaltaa pitää! Useimmasta laskettelukeskuksien suksivuokraamoista saa vuokrata vuorihiihto-välineet, mutta kannatta aina tiedustella missä niillä saa hiihtää.

 

Sekä murtomaa- että vuorihiihto-suksilla liikkuessa talvimaisemissa useiden tuntien harjoitukset sujuvat helpolla. Näissä elimistö oppii tehokkaasti käyttämään energiavarastoja pitkiä polkujuoksukisoja varten. Koska hiihdon liikeradat ovat staattiset, Trailrunning Finland suosittelee 5-10 minuutin juoksulenkkiä hiihtorupeaman perään, jotta juoksu jää päällimmäisenä lihasmuistiin. Seuraavan päivänä juoksuaskel on taas kevyt!

 

Lisätietoa vuorihiihdosta Suomessa löydät taannoin perustetusta Vuorihiihto-liiton sivuilta.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X