Vain hullu järjestää lumipolkujuoksun!

Isoisäni tapasi sanoa, että ”vain hullu seisoo veneessä”. No, keikkuihan se vene, mutta silti pysyin usein veneessä.

Suunnitellessamme Himos Winter Trail-tapahtumaa kuulimme olevamme hulluja, koska aioimme pitää yllä noin 12km polkuverkostoa keskellä Himoksen lumierämaata. No, kyllähän se tämäkin vene keikkui ja melkein pysyimme kuivina.

Ajatus lumipolkujuoksun järjestämisestä lähti niistä kokemuksista, joita juokseminen kapeilla ja kovapohjaisilla lumipoluilla oli meille antanut.

Eräs aivan keskeinen fiiliksen synnyttäjä on vauhdin hurma, joka kimmoisilla lumipoluilla syntyy. Vauhti saattaa nousta parhaimmillaan jopa kesäkeliä kovemmaksi. Mutkaisilla alamäkipätkillä uskaltaa kokeilla vauhtia ja kehonhallinnan toimivuutta, sillä askeleen harhautuessa lumipenkasta on helppo keräillä itsensä.

Toinen pysäyttävä tunnelman luoja on upea talvinen luonto. Himoksessa järjestämme tapahtuman myös kesällä ja osin samoilla reiteillä. Kontrasti kesä- ja talvikisan maisemissa on melkoinen. Molemmat ovat upeita, mutta täysin eri maailma. Tänä vuonna olimme vielä erityisen onnekkaita, sillä Himos oli kääriytynyt upeaan ja todella runsaaseen lumivaippaan.

Ne uhkakuvat mitä kisallemme maalailtiin, toteutuivat melkein kokonaan.

Toinen niistä oli pakkaspeikko, joka ei onneksi puraissut liian napakasti ja Himos Winter Trail saatiin vietyä läpi kirpeän aurinkoisessa -12 asteessa. Olimme varautuneet pakkaseen ja hyytyneisiin juoksijoihin sijoittamalla toimitsijoita reitin varteen vähintään 2km välein. Lisäksi kaikki toimitsijat oli varustettu avaruuslakanalla, mikäli olisi syntynyt tarve pitää juoksija lämpimänä. Ahkiolla varustettu moottorikelkka oli hälytysvalmiudessa niin reitin varrella kuin tapahtumakeskuksessa.

Uhkakuvista toinen eli voimakas lumisade toteutui pahimpana mahdollisena, sillä saimme reitille uutta lunta viimeisen kahden vuorokauden aikana 25cm. Talkoolaisten voimanponnistus tapahtui yötä myöten ja reitti saatiin auki juuri aikataulussa. Olosuhteisiin nähden jopa erinomaiseen kuntoon. Kuitenkin jouduimme luopumaan haaveesta tarjota osallistujille kimmoisia vauhdikkaita fiilispolkuja. Lumisateen pehmentämä baana oli pehmeä ja siinä oli vaikea juosta täysillä. Parhaat olivat kuitenkin parhaita ja Henri Ansio maalissa ensimmäisenä.

Polkujen ylläpitoon liittyi suurin ihmettely tapahtumaamme liittyen. Vaatii melkoisen työmäärän pitää auki 12km reitistöä – etenkin, jos sattuu hyvä lumitalvi. Helpompi ja pohdinnassakin ollut vaihtoehto oli järjestää tapahtuma Jämsän lähiömetsiköissä, joissa ulkoilijat ja koiraihmiset pitävät luonnostaan auki laajahkoa polkuverkostoa. Tämä on varsin hyvä tapa aloittaa lumipolkujuoksujen järjestäminen pienellä vaivalla, jos lumipolkujen maailmasta innostuu.

Halusimme kuitenkin tuoda juoksijat Himokseen ja tarjota maisemien sekä korkeuserojen puolesta parasta mitä alueelta löytyy. Polkujen ylläpito suoritettiin juosten ja pyrimme järjestämään muutamia yhteislenkkejäkin alueella. Parhaimmillaan yhteislenkeillä oli mukana yli 40 juoksijaa, joten nuo kerrat helpottivat kummasti ydinjärjestäjäporukan urakkaa.

Alusta asti tahtotilamme oli saada aikaan kovat ja kimmoisat polut. Siksi pyrimme hyödyntämään suojakelit ja saamaan niiden avulla mahdollisimman tiiviin pohjan pakattua tulevien pakkasten ja lumisateiden varalle. Tämä onnistuikin hyvin, sillä vielä viikko ennen tapahtumaa reitti oli todella upea ja nopea. Ja toki vielä viikkoja tapahtuman jälkeen. Itse 25cm lumikatastrofin aikana turvauduimme lumentyöntimiin ja lapioihin. Toki ensimmäisen vuorokauden yritimme vain juosta ja se oli huono ratkaisu 😊

Yhteenvetona voin todeta, että lumipolkujuoksun järjestäminen on järjestävälle yhteisölle kuntoa kohottava ratkaisu. Voi suositella.

Seuraavassa blogissa palataan vielä Himos Winter Trail-tapahtumaan. Esille tuodaan muutamia tapahtumassa olleita haasteita joita sekä me että sinä pyrimme jatkossa laadukkaissa tapahtumajärjestelyissä välttämään.

Lumipoluilta,

Juha Taini

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X