Karhunkierros 2017

Muistellaanpa viime vuoden Karhunkierrosta. Se oli minun ensimmäinen ultrakisani ja vasta toinen ultramatkani. Olin pari kuukautta aiemmin juossut ensimmäisen ultrani tasaisella eli nyt olisi haasteita luvassa! Lähdimme torstaina aamusta kohti Kuusamoa Tawastia Trail Clubin ”pikkubussilla” joka itseasiassa lahosi paluumatkalla. Se onkin sitten ihan eri stoori. Heti pihasta lähtiessä iski ikävä perhettä. Harmitti lähteä ilman heitä mutta ymmärsin täysin, että nämä reissut voi olla parempi tehdä yksin, kun lapset olivat vielä niin pieniä. Matka Kuusamoon eteni erittäin leppoisasti. Olin varautunut omilla eväillä koska tiesin ettei vegaaneille löydy huoltsikoilta kunnon ruokaa. Pestopasta tofulla yksi minun lemppareistani ja se oli valintani. Mökille päästyämme laitoimme heti saunan päälle ja päätimme rentoutua pitkän ajomatkan jälkeen. Uni tuli aika nopeasti ja sain nukuttua kunnolla. Vielä ei siis ollut jännärikuumetta.

Perjantaina ei tehty juuri mitään muuta kuin valmistauduttu kisaan. Käytiin lähettämässä perusmatkalaiset eli 160km juoksijat matkaan. Jo silloin mietin hiljaa mielessä, että voisinko olla vuoden päästä noiden joukossa? Kävin hakemassa oman dropbagini, numerolapun yms ja samalla näyttämässä pakolliset varusteet. Pikkuisen alkoi jo jännittämään ja tajusin mihin olen ryhtynyt. Huomenna juoksisin 80km melko mäkisessä maastossa mutta onneksi en ole yksin poluilla. Se ajatus helpotti ja en hermoillut huomista kisaa niin hirveästi. Illalla vietimme pastapartyt ja tankkailimme. Samalla koitin pakkailla liiviäni valmiiksi mutta aika katkonaista se oli. Koko ajan kikkailen sitä sun tätä ja ajatus karkaili. Jossain vaiheessa sain hyvän flow siihen ja aloin täyttämään liivin taskuja. Liiviin ei onneksi tarvinnut pakata kuin ensimmäisen 30km tavarat koska sen jälkeen saisin huollosta dropbagini.Koitin miettiä mitä kaikkea tarvitsen dropbagiini, jotta pärjäisin viimeiset 50 km niillä eväillä. Huolloista sai tietty herkkuja mutta ei niitten varaan voi laskea koko hommaa. Jossain vaiheessa iltaa kävimme tiputtamassa dropbagit kuljetusta varten. Sen jälkeen aloin miettimään, että laitoinko nyt sinne sen ja sen vai jäikö jotain laittamatta?! Olisi kannattanut tehdä lista asioista ja käydä ne läpi. Tänä vuonna voisin toteuttaa tuon idean ja myös käyttää kahta liiviä jolloin voin napata dropbagista uuden liivin mikä olisi jo valmiiksi täytetty. Muistan, että kello läheni jo puolta yötä kun olin menossa nukkumaan. Nopeasti soitto kotiin ja ikävähän siinä iski. Ei ihan heti tullut uni mutta onneksi Bookbeatin kirjat auttoivat nukahtamaan.

Herätyskello soi vähän yli neljä aamusta. Puurot nassuun ja kamat päälle. En ollut nukkunut kuin max 3h. Ihan pikkuisen vain jännitti ja väsytti.  Kuljetus Rukalta Hautajärvelle tuntui kestävän ikuisuuden. Bussissa oli kuuma ja aika hiljaista eli en ollut ainoa joka jännitti. Kelailin vain, että siellä ne perusmatkalaiset on juoksennellut läpi yön ja mä olen vasta kohta lähdössä liikkeelle. Startissa oli hyvä tunnelma ja aloin keskittymään suoritukseen. Aloin muistelemaan miten olin kuvitellut lähdön menevän ja milloin syön tai juon. Kun torvi soi niin unohdin kaiken aiemmin muistamani. Tahti taisi olla lähemmäs 4:30 ja mentiin pää kolmantena jalkana. Parin kilsan jälkeen muistin vaarini sanat. ”80km on sen verran pitkä matka ettei kannata alussa lähteä liian kovalla vauhdilla liikkeelle. Keräilet niitä päänahkoja sitten siellä lopussa missä odottavat pahimmat nousutkin. Siellä isket ja nautit kun voit juosta ylämäet ylös”. Tuon jälkeen päätin himmailla vauhtia ja kestää sen, että päästän ihmisiä minun ohi.

 

Aloitin tankkailun heti ensimmäisillä kilometreillä. En tuntenut nälkää tai janoa mutta yleensä jos nuo olotilat esiintyvät niin olet jo hieman myöhässä. Ensimmäinen 30 km oli ihan kunnon baanaa. Ajattelin vain, että tälläistäkö polkua pitkin juostaan seuraavat 50km. No ei todellakaan! Oulangan huollossa minua odotti dropbagini ja se huolto venyi aivan liian pitkäksi. Ihailin siellä kai maisemia tjsp kun viihdyin siellä niin kauan. Huollon jälkeen maasto vaihtui pikku hiljalleen mutaisemmaksi ja hankalammaksi. Juurakon määrä alkoi lisääntymään ja eteneminen hidastui. Ennen Basecamppiä tutustuin Marinaan ja Jaakkoon. Päätimme juosta yhdessä kun löysimme kaikille sopivan tahdin. Kilometrejä kertyi tasaiseen tahtiin ja matka eteni vaivattomasti. Kroppakin pelitti erittäin hyvin ja ei ollut mitään ongelmia.

Taustalla Marina & Jaakko

Konttaisen huollon kohdalla tiemme erosivat. Olin toiminut niin kuin vaarini neuvoi ja aloitin loppukirin. Jalat tuntuivat kevyiltä vaikkakin takana oli jo yli 70 km matkaa. Mitä lähemmäksi pääsin maalia niin sitä kevyemmiltä jalat tuntuivat. Se tuntui uskomattomalta. Meinasin unohtaa kokonaan tankkailun mutta onneksi aina välillä muistin ottaa geeliä tai juotavaa. Kun viimeinen alamäki alkoi niin tunteet nousivat pintaan. Olin tehnyt sen mikä tuntui melkein mahdottomalta vielä muutama kuukausi sitten. Punainen matto alkoi näkymään ja vauhti sen kun vain kasvoi. Olin fiiliksissäni kun ylitin maaliviivan. Mä tein sen! 13h 21min 59s näytti loppuaika ja olin erittäin tyytyväinen siihen. Melkein heti tajusin, että olin suorittanut tarvittavan kisamatkan, jotta voin hakea Vaarojen Maraton 130km matkalle. Olin siis juuri päässyt maaliin ja jo mä mietin seuraavaa kisaani. Olisihan kisan voinnut juosta erilailla mutta nämä ovat vain jossitteluja. Pääsin maalin ja sain karsintakisan alle niin se riitti minulle.

Maalissa

Lyhyesti sanottunua reissu ja kisa meni erittäin hyvin. Kisan aikana ei tullut mitään ongelmia paitsi yhden rakkulan hoidin. Odotin innolla kotiin pääsyä ja perheeni näkemistä. Muutama mutka tuli kotimatkan varrelle mutta onneksi niistä selvittiin ja pääsimme perille. Tiesin jo silloin ettei tämä jäisi minun viimeiseksi ultraksi ja myös matkat vain pidentyisi. Viime vuoden lokakuussa juoksinkin Vaarojen Maraton 130km matkan kun sain sinne paikan. Ehkä kirjoittelen siitäkin jotain jossain vaiheessa.

Keep On Running!

-H

 

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X