Ensi-illan aattona

Huomenna on aika korkata osaltani sekä kisakausi poluilla että Buff Trail Tour. Kauden avaukseen liittyy aina pientä jännitystä ja epävarmuutta lajista riippumatta. Kunnosta on ehkä olemassa näyttöä testien ja kovien harjoitusten perusteella, mutta kisakunto saattaa silti arveluttaa. Talven ja kevään mittaan korviin kuuluu entistä hurjempia huhuja kilpakumppaneiden treeneistä ja kevätkunnosta, vaikka tarinoista puolet on totta ja toinen puoli legendaa. Jostakin on siis kaivettava esiin se rajaton itseluottamus, jonka voimalla jaksaa aina maaliin asti, vaikka suorituskyvyn rajat olisivat ohitettu jo kilometrejä sitten. Itseluottamusta on hyvä hakea harjoituspäiväkirjan sivuilta tai tässä tapauksessa Stravasta.

Parin vuoden ajan olen kärsinyt sairasteluista harjoituksellisesti kriittisinä hetkinä helmikuun ja huhtikuun välisenä aikana. Tänä talvena olen onnistunut jaksottamaan harjoitteluani ja hallitsemaan kokonaiskuormitusta sairastelujen välttämiseksi. Ehjä harjoituskausi näkyy tasaisina harjoitusmäärinä talvikuukausina.

Talven kovemmat vetotreenit kulkivat hyvin ja kehitystäkin oli havaittavissa vetojen vauhdeissa sekä juoksun helppoudessa. Ratavedoista olen aina nauttinut ja usein onkin ollut hankalaa jättää voimia reserviin, kun ei ole ollut aika antaa kaikkea radalle. Tänä talvena harjoituskaverit asettivat minut tiukasti vetoletkan keskivaiheille ja minulla ei ollut lupaa nousta vetohommiin ennen maaliskuuta.

Maaliskuussa talven taittuessa kevääksi haasteena on usein sää ja vaihtelevat olosuhteet. Pystyin kuitenkin sääolosuhteet huomioiden harjoittelemaan suunnitelmani mukaisesti, vain polut tai metsämaa jalkojen alla saattoi vaihtua tiestöksi. Riskejä en mielestäni ottanut ja silti pystyin toteuttamaan harjoitukset toivomallani tavalla.

Hyvästä harjoituskaudesta huolimatta kulku on tuntunut tahmealta. Viimeisissä kovissa vetotreeneissä ennen suunnistuksen kilpailukautta jaksaminen on ollut hyvää, mutta tietyn rajan ylitettyäni jaloista ei ole meinannut löytyä enää viimeistä vaihdetta. Suunnistuskisoissa olen ollut vahva pitkien matkojen viimeisellä puolella tunnilla eli n. 75 minuutin jälkeen. Keskimatkoilla, eli n. 30-40min kisoissa, on kuitenkin tuntunut, että en vain ehdi mukaan, vaikka maalissa olo on ollut suhteellisen freesi.

Huhtikuussa onkin sitten ollut aikaa miettiä, kuinka kaivaa esiin syvään haudattua suorituskykyä. Ehkäpä talvi meni liian hyvin? Jalkojen kuormitus on ollut suurta ja lihashuolto riittämätöntä, joka on näkynyt nimenomaan tahmeutena kisoissa, vaikka jaksaminen onkin ollut hyvää. Korjausliike on tehty keventämällä määrä ja keskittämällä tarmoa lihashuoltoon. Erityisesti jooga on löytänyt paikkansa viime viikkojen harjoitusohjelmaan ja olen kokenut sen erittäin hyödylliseksi lihasten elastisuuden palauttamiseksi sekä kilometrien aiheuttaman jäykkyyden poistamiseksi.

Mitä tulee polkukauden avaukseen, vastaus on: kyllä, jännittää. Kutina ennen huomista debyyttiä Bodom Traililla on kuitenkin positiivinen. Viime päivinä olen nauttinut lenkkeilystä hyvillä jaloilla ja trendi on ollut paranemaan päin koko huhtikuun. Palo lähtöviivalle on suuri ja odotan innolla huomista starttia, kun seison ensi kertaa kotimaisten kärkijuoksijoiden kanssa samalla lähtöviivalla.

Tsemppiä Bodomin Trailin poluille!

-jere-

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X