Opettavainen DNF aka Keskeytys

Heräsin perjantaina virkeänä ja ensimmäistä kertaa olin nukkunut hyvin kisaa edeltävän yön. Yllätyin suorastaan kun heräsinkin vasta herätyskellon ääneen. Heti aamupalan tekoon ja kahvia kitusiin. Pakkailin sen jälkeen kisaliiviin pakolliset varusteet ja lähdettiin Kaijan kanssa kohti kisakeskusta. Minulla oli jotenkin todella rauhallinen fiilis. Se oli erittäin outoa. Mietin koko ajan, että miten voi olla näin. Olen starttaamassa 160km kisaan ja ei ole perhosia vatsassa. Kamat oli kunnossa joten takaisin mökille ja aloitin valmistautumisen. Geelit pulloihin, liivin pakkaus ja dropbagit kuntoon! Söin ennen lähtöä vielä vähäsen pelkkää riisiä. Sitten nokka kohti kisakeskusta! Tunnelma alkoi nousta ja samoin fiilikset! Ennen lähtöä otettiin Tawastia Trail Clubin ja sen jälkeen Vegaanijuoksijoiden yhteiskuvat.

Astelin punaiselle matolle luottavaisin fiiliksin! Olin varma, että hoidan tämän kotiin ja vieläpä hyvällä ajalla! Ei asiat mennytkään niin.. Torvi soi ja lähdimme liikkeelle! Menin heti kärjen tuntumaan koska olin päättänyt lähteä kisaamaan muiden kanssa enkä vain itseni. Kokeillaan onko minusta jo kisaamaan isojen poikien kanssa! Rohkea veto mutta olin päättänyt taktiikaksi tulos tai ulos. UTTF-liivi oli kauden päätavoite mutta myös hyvä sijoitus kisoissa. Isot tavoitteet voi tuoda myös isoja pettymyksiä. Startin aikana fiilis oli ihan katossa! Se oli jotain niin hienoa etten tule koskaan unohtamaan sitä. Kellot soivat ja ihmiset tsemppasivat sen minkä kerkesivät. Ensimmäiset nousut availivat hyvin paikkoja ja meno tuntui mukavalta. Aika varovaisesti menin ensimmäiset kivikkoiset alamäet ettei vaan kävisi mitään.

Ei mennyt kauaa tai ei siltä tuntunut kun saavuin ensimmäiseen huoltoon. Nopeasti pulloihin vettä ja parit vihreät kuulat käteen. Olin päättänyt, etten käyttäisi huolloissa yhtään ylimääräistä aikaa vaan heti menoksi. En siinä vaiheessa tajunnut kuinka vähän olin juonnut enkä ollut huolissani. Vasta Basecampin huoltoon saapuessa laskeskelin paljon olin juonnut. Konttaiseen huoltoon saapuessa olin juonnut alle 5 dl ja taas BC tullessa about 1 l. Tuo määrä olisi pitänyt melkein juoda jo ennen ekaa huoltoa. Sitten iski vitutus ja aika kova. Olin juossut hirveässä hurmoksessa ja homma kulki. Tiesin mitä nyt pitää tehdä! Juoda lisää mutta rauhallisesti. Juoksu kuitenkin rullasi edelleen hyvin ja kaikki pelitti. Kyllä tämä tästä! Ajattelin posiviisesti ja jatkoin juoksemista. BC ja Oulangan väli tuntui aika pitkältä ja muutamien porojen kellot aina herätti toiveita huollosta. Mielessäni oli vain sushiriisipallot ja smoothie. Huoltoon päästessäni Heermannin Make sanoi, että naamasi on ihan suolassa. Ei ollut vielä nestetasapaino korjaantunut. Nopeasti eväät nassuun ja kohti Hautajärveä. Meno alkoi hieman hidastumaan ja huomasin, että nyt ei oo kaikki kunnossa. Yritin juoda rauhallisesti ja täyttää pulloja puroista aina kun pystyi. Onneksi ilma alkoi viilenemään ja olo parani hieman. Ei oltu enään samanlaisessa hurmoksessa kuin alussa mutta koko ajan mentiin eteenpäin.

Saavuin Hautajärvelle ajassa 10h 41min. Alkoi jo hieman kusettamaankin ja sehän on hyvä merkki varsinkin kun tiesin, että nesteet oli ollut vähissä. Huollossa vaihdoin vaimarin t-paitaan, söin lisää sushia, täytin kaikki mahdolliset pullot nesteillä ja huilasin pari minuuttia. Nopea naaman pesu ja menoksi! Olin hyvin alle 24h tavoitteessa. Kisa oli vasta puolessa välissä ja lähdin kohti Rukaa.

Tämä on part 1 eli jatkoa on tulossa!

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X