Mitä kehomme yrittää kertoa?

Mistä tietää milloin on tarpeeksi palautunut, jotta voi taas treenata täysillä? Uskallanko kuunnella ja enne kaikkea osaanko kuunnella mitä kehoni minulle viestii? Eihän se pää nyt vaan huijaa minua lepäämään?

Monet varmasti taistelevat samojen edellä mainittujen kysymysten kanssa, mihin itse usein vieläkin huomaan törmääväni.  Toki jo työni puolesta olen tottunut venyttämään kroppaani äärisuorituksiin ja kipuahan ei tunneta, mutta kuinka oppisi kuuntelemaan mitä kehosi viestii sinulle.

Lauantain kisan jälkeen olo oli hyvä, mutta eilen illalla rupesi tuntumaan flunssan oireita. Heti ensimmäinen ajatukseni oli, jaaha pää haluaa että lepään ja olen laiska, mutta yritin sivuttaa sen kerrankin ja kuunnella sen sijan mitä kehoni viestii: LEPOA. Levon tärkeyttä harjoittelussa ei voi liikaa korostaa, ja moni kompastuukin juuri siihen, että kun ei levätä tarpeeksi, niin ei kehitytä, tullaan kipeäksi ja pahimmillaan pitkään ylirasituskierteeseen. Oman kehon kuunteleminen ja arvostaminen onkin mielestäni urheilijan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Olen yrittänyt opetella (ja vielä opeteltavaa riittää), että jos keho vaati lepoa tai tuntuu kipeältä (aina ei tarvitse olla kuumeessa) on parempi ottaa päivä tai pari kevyesti, niin tämän jälkeen treenit ja samalla itselläni työtkin sujuvat huomattavan paljon paremmin. Luin vähän aikaa sitten Aki Hintsan: Voittamisen anatomia, jossa korostettiin Core-ajattelumallia eli sinun pitää tuntea itsesi ja kehosi ja mitä haluat ennen kuin voit menestyä. Suosittelen kirjan lukemista, vaikka formula maailma ei kiinnostaisikaan niin paljon hyviä oivalluksia.

Ehkä tässä oli tärkein pointti nyt myös itselleni. Olkaa armollisia itsellenne: levätkää jos kroppa sitä vaatii (varsinkin raskaan suorituksen jälkeen). Arvostakaa kehoanne, koska se on ainoa työväline mikä meillä on, jos sen pilaa liialla treenillä, niin voi pian olla ettei sillä tehdä yhtään treeniä. Tsemppiä alkavaan viikkoon.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X