Kohti tuntematonta

Morjesta!

Onnistuneen YPH-kisan jälkeen mietin jo muutaman kerran lähtisinkö Vaarojen perusmatkalle. Viime vuonna juoksin sen juuri ja juuri alle 24h. Nyt voisin lähteä parantamaan aikaani mutta päätinkin ottaa loikan tuntemattomaan. Olet voinnut kuulla jo suunnitelmistani minun IG-tililläni. Viimeisimmän ultran jälkeen ajattelin, että voisin lähteä parantamaan minun vauhtikestävyyttäni ja näin ollen päätin osallistua Wihan 100km kisaan. Heinäkuun lopulla aloitin treenaamisen kohti kilpailua ja tuossa pari viikkoa sitten kävin tasotesteissäkin. Halusin saada tietää tarkat rajani, jotta jokainen treeni olisi mahdollisimman tuottava. Etenen kuitenkin samalla kaavalla kuin viimeksi. Viikolla on 3 avaintreeniä mutta nyt jätettiin tunkkaukset pois. Tiistaisin on vk-lenkki, perjantaina tonnin vedot ja sunnuntaisin pitkis. Muuten on sitten perus pk-lenkkiä mutta pitää pitää huolta siitä, että on aina palautunut ennen seuraavaa avaintreeniä.

Testeissä selvisi tasojeni lisäksi myös maksimihapenottokykyni. Hieman yllätyin kun testaaja kertoi tuloksen. Huimat 74VO2 eli minulla on ihan hyvät lähtökohdat! Testien jälkeen mietinkin, että pitäisikö käydä juoksemassa joku lyhyempi kisa. Hetken joutui googlailemaan kunnes löytyi sopiva kisa. 6,8km mittainen Ahveniston Hölkkä kuulosti hyvältä ja sain frendini Jaakon messiin. Päätin, että juoksen alusta asti täysiä ja seinä tulee vastaa kun tulee. Minua ei niin kiinnosta sellainen taktikointi ja vauhdin säätely. Se on täysiä tai sitten ei 😀 Tasaisilla pätkillä oli vaikeuksia mutta mäkisillä osuuksilla hommahan meni hyvin. Jaakko johti kisaa alusta asti ja itse päädyin lopulta viidenneksi ajalla 25:47. Pari päivää kisasta ja nyt vilkuilemma seuraavaa kisaa joka olisi kympin mittainen. Oli mukava juosta ihan limitillä ja katsoa kuinka käy. Kyllähän se teki kipeetä mutta pikku hiljalleen siitä fiiliksestä alkoi nauttimaan!

2.9 Ahveniston Hölkkä – Kuva: Hämeen Sanomat

Viime aikoina olen rikkonut monia omia enkkojani. Elokuun puolessa välissä olin juossut yhtä paljon tänä vuonna kuin viime vuonna yhteensä. Nyt kasassa on 2566km. Aiemmin satasen viikot olivat harvinaisia mutta nyt ne ovat alkaneet olemaan normaaleja. Vauhditkin ovat kasvaneet ja yksittäisten lenkkien pituudet ovat pidentyneet. Vaivoilta ollaan säästytty ja juoksu maittaa. Olen ollut erittäin tyytyväinen omaan päätökseeni Karhunkierroksen jälkeen. Siirryin silloin bf-kengistä vaimennettuihin ”ilmatyynyaluksiin” aka Hoka One One kenkiin 😀 Moni jo manasi, että kohta on paikat hajalla kun rallattelet menemään niillä jne… Muistan kun itsellänikin oli ennakkoluuloja kyseisiin kenkiin mutta koskaan ei pitäisi tehdä päätöksiä ulkonäön tai specsien perusteella. Suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan heidän kenkiään ja tulette varmasti yllättymään. Kengät näyttävät painavilta ja möhlöiltä muttei todellakaan ole! Kokemusta löytyy nyt Speedgoat 2, Challenger atr 4.0, Clifton 5 ja Tracer 2. Vielä on auki millä mallilla starttaan Wihalle mutta merkki on ainakin varma.

Yirtän nyt kirjoitella tänne useammin mutta arjen hektisyyden takia olen keskittynyt enempi IG maailmaan, sori 🙂

 

Aiheeseen liittyvät julkaisut

1 Kommentti(a)

  1. Markku

    Hyvän kuulloista meininkiä!
    Kuinka pitkiä sunnuntain pitkikset ovat? Treenihän kuullostaa melkein ratajuoksihan viikko-ohjelmalta, joten vauhtia tulee taatusti 100kn:lle.

Kommenttikenttä on suljettu.

X
X