Polkujuoksuprofiili Ville Maksimainen – UTMB:n sankari

Ville Maksimainen juoksi polkujuoksukansan kulttitapahtumassa UTMB:ssä kautta aikain kovimman suomalaisajan 27 h 47 min 49 sek. 170km ja 10000m eikä mies ollut maaliviivalla Chamonixissa moksiskaan yli vuorokauden rasituksesta.

Ville Itävallan leirillä 2018

Minkälainen polkujuoksutaustasi on?

Olen yleensäkin kuntoilun suhteen aika myöhäisherännäinen. Aloittelin rapakuntoisena 36-vuotiaana vuonna 2011 kävelyllä ja hiihdolla. Etelä-Suomen huonojen lumitalvien myötä eksyin sitten polkujuoksun pariin keväällä 2013 mm. Anssi Auvisen videoiden innostamana. Sen jälkeen se onkin sitten ollut menoa. Viimeisen parin vuoden aikana kehityskäyrä on ollut varsin jyrkkä. Toki olen elänyt nuoruuteni maalla ja liikkunut varsin paljon aina armeijaikään saakka, mutta varsinaista urheilutaustaa minulla ei ole.

Mikä oli ensimmäinen polkujuoksukilpailusi?

Ensimmäinen varsinainen polkujuoksukilpailuni oli Vaarojen Maraton syksyllä 2013. Loppunousu satamasta ylös hotellille tuntui päättymättömältä ja maalissa molemmat takareidet kramppasivat yhtäaikaa. Jostain ihmeen syystä innostus lajiin vaan lisääntyi tästä ja seuraavana vuonna 2014 olin jo mukana Vaarojen Ultran 86 kilometrin matkalla. Tämä oli ensimmäinen varsinainen ultrani.

Kuinka usein juokset?

Harjoituskaudella juoksen yleensä kuutena päivänä viikossa. Pyrin aina pitämään yhden täyden lepopäivän juoksusta, jolloin keskityn lihashuoltoon. Viikkotasolla juoksen ajallisesti 10-14 h, vähän harjoitusjaksosta riippuen.

Harjoitteletko yksin vai porukassa?

Suurimmaksi osaksi harjoittelen yksin. Kotini takapihalta Ruutanasta lähtee varsin mainiot harjoituspolut, joilla kerään suurimman osan harjoitustunneista. Matkustelen myös työni puolesta ja työmatkoilla minulla on lähes aina juoksukamat mukana. Kevyitä pitkiä harjoituksia käyn tekemässä myös porukkalenkin vetäjänä esimerkiksi Tampere Trail Runningin porukan tai Hoka One Onen tiimikavereiden kanssa. Välillä tulee tehtyä kovia mäkiharjoituksia myös valmentajani tai Ruokolaisen Teron seurassa. Näissä saa itsestään enemmän tehoja irti kuin yksin harjoitellessa.

Koska juoksen valtaosan harjoituksista varsin teknisillä poluilla, kilometrejä kertyy minulla suhteellisen maltillisesti. Viime vuosina määrä on liikkunut 3500-4000 kilometrin välissä.

Paljonko kerrytät juoksukilometrejä vuosittain? Entä nousumetrejä?

Koska juoksen valtaosan harjoituksista varsin teknisillä poluilla, kilometrejä kertyy minulla suhteellisen maltillisesti. Viime vuosina määrä on liikkunut 3500-4000 kilometrin välissä. Nousumetrejä tulee vähän tavoitekisoista riippuen 100 000 metrin molemmin puolin. Tänä vuonna on nousua/laskua takana jo lähes 90 kilometriä. Talviaikana myös hiihdän juoksun lisäksi ja lihaskunto on koko kauden kuviossa mukana. Yhteensä harjoittelen vuodessa 550-600 tuntia.

Oletko kärsinyt vammoista juoksuharrastuksessasi? Miten ennaltaehkäiset niitä?

Kun aloittelin varsinaista juoksuharrastusta kärsin heti ensimmäisenä syksynä aika pahasta plantaarifaskiitista. Kokonaan vaiva hellitti vasta noin vuoden päästä. Sen jälkeen, kun löysin itselleni sopivat kengät olen välttynyt rasitusvammoilta käytännössä kokonaan. Toki olen lisännyt myös lihaskunnon ja –huollon määrää dramaattisesti. Käyn hierojalla vähintään kerran kolmessa viikossa tai aina jos siihen on erityistä tarvetta.

Noudatatko jotain spesifistä ruokavaliota?

Olen sekasyöjä eli ihan terveellisellä perusruualla mennään eteenpäin. Kovalla harjoitusjaksolla suurin haasteeni tuntuu olevan se, että saa syötyä tarpeeksi. 4500 kcal:n päiväannos ei ole mitenkään ihmeellinen. Harrastuksen edetessä olen kyllä huomannut, että punaisen lihan syönti on vähentynyt ja kasvisaterioita on tullut tilalle.

Onko sinulla esikuvia polkujuoksussa tai muista urheilulajeista?

Suomalaisista ultrajuoksijoista ihailen Lepistön Antin suorituksia ja elämänfilosofiaa. Ympyrä on tältä osin sulkeutunut, sillä Antti on valmentanut minua nyt reilun vuoden ajan. Maailmalta tunnen suurta sympatiaa Karl ”Speedgoat” Meltzeriä kohtaan, joka on myös parhaimmillaan sadan mailin tai sitä pidemmillä matkoilla ja muutenkin mahtava persoona.

UTMB:llä vuorenrinteeltä seuraavalle

Kokonaisnousu 10000m UTMB:n reitillä on rutkasti enemmän kuin Suomen poluilla, miten olet valmistautunut mäkiin?

Pidän yleensä syksystä ja alkutalvesta salilla lihasvoimakuurin, jolla haetaan lisää voimaa ja kestävyyttä nimenomaan niihin lihaksiin, joilla mäkeä kiivetään. Sitten juoksukauden lähestyessä mäkivoimaa hankitaan tekemällä pitkiä harjoituksia tarjolla olevissa Suomen nyppylöissä. Esimerkiksi nyt UTMB:tä varten harjoittelin paljon vajaan 40 metrin korkeuseron jyrkähkössä mäessä. Pisimmät mäkiharjoitukset saattoivat kestää lähes viisi tuntia ja nousua tuli yli 2500 metriä. Tänä kesänä kävin pitämässä myös vajaan viikon vuorileirin Itävallassa, jossa pääsi sitten pitkien ylä- ja etenkin alamäkien makuun.

Kumpi vie sinulta enemmän voimia, ylä- vai alamäet?

Suhteellisen isokokoisena juoksijana olen ehdottomasti heikompi ylämäissä. Niissä on vielä paljon kehitettävää. Alamäet olen saanut hiottua jo kohtuulliseen kuntoon ja lihaskestävyys niiden juoksemiseen riitti varsin mainiosti nyt UTMB:llä. Siihen olin erityisen tyytyväinen.

Mitkä ovat vahvuutesi polkujuoksijana?

Suurin fyysinen vahvuuteni on varmaankin syväkestävyys. Vauhtireservini on suhteellisen vaatimaton, mutta etenemisnopeuteni on tyypillisesti aika tasainen alusta loppuun. Tai ainakin hyydyn vähemmän kuin kanssakilpailijat. Näissä erittäin pitkissä matkoissa minua kiehtoo myös kilpailun taktiset elementit ja pystyn olemaan suorituksen aikana hyvin analyyttinen omaa tilaani ja vallitsevia olosuhteita kohtaan. Osaan lähes aina reagoida vaistomaisesti oikein, jos jokin asia horjuttaa suorituksen tasapainoa.

Mitkä ovat olleet avaintreenejäsi UTMB:lle ja muihin polkujuoksukisoihin valmistautuessasi?

Avaintreenejäni ovat ehdottomasti viikonloppuihin sijoittuvat pitkät rypäsharjoitukset. Niillä luodaan se syväkestävyys, että vielä toisenkin vuorokauden puolella jaksaa pistää jalkaa toisen eteen. Nyt ennen UTMB:tä oli ohjelmassa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna ryppäät, jossa lauantaina tein ensin viiden tunnin mäkiharjoituksen ja sunnuntaina noin kuuden tunnin polkupitkiksen. Yhteensä noihin tuli nousua reilu 4000 metriä. Kun nuo läpäisin kunnialla, tiesin olevani valmis myös isompiin karkeloihin.

UTMB maaliintulo 2018

Mikä on paras kokemuksesi polkujuoksun parista?

Tähän olisi varmaan liiankin helppo vastata, että UTMB:n maaliintulo. Vaikka Chamonixin halkijuoksu yleisömeren kannustaessa toki hieno olikin, niin mieleenpainuvimpana kokemuksena sen ohi kiilaa kuitenkin maaliintulo vuoden 2017 Karhunkierroksen 160 kilometrin matkalta kakkosena lumiseen Rukan kylään. Siinä hetkessä oli jotain selittämätöntä taikaa, jonka toivoisin jokaisen polkujuoksijan pääsevän joskus kokemaan.

Mistä päin löytyy Ville Maksimaisen lempipaikka luonnossa?

Olen kotoisin Pohjois-Karjalasta, joten myös rakkaimmat paikat löytyvät sieltä. Kolin vaarat, Ilomantsin harjumaisemat ja Koitereen selkävedet. Siellä mieleni lepää. Toki juoksuharrastukseni myötä olen ihastunut myös vuorimaisemiin ja niihin on päästävä juoksemaan vähintään kerran vuodessa.

Se oli paljon kovempi suoritus, kun mihin itse uskoin pystyväni.

Parhaimmat saavutuksesi polkujuoksijana?

Pääsy nyt UTMB:llä Top 3% joukkoon maailman kenties kuuluisimmassa ja eräästä suurimmista vuorikilpailuista on kiistämättä paras saavutukseni. Se oli paljon kovempi suoritus, kun mihin itse uskoin pystyväni. Arvostan korkealle myös 2017 läpäistyä UTTF-kiertuetta ja sen toista sijaa. Kolmen pitkän kisan juokseminen noin lyhyessä ajassa on kova suoritus keneltä tahansa.

Mitä haluaisit vielä saavuttaa polkujuoksijana? Elämän muilla osa-alueilla?

Omat vahvuuteni ovat sadan mailin ja kenties vielä sitäkin pidemmillä matkoilla. Jonain päivänä haluaisin osallistua jollekin näistä pitkistä klassikoista (esim. PTL tai TOR). Ehkä myös UTMB:lle tulee palattua, viimeistään sitten kun siirryn V2 H  eli yli 50-vuotiaiden poikien sarjaan. Olen hyvin perhekeskeinen ihminen, joten elämän tärkeimpänä tavoitteena on antaa kahdelle lapselleni hyvät eväät pärjäämiseen maailman poluilla.  

Missä lähtöviivalla seuraavaksi?

Jos palautuminen etenee normaalisti, niin seuraavan kerran olen lähtöviivalla jo Kolin Vaarojen Ultran 131 kilometrin matkalla. Lähden sinne matkaan täysin ilman tavoitteita, tarkoituksena tavata hyviä kavereita ja pitää hauskaa pimeässä yössä.

UTMB lähtö 2018 © UTMB® Kuva: Franck Oddoux

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X