Havukkapolun ajattelija

En käytä lenkillä kuulokkeita, sillä haluan kuulla mitä ympärillä tapahtuu. Yleensä ei kyllä tapahdu mitään merkittävää, ehkä kuulen linnun lähtevän lentoon, tuulessa puun natisevan, tai jäisen polun ratisevan. Haluan kuitenkin aistia ympäristöä, enkä musiikkia tai äänikirjoja. Haluan myös kuulla omat ajatukseni. Eivät ne hääppöisiä ole verrattuna musiikkiin tai äänikirjoihin, mutta sellaisen tavan nyt vain olen omaksunut. Jos muuten ei ehdi tai osaa ajatella, niin ajatellaan sitten lenkillä.

Kotipolku vie juoksijaa aina eteenpäin, juoksee sitä kumpaan suuntaan hyvänsä.

Eräänä päivänä kävin hölkällä, kuhan nyt vain vähän köpöttelemässä tuulettamassa mieltä ja miestä. Tässä kirjoituksessa seurailen lenkin mukaista ajatuksenlentoa, ihan ilman sen suurempaa tarkoitusta. Kokeile pysytkö vauhdissa mukana, vai tiputko ylämäessä kyydistä.

Heti alkumatkasta keksin mukamas hyvänkin idean, jonka vaikutukset olisivat aina ilmastonmuutoksen torjunnasta, kaupunkiruuhkien vähentämisen kautta kansanterveyteen. Kehittelin työmatkaliikkujille veroedun. Eli verovähennysoikeus kodin ja työpaikan väliseen matkaan sellaisille työmatkalaisille, jotka kulkevat matkan liikkuen pyörällä tai jalan. Houkutin oikeudesta vähentää lenkkeilyt verotuksessa sopivan taulukon mukaan, saisi lisää uusia ihmisiä jättämään auton kotiin ja kuntoilemaan. Ymmärrän kyllä, että ilmoittamisessa ehkäpä on mahdollisuus vilunkiin. Toisaalta niiden henkilöiden, jotka heräävät tuntia muita aiemmin vain juostaakseen pimeässä töihin, on pakko olla rehellisiä. Ajatus oli olevinaan niin hyvä, että laitoin myöhemmin ehdotuksen sähköpostilla eri puolueiden yksittäisille kansanedustajille. Valintana oli vain se, että kenen nimi tuli ensimmäisenä mieleen mistäkin puolueesta. Muutama automaattivastaus tuli avustajilta: Kiitos viestistä. Yhdeltä avustajalta tuli viesti, että idea on kehityskelpoinen. Politiikka-Suomi -sanakirjan mukaan tämä tarkoittaa pelkästään: Äänestä meitä.

Rullailtuani hetken myhäillen tyytyväisenä kuvitteellista nerokkuuttani, alkoi askel painaa. Tiukassa ylämessä mietin olevani 42 vuotta. Olen siis ollut periaatteessa urheilussa veteraani jo seitsemän vuotta. Pohdin mahdollisuuksiani kehittyä juoksussa. Jos olisin ollut joskus oikea urheilija ja tehnyt tuloksia, olisi tulostasoni todennäköisesti lähtenyt tällä iällä jo kääntymään laskuun. Vaikka kestävyysurheilussa ei 40 vuoden ikä ole mitenkään paljon. Mutta kun en ole ollut huipulla, enkä ole edes kovin tavoitteellisesti tai edes kunnolla harjoitellut. Jos saisin itseni harjoittelemaan kunnolla, oikein, enemmän ja paremmin, niin uskoisin vielä parantavan kaikkia tuloksiani. Kun lähtötaso ei ole kovin kova, niin kuvittelen vielä pystyväni kehittymään juoksijana. Jossain iässä kehityskäyrä kääntyy kuitenkin ikääntymisen myötä laskuun ja paras siihen mennessä saavutettu oma tulos jää lopullisesti voimaan. Mutta mikä on se ikä, hetki ja kisa? Kuka sen tietää. Sillähän ei kuitenkaan lopulta ole suurtakaan merkitystä mihinkään, mutta joskus kuitenkin oman yksilöllisen vuoren, tunturin, vaaran, mäen, kukkulan tai tömpäreen huipulla ollaan, ja lähdetään alamäkeen.

Buff suojaa ajatuksia pakkaselta, mutta pitäisikö sen myös pitää ne siellä päässä päästämättä ulos.

Alamäessä olin minäkin lenkilläni. Koirantaluttaja tuli vastaan, olisin tietenkin hypännyt itse pois polulta, mutta hän ehti ensin, ja vähän mulkaisi kulmien alta väistäessään polulta sivuun. Koiran katse oli ymmärtäväisempi. Hetken mietin, että jos taluttaja on luonteeltaan marmattaja, niin mitä hän päivittää someen. Siitä etenin kuitenkin hetkessä seuraavaan ajatukseen.

Instagram on hyvä väline seurata lyhyinä kuvauksina ja mainioina kuvina eri polkujuoksijoiden harjoittelua, kehittymistä ja kilpailuja. Itse seuraan lukuisia eritasoisia juoksijoita ja myös lajin kärkijuoksijoita Suomessa. Itseään paremmilta voi tietenkin parhaassa tapauksessa ottaa oppeja, mutta tässä on vaarana myös astua harhaan. Harjoitusmäärät ovat kovilla suuria ja juoksuvauhdit kovia. Sitten Instagramiin harva juoksija päivittää muuta kuin treenejään ja kisojaan. Kuvaksi muodostuu sellainen, että kaikki muut juoksevat koko ajan jossain hulppeissa maisemissa hirmuisen lujaa. Kukaan muu ei röhnötä sohvalla, kun on kävellyt ensin koko päivän töissä ja lonkkaan sattuu. Toisaalta pitäisi varmaan seurata oman tasoisia ja samassa vaikeuksissa kamppailevia hölkkääjiä, joista saisi vertaistukea. Tai sitten ei pitäisi vertailla itseään kehenkään muuhun, vaan keskittyä itsensä kehittämiseen. Silti voi olla hienoa verrata suorituksiaan toisiin tai ihastella toisten onnistumisia ja kehittymistä kunkin omalla polulla, vaikka vaan instagramin kautta. Tai sitten olen tässä ajatellut itseni pussiin, enkä tiedä itsekkään mitä oikein kokeilen selittää. Cheekkikin lauloi jotain siihen suuntaan, kuulin kerran radiosta.

Puu, josta lintu kerran lensi pois

Käpytikka naputti kelottunutta mäntyä. Pysähdyin ottamaan kuvaa ihan vain todisteeksi tähän tekstin kuvitukseen. Eihän siitä kuvasta mitään tullut, tikka näytti keskisormea ja lensi pois. Käpytikka tuo vanha käpy, tikkana lensi. Mutta mikä se on oikein se vanha käpy. Miksi jotain sanotaan vanhaksi kävyksi ja sanotaanko enää. Ei varmaan. Tästä ajatus johdattui kilpailuihin ja eri ikäsarjoihin. Minusta 40 ei ole oikea ikä polkujuoksun ikäsarjaksi. Ensimmäinen voisi olla 50 ja siitä sitten kymmenen vuoden välein ylöspäin. Monta kärkimenijää löytyy tuolta 40 kieppeiltä sekä naisissa, että miehissä. Nelikymppiset eivät tarvitse mitään omaa sarjaa, nuoria ovat ne vielä, uskokaa vaan. Pistelaskuja voisi sen sijaan olla lisää erilaisten cuppejen tai rankingien kautta kotimaan sarjoissa. Eripituisille matkoille omia cup-kisoja tiettyihin sopiviin kisoihin. Eli nykyisen UTTF-sarjan tyyppisesti tietyn mittaisille matkoille oma cup-kisa. Vaikka noin 20-30km, noin maraton ja siitä sitten ylöspäin järkevällä luokituksella.

Pienen tieosuuden jälkeen oikaisin pellonlaitaa kotiin. Mietin myös seuraavaa blogikirjoitusta. Se käsittelee varmaan vuoden 2019 kisakalenteria. Kuinka ajoissa sinä suunnittelet kisakalenterisi?

Aiheeseen liittyvät julkaisut

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X
X