Kilpailumatkat ja nopeudet poluilla

Minulla oli vahva tuntuma, että Suomessa polkujuoksukilpailujen suosituimmat matkat ovat kovin pitkiä. Katsoin tilastoja, joiden mukaan osallistujamäärältä suosituin yksittäinen kilpailumatka vuonna 2018 oli Nuts Karhunkierroksen 31 km:n kilpailu 917 osallistujalla, ja toiseksi suosituin Bodom Trailin 21 km:n matka yli 700 osallistujalla.

Nuts Karhunkierroksen lyhin matka oli tämä 31km ja tarjolla olisi ollut myös esim. Buff Trail Tourin osakilpailuna 53km. Onko tämä 31km sitten kuitenkaan lyhyt matka, niin se on eri asia. Osallistujista noin 750 käytti matkaan yli viisi tuntia ja 890 yli neljä tuntia, Eetu Nordmanin ollessa nopein nippa nappa alle kolmen tunnin ajalla. Kyllä neljän tunnin koitos on jo minun mielestä pitkä kisasuoritus.

Toiseksi suosituin tapahtuma oli siis Bodom Trail, joka samalla oli myös yksi vuoden urheilullisesti korkeatasoisimmista polkujuoksukilpailuista. Tässä kisassa osallistujista valtaosan suoritusajat liikkuivat kahden ja kolmen tunnin välillä.

Minulla oli siis hieman virheellinen ennakkoluulo, että Suomessa suosituimmat polkujuoksut ovat maratonia pidempiä matkoja. Tarkemmin ajateltuna, miksi näin edes olisi. Jos järjestäjät haluavat edelleen nostattaa urheilullista tasoa polkujuoksussa, niin on varmasti järkevämpää painottaa matkoihin, joiden suoritusajat liikkuvat tunnin ja kolmen tunnin välissä. Silloin matkaan voidaan todennäköisemmin saada polkujuoksijoiden lisäksi muista lajeista entistä enemmän kovia juoksijoita, kuten suunnistajia ja maantiejuoksijoita. Maratonia pidemmillä matkoilla maksimisuorituksen tekevillä kilpailijoilla rasitus on kuitenkin niin iso, että palautuminenkin kestää kauan, ja se vaikuttaa varmasti valintaan kisakalenteriin.

Pirunkuru Nuts Ylläs Pallas 2018. Polkukisoissa voi vauhti hidastua ylämäessä huomattavasti. Keskinopeudet ovat silti kärjellä kovia.

Useille osallistujalle pääpainona on parhaan mahdollisen tuloksen sijaan tapahtumassa koettava hieno elämys. Siksi valintana voi olla myös omaan harjoitustaustaan ja suoritustasoon nähden ylipitkä matka. Ajatuksena voi olla, että kun tapahtuma on kaukana, niin valitaan matkaksi mahdollisimman pitkäkestoinen suoritus. Siinä ikään kuin säästää, jos itse kisa kestää matkustamiseen käytettyyn kokonaisaikaan verrattuna mahdollisimman kauan. Tähän logiikkaan perustunee myös, miksi Suomesta tuli 1900-luvun alkupuolella nimenomaan kestävyysjuoksijoita. Ei me sinne ulkomaille Olympialaisiin lähdetä mitään 100 metrin matkaa juoksemaan, eihän ole mitään järkeä matkustaa kauas kisoihin ja juosta vain 10 sekuntia. Juostaan siellä Olympialaisissa 10 000 m ja 5000 m.

Millä perusteella sinä valitset kilpailut ja matkat joihin osallistut? Monesti olen kuullut, että matkoja pitää pidentää, kun nopeus ei riitä. Näinkin voi olla, mutta faktaa on myös että monet ultramatkojen taitajat ovat kyllä oikeasti nopeita esim. 10km:n matkalla. Kuten esim. Henry Aaltoa seuraamalla voi havaita, niin myös vauhtia ja vauhdikkuutta mieheltä löytyy.

Entäs mitä vauhtia poluilla kisoissa oikein mennään? Vastaus löytyy tietenkin tilastoista. Tein vuoden 2018 osalta muutamasta isoimmasta kilpailusta, ja niiden tuloksista vauhtitilaston. Se kertoo keskinopeuden minuuttia per kilometri kilpailumatkalla. Täyttä tieteellistä pohjaa ei tällä ole. Matkat ovat järjestäjän ilmoittamia ja esim. 0,5km:n poikkeama todellisuudesta muuttaa tietenkin keskimääräistä kilometriaikaa. Kilpailuja ei oikein kannata verrata keskenään, kun pelkkä matka ei kerro koko totuutta. Esim. Himoksella on huomattavasti enemmän nousua kuin Helsinki City Traililla. Muutenkin olosuhteissa ja reitin teknisyydessä voi olla huomattaviakin eroja.

Himos Trail 2018 kuva: Jani Sompi. Kun on juoksijalla potkua jaloissa, niin vauhtia löytyy tiukassa nousussakin. Kuvassa Extreme sarjan kakkonen Juho Ylinen ja kolmonen Teemu Toivanen.

Otin tarkoituksella erimittaisia matkoja mukaan havainnollistamaan minkälaista vauhtia kisoissa pidetään. Bodom ja Aulanko ovat kilpailuja, joissa matkat olivat miltei samat, ja taso oli hyvin kova myös kirkkaimman kärjen takana. Katsokaapa vaikka näiden kisojen molempia sarjoja, ja verratkaa millä erolla voittajaan on sijoituttu sijoille 10 ja 30.

Tässä kaavassa on mukana vain sijoitukset 50 tai sadan nopeimman osalta. Vauhdit ovat vielä niillä sijoituksilla kohtuullisen kovia. Kannattaa huomioida, että esim. Bodomilla tuo otos edustaa nopeinta kolmannesta. Ei pidä säikähtää jos nämä vauhdit tuntuu itselle liian kovilta, kisoissa löytyy kyllä muitakin saman vauhdin kulkijoita, oli nopeutesi mikä tahansa. Eli taulukossa on ensimmäisenä aika 4 minuuttia 13 sekuntia, joka on Bodom Trailin voittajan Jere Pajusen keskinopeus/km kilpailussa. Toinen aika 4:45 on kymmenenneksi sijoittuneen keskinopeus jne.

 

Sijoitus 1. 10. 30. 50. 100.
Keskinopeus min:ss /km
Bodom Trail 21km M 4:13 4:45 5:13 5:26 5:59
N 4:50 5:55 6:37 7:06 7:49
Aulanko Tower Trail 22km M 4:01 4:33 5:01 5:38 6:41
N 4:42 5:44 6:37 7:07 8:30
Helsinki City Trail 24km M 4:01 5:26 6:01 6:41
N 5:12 6:46 7:33 8:16
Himos Trail 26km M 4:40 5:49 7:07 8:25
N 5:51 7:20 8:26 9:52
Nuuksio Classic M. 42km M 4:36 5:43 6:10 6:39 7:27
N 5:34 6:49 7:38 8:04 8:52
Nuts Ylläs Pallas 55km M 4:43 6:25 7:11 7:35 8:32
N 6:06 7:58 8:49 9:17 9:54
Vaarojen maraton 65km M 6:13 7:36 8:36 9:24
N 7:48 9:13 11:08
Nuts Karhunkierros 160km M 7:34 9:45 11:42 13:06
N 9:23 13:23

 

Helsinki City Trail 2017. Sitten jos juoksijalla ei ole potkua jaloissa, niin  maalissa jää vain banaani käteen mitalin sijaan. Kuva: HP Määttä

 

Tehdessäni tätä tilastoa, piti tarkastaa oikein kahdesti Nuts Ylläs Pallas 55km:n voittajan Henri Ansion nopeus, ennen kuin uskoin tuon olevan oikein. Siinä kilpailussa muuten sekä Ansio, että Maija Oravamäki voittivat sarjansa noin puolen tunnin erolla toiseksi tulleeseen.

Hämmästyttävistä ajoista puhuessa haluan nostaa tämän tilaston ulkopuolelta myös Jaakko Eskelisen voittovauhdin Nuts Ylläs Pallas 134km matkalla. Keskivauhti oli 6.42min/km.

Tämän kirjoituksen jännittävässä jatko-osassa vastaan omaan kysymykseeni, millä perusteella valitsen kilpailumatkat. Siinä kokeilen myös ohjeistaa uusia kilpailuihin aikovia polkujuoksijoita, millä keinoin omaa kilpailuvauhtia ja sijoitustakin voi etukäteen arvioida. Ilmaisia vinkkejä saa toki halutessaan hyödyntää, vaikka olisit kuinka kokenut kehäkettu. Jatko-osa ilmestynee parissa viikossa. Lopuksi ihan tiedoksi, että Suomi saa muuten neljä mitalia hiihdon MM-kisoista.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X