Polkukausi 2019 ja MM-seuranta

Kevät on täällä ja lumi sulaa kohisten! Viime viikonloppuna Malminkartanon jätemäen yläosa oli jo jääpeitteestä vapaa (kuva alla). Harjoittelufilosofiani mukaan peruskunto ja nopeus on tässä vaiheessa saatettu hyvälle tasolle ja nyt on vielä reilu kuukausi aikaa valmistautua polkujuoksukauteen ja kehittää taloudellista vauhdikasta juoksua ja polkutekniikkaa, jotta Bodom Traililla ei jää joukon jalkoihin. Tämä kirjoitus on katsaus tulevaan ja samalla kerron harjoitteluni avaamisesta lukijoille.

Treenitalvi on sujunut tyydyttävästi siinä mielessä, että olen pysynyt ehjänä, mutta en ole itse kuitenkaan tyytyväinen harjoittelun volyymiin. Olen henkilö, joka saavuttaa kohtuullisia tuloksia vähällä harjoittelulla, mutta olisin silti toivonut hieman enemmän määräharjoittelua. Tämä talvi on ollut töiden kannalta suhteellisen haastava ja olen joutunut kuuntelemaan omaa kehoani tarkasti ja useasti keventämään harjoittelukuormaa kokonaisrasituksen kontrolloimisen vuoksi. Onneksi harjoittelussa vähempi on yleensä parempi vaihtoehto kuin liiallinen harjoittelu.

Olen ollut historiallisesti vammaherkkä ja useamman vuosikymmenen urheilujen aikana olen pyrkinyt ymmärtämään kroppaani ja myöskin oppimaan lisää, jotta vierivä kivi ei pysähtyisi ja sammaloituisi. Näiden seikkojen vuoksi tyydynkin harjoittelemaan tasolla, jolla saan pidettyä kroppani ehjänä ja pystyn sen lisäksi vielä kehittämään harjoitusjaksojen välillä vauhtiominaisuuksia. Toisinaan on vaikeasti ymmärrettäviä vaivoja ja silloin tuntuu siltä kuin olisin kuin ylikypsäksi paistettu joulukinkku, jota vain hapertunut, puristava verkko pitää kasassa. Onneksi oma rasvaprosentti on vielä toistaiseksi pienempi kuin supermarketin pakastekinkulla 😉

Harjoittelun haasteena ei ole nykyään kestävyyspohjan luominen, mutta ripeiden liikkeiden ylläpitäminen vuodesta toiseen on erityisen vaikeaa. Tämän vuoksi olenkin tehnyt talven aikana noin 20 sisärataharjoitusta juosten ja Esport Areenan juoksurata on jo monetta vuotta peräkkäin korvannut etelän juoksu/suunnistusleirit.

Tulevalla kaudella oma kalenterini näyttää jotakuinkin seuraavalta:

13.4. Helsinki Spring Marathon 21 km
27.–28.4. Tiomila
4.5. BTTF Bodom Trail 21 km
25.5. NUTS KK 34 km
8.6. Polkujuoksun MM-kisat 44 km Portugali
29.6. BTTF Aulanko 21 km
24.8. Matterhorn Ultraks 50 km Sveitsi
7.9. BTTF Nuuksio Classic 42 km
5.10. Vaarojen Maraton 65 km

Lihavoidut kilpailut ovat tavoitteellisia kilpailuja, joihin pyrin valmistautumaan hyvin. Keväällä ohjelmassa on hieman suunnistusta ja edellä mainittujen kisojen lisäksi kalenteriin mahtuu muutama muukin polkukisa. Suunnistus on hyvin polkujuoksua tukeva laji, koska siinä tulee kahlattua suuri kirjo erilaisia juoksualustoja jopa yhden harjoituksen aikana ja laji on intensiteetiltään vaihtelevampaa kuin polkujuoksu.

Ilokseni polkujuoksun MM-kisojen valintakomitea rohkeni valita meikäläisen mukaan kisoihin ja onkin mahtavaa ensimmäistä kertaa pukea Suomi-paita MM-kisoissa päälle. MM-kisat ovat kiertäneet minua niin nuorten kuin veteraanisarjoissani ja kohdallani onkin korkea aika kokea tämäkin hienous. Pitkään olenkin ehtinyt heilua urheilun piirissä ennen kuin ovi aukeni kisoihin ja on todennäköistä, että polkujuoksussa nämä arvokilpailut jäävät omalta osaltani kuuluisiksi – ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

Kauden fokuksena on lyhyehköt kilpailumatkat ja päätavoitteet ovat asetettu MM-kisoihin ja Matterhorn Ultraks:iin. Molemmat kisat ovat suuria haasteita minulle, koska olosuhteet tekevät niistä itselleni vaikeat. Portugalissa on kesäkuussa piinaavan kuuma, kun taas Matterhornilla on tarjolla isoa penkkaa ja ohutta ilmaa. Tällaisiin haasteisiin on vaikea valmistua Suomessa harjoittelemalla ja siksi pitää olla luova. Harjoituksellisesti kisoihin valmistautumisen erona on se, että Ultraksilla tarvitsen sauvoja ja niitä pitää myös hyödyntää niitä treeneissä niin juosten kuin tunkatenkin.

Blogistina avaan oman harjoitteluni MM-kisoja ja myöskin Ultraksia kohti, ja julkaisen otoksia tässä blogissa kevään ja kesän aikana. Tulevissa kirjoituksissa teen karkean harjoittelusuunnitelman, vertaan sitä myöhemmin toteutukseen ja lopuksi analysoin onnistuneet ja epäonnistuneet asiat. Jännää tässä onkin se, ettei suunnitelma koskaan toteudu sellaisenaan ja sitä pitää muuttaa oman kehon vallitsevan tilan mukaisesti.

Haluan tässä yhteydessä jo sanoa, että en ole henkilö, joka tykkää hehkuttaa tai jakaa paljon tietoa tulevista tavoitteellisista kisoista, koska usein hehkutusta seuraa epäonnistuminen ja siksi pidänkin yleensä matalaa profiilia. Tällä kertaa en kuitenkaan ota paineita MM-kisoista ja hyväksyn itselleni minkä tahansa sijan, joka tulee vallitsevissa kilpailuolosuhteissa ehjällä suorituksella. Kilpailu käydään luultavasti itselleni epäsuotuisissa olosuhteissa, ja siksi joudunkin turvautumaan tavanomaisista poikkeaviin harjoitusrutiineihin.

Aurinkoista kevättä!

-Sami

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X