Ruut Uusitalo Madeira Sky Racen kymmenes

Helsinkiläinen Ruut Uusitalo osallistui menneenä viikonloppuna Skyrunner maailmancup -osakilpailuun Madeira Sky Race. Vuoristoisella saarella juostaan 55km jossa 4121 metriä nousua. Saksan Maria Koller voitti naisten sarjan ja espanjalainen Pere Aurell miesten kisan. Tavoitimme kymmenenneksi sijoittuneen Ruutin pian kisan jälkeen ja saimme kommentit taipaleesta.

Madeiran vuoristossa riittää polkua Kuva: Tuomas Sovijärvi

Ruut aloitti viime syksynä Jalanjälkivalmennuksen opeissa Juuson (Simpanen) ja MP:n (Rautiainen) valmennettavana.

”Treenit ovat kulkeneet viime vuodesta lähtien todella hyvin eikä ongelmia ole ollut. Viimeisen 2 kuukauden aikana olen kuitenkin ollut 3 kertaa flunssassa, mikä on rajoittanut treenaamista aika paljon. Kuitenkin olen pystynyt flunssien välissä tekemään pari hyvää kisaa, joihin olen itse ollut tyytyväinen (Bodom Trail, SisuXtrail). Paranin viimeisimmästä flunssasta 1,5 vkoa ennen Madeiran kisaa, jolloin tein vielä valmistavan mäkitreenin ja pari kovempaa treeniä ennen kisaviikon alkua. Juoksu tuntui todella hyvältä. Kisa-aamuna heräsin kovaan kurkkukipuun, mutta koska minulla on refluksitaudin aiheuttamaa kurkkukipua useasti, en osannut ajatella että tuo olisi jotain muuta. Lähdin siis kisaan mukaan.”

 

Lähtö oli klo 6.00 ja aurinko ei ollut vielä ehtinyt nousta. Ensimmäinen nousu lähes 1500 yhtämittaista nousumetriä oli aika tiukka, mutta voimia tuntui silti olevan hyvin. Kurkku oli niin turvonnut, että sain kuitenkin tehdä töitä koko kisan ajan, että pystyin nielaisemaan. Huomasin että ylämäissä en pärjännyt kovin hyvin keski-eurooppalaisille. Maisemat olivat kuitenkin henkeäsalpaavat, kun aurinko nousi ja olimme pilvien yläpuolella. Ensimmäisen pitkän nousun jälkeen olikin teknistä polkua alamäkeen, josta tykkäsin paljon ja huomasin jo tässä vaiheessa että tekniset alamäet olivat mun juttuni. Jäin kuitenkin letkaan jumiin, josta en päässyt ohi kuin vasta 15-20 minuutin perässä tallustelun päästä ennen Pico Ruivon (1861m) huippua jonne oli tehty erityinen via ferrata nousu köysien avulla. Tämä osuus oli yksi lempiosuuksistani koko kisassa, mutta haastavuutta kiipeilyosuudessa olisi voinut olla vieläkin enemmän. Turvamies huusi tässä vaiheessa että olin naisten 15. Olin yllättynyt, kun en yhtään ollut ajatellut että pärjäisin etelän naisille.

 

Aurinko näyttäytyy Kuva: Tuomas Sovijärvi

”Pico Ruivon huipun jälkeen alkoi lähes 20 km pituinen tekninen ja vähemmän teknisempi alamäkijuoksu, jossa huomasin ohittavani ihmisiä aika lailla, ja ajattelin että tämä on mun valttini. Jalat kestivät todella hyvin juoksua alamäissä, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Maisemat olivat huikeat edelleeen, kun juoksimme läpi levadojen (kastelujärjestelmät) ja maanviljelysalueiden. Kuumuus kuitenkin vain yltyi tässä vaiheessa (sääennuste oli +27C, mutta tuntui paljon kuumemmalta). Pidin huolta siitä, että otin energiageelejä tasaisin väliajoin. Kroppa toimi hyvin. Laskeuduimme merenpinnan tasolle, jossa kuumuus oli hurja, ja monet juoksijat alkoivat uupua, ja monella ei pysynyt energiat sisällä ja he joutuivat keskeyttämään. Törmäsin 4. väliaikapisteellä suomalaiseen Juho Mäkiahoon, joka huikkasi että ota mut kiinni sitten seuraavassa huoltopisteessä. Tästä alkoi kilometrin mittainen nousu jokea ylös, joka oli yksi kisan hauskimmista ja virkistävimmistä pätkistä. Joki virkisti kivasti kuumuudessa, kunhan vain liukkaiden kivien päällä pysyi. Sitten olikin aika alkaa kipuamaan jälleen huipulle, kun matkaa maaliin oli 15 km. Tässä vaiheessa oloni alkoi tuntua myöskin hieman heikolta kuumuuden vuoksi, mutta onneksi energiat pysyivät sisällä.”

 

”Nousimme osittain varjoista metsäpolkua pitkin, joka hieman helpotti oloa. Jotenkuten pääsin huipulle, jonka jälkeen tiesin, että nyt on enää laskuvoittoista reittiä maaliin asti. Juoksu kulki hyvin edelleen, ja joku huikkasi että naisjuoksija on lähellä, juokse kovempaa. Minä juoksin. Loppu oli todella helppo vaikka kilometrimäärä venyi lähelle 58 km ja lopussa kuumuus taas alkoi tuntumaan Santanan kylän asfalttiteillä. Loppuun vielä pikkuinen mäki ja maali häämötti siellä, jossa suomalaiset olivat kannustamassa ja huuutamassa, että olin 10.”

 

”Enpä olisi uskonut, mutta olipa hurjan hieno kisa! Aivan käsittämättömät maisemat, hienot tekniset polut ja huikeat korkeuserot. Ja olihan se hienoa kun tuli palkituksi ISF:n kisassa 10 parhaan joukkoon!”

Naisten kisan kärkikymmenikkö Kuva: João M. Faria & Paulo Abreu

Suomalaisjuoksijoiden sijoitukset näin korkealle kovatasoisessa Skyrunning World Series -sarjassa ovat harvassa. Vuorijuoksun maailmancupiksikin kutsutussa sarjassa on kilpailtu vuodesta 2004, ja se on kasvanut käsittämään maailman kovimmat ja teknisimmät juoksukilpailut vuoristossa.

Ruut jatkaa: ”Tämä ei lopu tähän – haluan kehittyä vielä enemmän ja nopeammaksi vuorijuoksijaksi. Erityisesti ylämäissä on varaa kehittyä. Mutta vuoret ovat ehdottomasti mun juttu, ne on mun intohimo.”

Jo viikon päästä hän on lähdössä Italiaan valmistautumaan Monte Rosa Skyraceen, johon osallistuu Tuomas Sovijärven kanssa parina. Korkeimmillaan reitti käy 4557 metrissä, joten akklimatisoituminen pitää olla kunnossa. Tämän jälkeen Ruut aikoo keskittyä kiertämään Suomen Buff Trail Tour- kilpailuja ja syksyllä mahdollisesti taas vuorille Limone Skyraceen.

Tulokset

 

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X