Salpausselkä Trail Run

Salpausselkä Trail Run juostiin 8.6.2019 Lahden ja Hollolan alueella kuuluisan hiihtokeskuksen toimiessa lähtö- ja maalipaikkana. Raskas reitti ja kova helle houkuttelivat paikalle yhteensä reilut 200 osallistujaa. Sarjoina olivat 7,5 km, 13 km, 21 km ja 42 km, joista viimeksi mainittu sisälsi järjestäjän ilmoituksen mukaan nousua yli 1600m.

Reiteillä on mukavasti hyödynnetty alueen hienoja kangaspolkuja ja korkeuseroja, niin harjumaaston kuin alueen suppienkin kautta. Tulokset löytyvät täältä: TULOKSET

Sinänsä hyvin järjestettyyn tapahtumaan voisivat järjestäjät jatkossa houkutella lisää osallistujia hieman aktiivisemmalla etukäteismarkkinoinnilla somessa.

Ultrajuoksu mestari Ville Maksimainen osallistui 21 km matkalle. Näin kevyesti nousee Intiaanikukkulan hiihtolatunousu. Sijoitus matkalla oli miesten viides. Aika oli tuolla matkalla suunnilleen sama kuin kirjoittajalla edellisenä vuonna. Se hitusen hieno ero meidän välillä on, että toinen meistä kiertäisi lenkkiä vaikka 8. kierrosta miltei samaa vauhti, kun minä jäisin yhteen kierrokseen. Kuva: Pasi Pirhonen

Edellisvuonna juoksin kohtuullisen hyvin onnistuneen 21 km:n kisan, joten ilmoittauduin jo hyvissä ajoin talvella innostuksissani 42 km:n matkalle. Ennen kisaa minulla oli useita viikkoja jatkunut ikävä vaiva vasemmassa jalkapöydässä, mitä olin hoidattanut parilla käynnillä osteopaatilla, sekä levolla. Juoksusta minulla oli ollut kolmen viikon totaalinen tauko ennen kisapäivän aattoa.

Harkitsin päätöstä osallistumisesta aina edellispäivään asti, jolloin kävin hyvin kevyellä ja lyhyellä testilenkillä. Pienistä tuntemuksista huolimatta tein erittäin typerän päätöksen osallistumisesta. Päätös perustui täysin toiveajatteluun, että jalka olisi kunnossa. Lisäksi olen viimeiset 42 kesää ollut varustettu erittäin huonolla helteen sietokyvyllä, niin olisi ollut kaikinpuolin viisasta edes lyhentää matka vaikka tuohon 7,5 km:n mittaiseksi.

Polte päästä kisaamaan oli kuitenkin kova ja lähtöviivalla hoin itselleni, että lähde ihan hiljaa, sekä jalalleni, että ole parantunut.

Lähdin olosuhteisiin ja suorituskykyyni nähden aivan liian kovaa liikkeelle. Tuttu kipu alkoi tuntua jalkapöydässä pottuvarpaan ja sen viereisen varpaan tyvessä ja siitä muutama sentti jalkapöydän keskelle, noin 15 minuutin juoksun jälkeen. Tiesin, ettei juoksusta tule yhtään mitään, enkä tule selviämään maaliin. Päätin kuitenkin jatkaa ajatuksella, että jospa se kipu ei siitä pahentuisi tällä kertaa. Juoksin ensimmäisen kympin hieman alle tunnin, joka oli minulle liian kova vauhti, ja olisi johtanut matkan edetessä pahaan hyytymiseen.

Saavuin Messilän huoltoon kuudentena ja virkistelin siinä aika pitkään. Päätin vielä käydä kiipeämässä seuraavaksi reitillä olleet kaksi laskettelurinnenousua päälle, että saisin edes hyvän ja pitkän treenin aikaan. Nousuja kävellessä jalka ei vaivannut, mutta niiden jälkeen tasaisemmalla polulla hölkätessä kipu iski kuin sähköiskusta jalan osuessa maahan, ja jalka teki refleksiliikettä keventämällä iskun vastaanottamista. Parin ontumisliikkeen jälkeen irroitin numerolappuni ja suuntasin rinteiden poikki takaisin Messilän huoltoon ilmoittautumaan keskeyttäneeksi. Sain sieltä hienosti kyydin kisakeskukseen. Olin matkan ensimmäinen keskeyttänyt, eli ihan kaikista huonoin juoksija ikinä.

Messilän rinteillä keskeyttäneenä selfie.

Oma keskeyttämiseni ei ole kansallisesti merkittävä asia, vaikkakin uutisankkuri Kirsi Alm-Siira (joka on muuten osallistunut polkujuoksuihinkin ainakin Helsinki City Traililla), sanoi samana päivänä kymppiuutisten lopussa tulosruutua mainostaessa Mika Saukkoselle, että päivän nimi on Teemu. (Pukki teki kaksi maalia Suomelle hienossa EM-karsintaottelussa).

Kisoissa keskeyttäminen on sinänsä mielenkiintoinen ja pohdinnan arvoinen asia. Mikä on sinun filosofiasi keskeyttämiseen ja kuinka kova paikka se sinulle oikein on? Miten toivut keskeyttämisestä ja kokoat itsesi kohti seuraavia kisoja? Nouseeko vai laskeeko kynnys keskeyttämiseen usean keskeytykseen päättyneen suorituksen jälkeen?

Se on varmasti erityisen kova paikka kaikille edustusurheilijoille. Samoin niille, jotka ovat jossain tallissa tai mainoskasvoina muuten hehkuttaneet esim. etukäteen tulevaa suoritustaan. Se on varmasti äärimmäisen kova paikka myös Ultra Trail Tour Finlandin- kisasarjan läpipääsyä tavoitteleville, jos jokin kolmesta osakilpailusta päättyy keskeytykseen.

Kyllä sapetti minuakin tuo keskeyttäminen, se vaan on jotenkin häpeällistä. Poistuin hyvin äkkiä kisapaikalta, enkä kokenut olleeni ansainnut järjestäjän maalipaikan tarjoiluja. Joissakin tilanteissa voi olla järkevää keskeyttää jos kisa on esim. tavoitteellinen ja tavoitteesta on jääty matkalla jo pahasti. Silloin voi olla järkevämpää keskeyttää, ja päästä siten nopeammin palautumaan tuleviin treeneihin. On tietenkin jokaisen oma asia, millä perusteilla keskeyttää.

Kokoan käymieni kisojen numerolappuja autotallin seinälle. Keskeyttämiseen päättyneiden kisojen numerolaput eivät sinne pääse. Pitäisi varmaan keksiä niille myös joku oma sijoituspaikka.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X