Polkujuoksuprofiili Elina Järnefelt

Instagramissa ”Suunnistaja” jakaa polkujuoksuaiheisia kuvia ja videoita mielenkiintoisilta poluilta ympäri Suomea ja maailmaa. NUTS Karhunkierroksen IG story 160km:n matkan varrelta tarjosi fiiliksiä skaalan laidasta laitaan ja ikuisti mainiosti polkujuoksun ultrilla koettavista tunnevaihteluista.

Elina treenaamassa Chamonixissa kesällä 2018. Kuva: Matias Järnefelt

 

 

 

 

Minkälainen polkujuoksutaustasi on?

Harrasteurheilijataustani on pitkä, mutta löysin polkujuoksun noin 2.5 vuotta sitten suunnistuksen kautta.

Mikä oli ensimmäinen polkujuoksukilpailusi?

Ensimmäinen oli 2017 Nuts Karhunkierros 34km ja laji vei mennessään. Tyylilleni uskollisena laitoin heti kunnolla tavoitetta mittariin ja seuraavana vuonna juoksinkin jo ensimmäisen ultrani 86km.

Kuinka usein juokset?

Treenaan säännöllisesti 5-6 kertaa viikossa. Mutta kevyempiäkin viikkoja mahtuu mukaan. Tasapaino, fiilis ja hyvä meininki – sillä pohjalla treenataan.

Mistä IG käyttäjänimesi ”Suunnistaja” on peräisin?

Löysin tosiaan polkujuoksun suunnistuksen kautta. Osallistuin ensimmäiseen kisaan ajatuksena parantaa kuntoa suunnistuksessa etenkin ylämäissä. Kokemus Rukalla 2017 oli kuitenkin niin vahva että huomasin vähitellen etsiväni kalenteriin enemmän polkujuoksu- kuin suunnistuskisoja. Olen kuitenkin päättänyt toistaiseksi pitää ”Suunnistaja” nimen vaikka olen myös pohtinut muitakin vaihtoehtoja. Toisaalta, onhan tämä elämä yksi on suunnistusmatka sinänsä.

Harjoitteletko yksin vai porukassa?

Perusharjoittelu on parasta yksin, mutta toki tykkään seurassa tehdä vaativia harjoitusreissuja. Miehen kanssa tulee matkattua jo siitä syystä paljon, että hänen työpaikkansa on ulkomailla. Kolmen lapsen äitinä on myös käytännön tasolla helpointa että treenit eivät ole sidoksissa tarkkoihin aikatauluihin. Tästä treenien mahduttamisesta arkeen saan usein kysymyksiä: miten sovitan yhteen kolminumeroiset kilometrimäärät ja lapsiarjen. Tästä voisi ehkä kertoilla enemmän jatkossa.

Paljonko kerrytät juoksukilometrejä vuosittain? Entä nousumetrejä?

Innostusta ennen lenkkiä. Kuva: Matias Järnefelt

Tämä vaihtelee. En sinänsä tuijota pelkkiä kilometrejä, vaan pyrin mahdollisimman monipuoliseen harjoitteluun joka pitää sisällään myös kuntosalia sekä uintia. Tykkään rakentaa harjoitteluun erilaisia teemakuukausia. Yhtenä kuukautena paljon nousumetrejä, toisena pitkästi tasaista maata, kesämökillä taas teen paljon avovesiuintia mikä parantaa tehokkaasti maksimaalista hapenottokykyä. Rankin juoksukuukausi viime treenikaudella oli 300km + 10,000 nousumetriä. Paras kuukausikohtainen kilometrimäärä oli 420km.

Pyrin kuuntelemaan kropan ääntä mahdollisimman paljon. En kyllä hampaat irvessä lähde lenkille, jos pää roikkuu jo valmiiksi. Uskon vahvasti, että ultrajuoksussa tärkeintä on pitää homma mielekkäänä henkisellä tasolla, jotta motivaatio säilyy.

Oletko kärsinyt vammoista juoksuharrastuksessasi? Miten ennaltaehkäiset niitä?

Olen siinä mielessä ollut onnekas, ettei matkalle ole sattunut suurempia vammoja. Nilkkani ovat herkät nuljahtamaan, joten pieniä nyrjähdyksiä on ollut. Tätä pyrin ehkäisemään asianmukaisella nilkkateippauksella, suosittelen tätä kaikille kenellä on samanlaisia haasteita.

Noudatatko jotain spesifistä ruokavaliota?

Kyllä, sen nimi on terveellinen ruoka. Olen smoothie-expertti.

Onko sinulla esikuvia polkujuoksussa tai muista urheilulajeista?

Simpasen Juuso. Ihailen tuota periksiantamattomuutta ja selkeää tavoiteasetantaa. Juuso toimii myös polkujuoksuvalmentajana ja on mielestäni hienoa että hän jakaa oppejaan avoimesti myös sosiaalisessa mediassa. Juuso laati minulle myös treeniohjelman kun valmistauduin ensimmäiseen ultraani. Tästä oli paljon hyötyä. Toinen hieno esikuva jonka menestystä on ollut mahtava seurata on Henri Ansio. Maailman vanhimman ultrajuoksukisan Comrades Maratonin 7.sija on jotain aivan käsittämätöntä. Ulkomailta iki-ihana Emelie Forsberg on toiminut innoittajana ja hänen elämäntyylinsä muutenkin viehättää. Olen saanut kunnian tavata Emelien viime vuonna Bodom Traililla.

Kumpi vie sinulta enemmän voimia, ylä- vai alamäet?

Ehkä tällä hetkellä enemmän alamäet. Polvet ja etureidet ovat koetuksella alaspäin mentäessä. Niissä tarvitaan myös paljon teknistä osaamista ja uskallusta. Tulin todenneeksi tämän kantapäitä myöten osallistuessani TransGrancanarian 42km kisaan tänä vuonna. Kisassa on enemmän ala- kuin ylämäkeä.

Mitkä ovat vahvuutesi polkujuoksijana?

Päättäväisyys, sinnikkyys, sietokyky ja pilke silmä kulmassa.

Mitkä ovat olleet avaintreenejäsi Karhunkierroksen 160km:lle ja muihin polkujuoksukisoihin valmistautuessasi?

Kyllä se tunkkaus vie kärkisijan. Malminkartanolla ja Kauniaisten portaissa on tullut vietettyä eräätkin tunnit. Ennen kisoja on tärkeä olla myös henkisesti iskussa, on olennaista ettei muilla elämänalueilla ole kuormitusta.

Mikä on paras kokemuksesi polkujuoksun parista?

Kyllä se paras highlight oli ensimmäisen ultramatkan selättäminen eli Karhunkierroksen 86km matka viime vuonna. Parasta on kuitenkin kun pystyy harjoittelemaan hyvin. Kisoihin mennään sitten juhlimaan hyvin sujuneita treenejä, kuten ultrajuoksija Amelie Boone kiteytti sen hienosti.

Mistä päin löytyy Elina Järnefeltin lempipaikka luonnossa?

Lempipaikka löytyy omalta mökiltä Saimaalta. Suhde luontoon on vahva. Olen kotoisin Lumijoelta, pienestä maalaiskylästä läheltä Oulua. Kun on kasvanut luonnon äärellä, sinne se veri aina vetää. Siellä on hyvä rauhoittua ja siellä elämä selkiintyy.

Parhaimmat saavutuksesi polkujuoksijana?

Paras saavutus on Calderdale Hike UK nimisen suunnistettavan polkujuoksukisan 5.sija. Matkaa oli 60km ja nousua kertyi +2000 metriä.

Polkujuoksua Snowdoniassa 2018. Kuva: Matias Järnefelt

Mitä haluaisit vielä saavuttaa polkujuoksijana? Elämän muilla osa-alueilla?

Suuri haaveeni polkujuoksijana on ollut Ultra Trail Tour Finlandin läpäisy. Tavoitteeni on saavuttaa se tänä vuonna – hyvänä 40-vuotislahjana itselle! Mikäs sen hienompaa kuin marssia tässä kohtaa elämää vahvempana kuin koskaan.

Minua kiinnostaa viedä eteenpäin polkujuoksun ilosanomaa ja rohkaista mahdollisimman monia tämän hienon lajin pariin. Metsän ja vuorien yhdistäminen juoksuun on terapeuttinen kokemus, luonto antaa hyvän jalusta parhaimmillaan jopa meditatiiviselle kokemukselle. Polkujuoksu on myös ystävällinen kropalle eikä rasita esimerkiksi polvia ja lonkkia samalla tavalla kuin maantiejuoksu. Lajin parissa on todella huikeita ihmisiä ja tapahtumissa on mieleenpainuva, ainutlaatuinen tunnelma. Ja mikä mahtavinta, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa polkujuoksua!

Missä lähtöviivalla seuraavaksi?  

Nuts Ylläs Pallas tänä perjantaina startti kello 12:00. Lokakuussa on Koli 130km, väliin mahtuu kyllä muita pienempiä kisoja.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X