Himos Trail kisaennakko

Järjestyksessään kolmas Himos Trail järjestetään 23-24.8. Jämsässä, Himoksen matkailukeskuksen tarjotessa hienot puitteet ja maastot tälle suureen suosioon nousseelle tapahtumalle. Esimerkilliset järjestelyt, sekä kattava matkavalikoima houkuttelee tänä vuonna paikalle peräti yli 1000 osallistujaa. Luotettavia tietoja tapahtumasta järjestäjän sivuilta: Himostrail

Himos Kids 2018 lähtöjärjestäytyminen pojat 8v.

Kisojen ensimmäinen päämatka on jo perjantai-iltana, jolloin kisataan Himos Kids, eli 6-14 vuotiaille lapsille suunnattu hauska juoksukisa, jossa on luvassa hurjaa vauhtia, erilaisia esteitä ja tiukkoja käännöksiä. Viime vuoden kokemuksen perusteella suosittelen kyllä innostamaan vanhempia viemään lapsensa kisaamaan. Tämä kilpailu sopii kaikille, vaikkei lapsi muuten juoksunharrastaja olisikaan. Rata on tosi kiva, matka sopiva jokaiselle, ja loppusuoralla pääsee ihan täysiä.

Varoitus tähän kohtaan: Teksti sisältää Extreme-sarjan tulokset kolmen parhaan osalta. Jos haluat säästää jännityksen kisapäivään, niin jätä tulososio lukematta.

Extremematkan 4wd nousu. Kuva: Jani Sompi

Lauantain sarjoista 26 km:n Extreme-matkalle osallistuu jälleen liuta kovia juoksijoita. Voittoaika tulee olemaan 2.00.58 miesten sarjassa, ja 2.25.01 naisten sarjassa. Rankka rata haastaa tällä matkalla juoksijat, ja päivän mahdolliset kuumuusolosuhteet vaikuttavat taatusti loppuaikoihin. Arvioin että jos tavoittelet tällä matkalla aikaa alle 3 tuntia, niin esim. sileän maantien puolimaraton tulisi taittua alle 1.45. Tähän tietenkin vaikuttaa juoksijan polkujuoksutekniikka, mäkikapasiteetti ja oma rajallinen arviointikykyni.

 

Ilmoittautuminen on tätä kirjoittaessa vielä kesken, mutta tässä siitä huolimatta jo Extreme-sarjan tulokset: 1. Susanna Ylinen 2. Ruut Uusitalo 3. Hanna-Mari Siivonen ja miehet: 1. Aaro Asikainen 2. Matti Taini 3. Teemu Toivanen.

Double Extreme-matkan viime vuoden voittajan Matthew Daughertyn alle viiden tunnin aika on kyllä huikea. Nähtäväksi jää, löytyykö tänä vuonna viiden tunnin alittajaa esim. juoksuvoimaisesta Henry Aallosta. Ultramatka houkuttelee mukaan jälleen myös ensikertalaisia tavoittelemaan ensimmäisen ultrajuoksun onnistunutta läpäisyä. Raskas rata runsaine nousuineen ei tee matkasta helppoa, mutta helppoutta eivät tälle matkalle osallistujat haluakkaan. Reitillä on peräti 13 huoltopistettä, joten puitteet ovat kunnossa.

17 km:n Challenge-sarja on profiililtaan myös runsaasti nousua sisältävä, mutta matkaltaan eli kestoltaan, monelle osallistujalle varmasti houkuttelevampi kuin Extreme-sarja. Kahden tunnin juoksun jälkeen voi etenkin raskaalla helteellä olla mukava päästä maaliin juomaan mehua. Vastaavasti monella pidemmän matkan valinneella on silloin vielä yli tunti juostavaa maaliin. Kärki menee tässäkin sarjassa kovaa, se on varma.

9 km:n Enjoy-sarjassa juoksee todennäköisesti myös runsaasti kovatasoisia junioreita, jotka kilpailevat muutenkin juoksussa tai suunnistuksessa. Tästä porukasta veikkaan löytyvän myös tämän sarjan nopeimman, ja ehkäpä jopa lauantain ensimmäisen maaliintulijan.

Himos Trail 2018 lähtö kuva: Jani Sompi

Sitten kisaohjeita etenkin ensikertalaisille ilman minkäänmoista takuuta:

Kello 10 aamulähtöön osallistujilla on paljon helpompaa, kun ei tarvitse jännittää aamulla ensin tuntitolkulla. Ainakin lyhyemmillä matkoille suosittelen aamupalaa siten, että lautanen saisi olla tyhjä viimeistään kahdeksalta. Lautanen sitten tiskiin. Aamulla on hyvä ainakin muistaa juoda jos ruoka ei maistu. Mitään tolkuttomia määriä ei kannata kokeilla upottaa, normaalia juomista hieman runsaampi riittää.

Ultramatkaajia en edes yritä neuvoa syömisessä, mutta muistakaa ainakin juoda tasaisesti matkalla heti alusta saakka, siis ennen sitä janontunnetta. Huoltopisteitä on kaikilla reiteillä tarpeeksi, joten omia juomia ei ole välttämätöntä kantaa mukana.

Moni kuitenkin juomia kantaa, ja silloin on helpompi juoda tasaisesti heti matkan alusta saakka. Kellosta seuraamalla juo vaikka 15 minuutin välein siten, että juo minimissään puoli litraa tunnissa. Juoksurepun rintataskussa olevat pullot ovat siksi parempia kuin selässä kuljetettava juomapussi, että niistä on helpompi laskea kuinka paljon juo. Lisäksi juoksurepussa voi kantaa mukanaan urheilujuomaa, joka on itselle tuttua. Vatsaa voi totuttaa vaikka tiettyyn urheilujuomaan nauttimalla sitä lenkeillä kisaa edeltäväni viikkoina. Omaa juomaa ei kannata ottaa mukaan kuin esim. 1-2kpl puolen litran lötköpulloa, koska reitillä on runsaasti huoltopisteitä, josta saa vesitäydennystä. Omaa urheilujuomaa voi ottaa mukaan vaikka jauheena, jota sitten lisää huoltopisteillä.

Kello 13.30 lähtöön osallistujia en kehota syömään lounasta noutopöydästä. Jättäisin isommat syömiset aamupalaan ja tämän jälkeen korkeintaan vaikka banaani, tai jos jollekin ei jostain ihmeen syystä banaani maistu, niin sitten vaikka joku energiapatukka tuntia ennen starttia. Kannattaa muistaa juoda aamupäivällä hiukan normaalipäivää enemmän. Kisassa juomiseen ohjeet jo tuli yllä mainittua, huolloissa tarjottaviin syötäviin kannattaa suhtautua tunteella. Napsii sieltä suuhunsa juuri sitä, mitä mieli silloin haluaa. Niiden vaikutus on kuitenkin enempi psykologinen, eikä sitä vaikutusta kannata väheksyä.

Kisatapahtuma on monelle odotettu päivä. Kisaan valmistautuminen itse kisapäivänä ja myös edellisinä päivinä kannattaa tehdä huolella, vaikka tavoitteet olisi itse juoksuun kovinkin maltilliset. Voit kokeilla valmistautua kisoihin ainakin melkein kuin ammattijuoksija, vaikka vauhtisi olisi tällaista sunnuntaihölkkääjän tasoa. Harjoittelun keventäminen kisaviikolla on yksi tapa kerätä parhaat voimansa kisaan. Jos mahdollista, niin siirrä juoksun ulkopuolisen elämän murheet ja stressit offline-tilaan tai odotukselle seuraavalle viikolle.

Mieti mitä syöt ainakin kaksi-kolme kisaa edeltävää päivää. Silloin ei kannata ehkä kokeilla uusia eksoottisia ruokia tai kotikokin tulisuusennätyksiä, vaan syödä helposti sulavaa hiilihydraattipitoista ruokaa, mihin maha on varmasti tottunut. Kisapäivän rutiinit auttavat elimistöä hoksaamaan, että tänään mennään kovaa. Opettele kunnollinen verryttely- venyttely-lämmittely ainakin lyhyemmille matkoille, jonka toistat kisasta toiseen samanlaisena. Huolellisella useamman päivän valmistautumisella saat venytettyä kisafiilistä pidemmäksi ja maaliviivan ylityksen jälkeistä hyvänolon tunnetta vielä entistä paremmaksi.

Leveässä alkunousussa on kyllä tilaa ohitella. Malttia silti. Kuva: Jani Sompi

Reitit lähtevät heti alkuun ylämäkivoittoisina ja siksi suosittelen maltillista aloitusvauhtia. Sykkeet voivat olla kisajännityksestä normaalia korkeammalla, mutta niitä ja etenkin omia tuntemuksia kannattaa seurata. Alun nousut eivät saa tuntua liian pahoilta. Reittikuvauksia ja reittikarttojen perusteella suosisin taktiikkaa että kolmanteen huoltoon, eli matkassa Challenge-sarjassa 6,5km:n kohdalle ja Extreme-sarjassa 12 kilometriin, olisi malttia sykkeissä ja järkeä päässä. Tämän jälkeen järki narikkaan, lisää kaasua, sykkeet kaakkoon ja tunteella loppuun.

Maalissa on mukavampi olo yleensä aina, jos onnistuu kisaamaan nousujohteisesti, tämä myös nykytietämyksellä auttaa parempaan lopputulokseen. Etenkin jos pidemmillä matkoilla malttaa juosta ensimmäisen kympin 15 sekuntia hiljempaa kuin mihin lähtöviivalla innostuksissaan kuvittelee pystyvänsä. Se voi tuottaa kisan viimeisellä seitsemällä kilometrillä 30 sekuntia nopeampia kilometrejä kuin sillä täydellä alkuvauhdilla olisi lopussa mahdollista. Sehän jo kannattaa silloin matemaattisesti.

Vuoden 2018 kärkijuoksijoita kisakeskuksen ohituksessa kuva: Jani Sompi

Reittikarttoihin kannattaa tutustua yleensä aina etukäteen. Tässä kisassa järjestäjä lupaa vedenpitävän opastuksen ja merkinnän, joten eksymisen vaara on siten mimimoitu. Tutustuminen ei ehkä ole tarpeen reitillä pysymisen johdosta, vaan karttoja lukemalla voi opiskella etukäteen mitä on luvassa. Milloin on lähellä huolto ja milloin ovat ne kovimmat nousut takana. Radan opiskelulla voi suunnitella omaa kisastrategiaa ja siten saada henkistä yliotetta itsestään.

Kengistä jälleen vanha virsi. Normi lenkkareillakin kyllä pärjää, mutta polkujuoksuun suunnitellut karkeakuvioiset kengät ovat sopivimmat. Ne yleensä suojaavat paremmin esim. varpaita kiviin kolahduksissa. Etenkin märälle kelillä pito-ominaisuudet korostuvat ja kuten tiedätte, märkänä moni asia on liukasta. Vaikkapa kivet, savi ja puunjuuret.

Kysyin Himoksen reitit tuntevalta UltraTimolta vinkkejä ratkaisupaikkoihin Extreme matkalla. Timo aikoi ratkaista kisan yleisön silmien edessä. Maalissa tuuletus ja palkintokello ranteeseen. Selfie: @ultratimo2020

Hienoa kisaa kaikille paikalle tuleville. Sää on silloin suorastaan huikaiseva.

Itse ilmottauduin mukaan jo aikaisin talvella Extreme-matkalle. Toukokuusta asti juoksemisen käytännössä estänyt jalan rasitusosteopatia piinaa kuitenkin edelleen. Tällainen vamma on siitä ikävä, että varmaa aikaennustetta paranemisesta ei ole. En ole kuitenkaan vielä täysin haudannut toiveita osallistumisesta jollekin matkalle. Omia lapsia kuitenkin tulen juoksuttamaan ja vähintään aistimaan kisapaikan tunnelmaa.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X