Polkujuoksuprofiili Saara Päätalo

Tämänkertaisessa polkujuoksuprofiilissa esitellään Suomen polkujuoksukisojen ultramatkojen vakiomenestyjä – Oululainen Saara Päätalo. Instagram feedin (@saarapaatalo) perusteella aikalailla kaikki elämän murheet ratkeaa juoksemalla. Vanhoissa metsissä viihtyvä Saara kuuntelee kroppaansa tarkoin, mutta onko rypästreenit menestyksen salaisuus?

 

Minkälainen polkujuoksutaustasi on?

Kuutisen vuotta sitten päädyin eräällä maantielenkillä vähän niinkuin vahingossa polulle juoksemaan kun kiinnostuin mihin se mahtaa viedä. Siinä sitten huomasin hyvin äkkiä ettei hullumpi paikka ollenkaan juosta ja päädyin poluille toistamiseen. Huomasin sen myös sopivan jaloilleni paremmin kuin maantiellä juoksu ja tykkään muutenkin liikkua metsässä, miksei siis myös juosten.

Mikä oli ensimmäinen polkujuoksukilpailusi?

Nuts Karhunkierros 55km vuonna 2014. Lähdin ihan hupilaisena matkalle ja hupiahan siellä riittikin kun kyseessä oli se kuuluisa munahankivuosi. Kisa meni rallatellen ja evästellen  ja tulin jopa neljäntenä maaliin, ehjä ja kaunis kokemus.

Kuinka usein juokset?

Minulle näyttäisi sopivan paremmin ryppäissä juokseminen kuin vaikka joka päivä vähäsen juokseminen. Mutta toki arki ja työ vaikuttavat siihen miten saan mahdollistettua harjoittelun. Onneksi työni on säännöllinen päivätyö ja viikonloput vapaat, arkena juoksen lyhyitä ja viikonloppuna pitempiä, keskimäärin 4-6 kertaa viikossa. Lähestulkoon kaikki lenkit poluilla, metsäautoteillä ja sorateillä.

Harjoitteletko yksin vai porukassa?

Suurimmaksi osaksi yksin ja yhdessä kumppanini Jarkon kanssa. Varsinkin pitkät on mukava yhdessä tehdä ja saatamme lähteä jonnekin vähän kauemmaskin etsimään kivoja uusia reittejä ja seikkailemaan luonnon elämyksiä etsien. Northern Trail Runnersien kanssa myös jonkin verran yhteislenkkiä ja retkiä, niissä pääsee sitten näkemään myös ystäviä ja viettämään laatuaikaa monella tavalla.

Paljonko kerrytät juoksukilometrejä vuosittain?

En tiedä kuinka paljon kilometrejä tulee koska en pidä niiden keruuta kauhean merkityksellisenä polkujuoksussa. Lasken viikoittain harjoitustunteja ja tehoalueita. Raskailla viikoilla tunteja kertyy 15-20, kevyillä 8-10, ne sisältävät kaiken muunkin harjoittelun eli talvella myös hiihdän, kesällä ajelen pyörää ja ympäri vuoden käyn kuntosalilla. Viime vuonna käytin 720 tuntia harjoitteluun.

 

Entä nousumetrejä?

Niistäkään ei ole mitään tietoa. Oulun seudulla on hyvin vähän korkeuseroja ja jos kunnon mäkitreeniä haluaa tehdä niin on hurautettava ensin autolla jonkin matkan päähän. Mäkitreenit tulee tehtyä rypästellen reissussa ja Ruskotuntuissa. Enemmän pitäisi tehdä mutta mahdollisuudet ovat niukat.

Oletko kärsinyt vammoista juoksuharrastuksessasi? Miten ennaltaehkäiset niitä?

Varsinaisia juoksuvammoja minulla ei ole ollut mutta olen muutamia kertoja tehnyt harjoitusöverit ja palautuminen ollut hidasta. Olen moniallerginen ja astmaattinen, niillä on varsinkin keväällä/kesällä ja talvella kovilla pakkasilla iso merkitys harjoitteluun. Uskon monipuolisen harjoittelun suojaavan vammoilta ja eritoten lihaskuntotreenit pidän mukana koko ajan. Kovilla tehoilla harjoittelu on vähäistä, reagoin nopeasti kipuihin ja korvaan juoksua muilla lajeilla. Tokihan normaaleja harjoittelusta johtuvia kolotuksia ja kiristelyjä esiintyy milloin missäkin tässä iässä jo.

Noudatatko jotain spesifistä ruokavaliota?

Olen tavallinen sekasyöjä, mutta en syö punaista lihaa enkä mieluusti turhaa sokeria, prosessoituja eineksiä, lisäaineita enkä makeutusaineita. Pyrin syömään kasvispainotteista puhdasta ruokaa.

Onko sinulla esikuvia polkujuoksussa tai muista urheilulajeista?

Olen huono fanittaja, esikuvani löytyvät tavallisesta elämästä ja läheltäni, ihmisistä joiden kanssa elän.

Kumpi vie sinulta enemmän voimia, ylä- vai alamäet?

Luultavasti alamäet ja niiden juokseminen väsyneenä ja voimattomana on vaikeampaa kuin ylämäkien kävely.

Mitkä ovat vahvuutesi polkujuoksijana?

Rohkeus, mielen joustavuus, ilon kautta tekeminen, omien vahvuuksien ja myös heikkouksien kohtaaminen ja varmaan kehoni kestää aika hyvin harjoittelua kun vain muistaa sitä hyvin huoltaa ja hoitaa. Kykenen menemään myös sinne äärirajoille tarvittaessa ja minulla on hyvin vahva sisäinen motivaatio.

Mitkä ovat olleet avaintreenejäsi polkujuoksukisoihin valmistautuessasi?

Harjoitusryppäät missä lopulta väsyy ja uupuu ihan kunnolla. Siinä tulee samalla kohdattua vähän sitä henkistäkin puolta kokonaisvaltaisesta uupumuksesta joka hyökkää aina kimppuun vuorokauden mittaisissa kisoissa. Henkisten ominaisuuksien treenauttamisen tulis kulkea fysiikkatreenien rinnalla.

Mikä on paras kokemuksesi polkujuoksun parista?

Yhtä parasta ei olekaan. Parasta on aina kun pääsee terveenä ja vaivatta metsään. Pidän enempi harjoitella kun kisailla. Uudet reitit ja luontoelämykset ruokkii motivaatiota ja kehon lisäksi hoitaa mieltä ja ajattelua.

Mistä päin löytyy Saara Päätalon lempipaikka luonnossa?

Eiköhän se tuolta pohjoisemmasta löydy, Kuusamosta. En niin välitä avotuntureista, tykkään vanhoista metsistä, isoista kuusista ja alamaan soista.

Parhaimmat saavutuksesi polkujuoksijana?

Maltillinen kehittyminen juoksijana vuosien kuluessa niin fyysisesti kun henkisesti. Jokainen kisa on ollut omalla tavalla merkityksellinen riippumatta sijoituksesta, myös muutamaa koettua keskeytystä kannan helmenä mukanani.

Mitä haluaisit vielä saavuttaa polkujuoksijana? Elämän muilla osa-alueilla?

Haluaisin pystyä juoksemaan ja nauttimaan juoksemisesta vielä pitkään, vanhuuteen saakka ja mieluusti vielä silloinkin. Olen kiinnostunut elämäntaitoa ja selviytymistä haastavista pitkistä etappijuoksuista. Kun kyse ei ole enää pelkästään fyysisestä suorituskyvystä vaan muutkin ominaisuudet punnitaan.

Missä lähtöviivalla seuraavaksi? 

Nuts Ylläs Pallaksesta palautumisen ehdoilla kohti Kolin Vaarojen ultraahan tässä mennään. Jos saan lähtönumeron ja olen terve olen mukana.

PS: Otsikon ajatus jonka mukaan kaikki elämisen ongelmat hoituvat juoksentelemalla on ilmiselvästi hullutusta. Juokseminen lievittää stressiä, auttaa jäsentelemään ajatuksia, metsässä oleminen, sen havainnointi ja siellä läsnäoleminen kehittää suhteellisuudentajua ja näistä näkökulmista katsottuna juokseminen kyllä auttaa selviämään elämästä muutoinkin. Mutta se ei tapahdu itsestään, ainoastaan asioiden kohtaamisen kautta.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X
X