Helsinki City Trail

Helsinki City Trail juostaan Helsingin keskuspuiston poluilla lauantaina 28.9.2019. Enkä minä onneton ole juoksemassa. Tästä piti tulla pitkä jokavuotinen perinne, mutta jalkavaivani on armoton, eikä minulla ole mitään asiaa vielä juoksemaan. Alla viimevuotisen kisani muistelos. Teksti on julkaistu toisessa yhteydessä aiemmin, ja tämä on nyt uudistettu ja hieman hiottu versio siitä. En kuitenkaan poistanut silloisia ajatuksia tulevasta. Asiat eivät aina mene ihan niin kuin suunnittelee.

Tekstiä on lisäksi höystetty kuvilla, sekä kuvatekstien vinkeillä tämän vuoden kisaan pääsevillä. Onnea matkaan kaikille kisaajille.

Helsinki City Trail 2018 kisaraportti:

Helsinki City Trail 2017 oli ensimmäinen polkujuoksukokeiluni. Hienointa siinä oli, ettei maalainen etukäteen usko miten äkkiä Helsingin keskustasta voi kadota metsän uumeniin. Reitti tarjosi monipuolisen kattauksen kaikkea mahdollista alustaa kalliosta juurien kautta pitkospuihin. Upea kokemus, upea laji, olin heti täysin koukussa.

24 km:n matkan ratkaisupaikat ovat Paloheinän nousussa. Siellä on mahdollista ratkaista voitto kahteen otteeseen. Pian ensimmäisen mäenylityksen jälkeen pääsee rullaamaan pitkospuille. Sateella pitkospuut voivat olla todella liukkaat. Rohkeana juoksijana tiputat varovaiset kannoiltasi pitkospuuosuudella.

Kuluvalle kaudelle laitoin ilmoittautumisen jo aikaisin sisään. Tästä tulisi samalla kauden päätavoite. Tavoitteena olisi parantaa km vauhtia edelliseen vuoteen vähintään 30 sekuntia, eli aika paljon. Tilastojen ja osallistujamäärän perusteella arvioiden, tuolla ajalla voisi sijoittua 30 parhaan joukkoon. Hyvin menneen Salpausselkä Trail Runin jälkeen tavoite oli hyvinkin voimissaan.

Kisaviikolla kävin Pajulahdessa tasotestissä testauttamassa ensimmäistä kertaa ikinä itseni ja sykkeeni. Sieltä sain positiivista signaalia, en ollutkaan ikäisekseni vanhaksi mieheksi täysin rappioitunut.

Alkulämmittelyyn ja pukemiseen tuli vähän kiire, kun saavuimme paikalle hieman myöhässä. Lämmitellessä lonkkiani, viereen tuli videokuvaaja ottamaan kuvaa. Jos se menee julkiseen jakoon, niin siinä on ehkä venyttelyn ja notkeuden irvikuva.

Etukäteen mietittynä järkevä tavoite km-vauhti minulle olisi ollut 5 minuuttia 45 sekuntia. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan tuosta 15 sekuntia nopeampaa vauhtia. Kisa starttasi mukavassa, oikeastaan ihanteellisessa kelissä. Ei ollut liian kuuma, ja luvattu kova tuuli ei tuntunut metsässä yhtään. Lähdin liikkeelle huomattavasti lähempänä kärkeä kuin edellisenä vuonna. Alun sillalla näin vielä kärkikaksikon Popovin johdolla tekevän eroa Ansion ja Nordmanin seuratessa noin 20m päässä. Sillalla laskin olevani noin 25 paikkeilla.

14 km:n matkalla ohitetaan Maunulan maja. Majan ja sitä seuraavan sillan jälkeen alkaa loivaa nousua oleva osuus, jossa karistat takana tulevat. Siis iskun paikka on majan kohdalla. Kaverit jää ihan kahville, kun lisäät vauhtia.

Ensimmäinen kilometri mentiin siis pääosin tietä. Polar näytti vauhdiksi 4.30, eli aivan liian lujaa kuntooni nähden. Poluilla vauhti muuttui noin 45–60 sekuntia hitaammaksi. Etenin kuitenkin juoksijoiden joukossa, jotka menivät taitavasti ja lujaa myös hankalammissa paikoissa. Ero edellisen vuoden hitaampaan letkaan oli selkeä. Silloin vauhti tökki huomattavasti poluilla teknisissä kohteissa ja kiihtyi taas reilusti helpoissa kohdissa. Nyt letka eteni junamaisesti ja tasaisesti. Mitään ruuhkaa ei ollut missään vaiheessa, ja jono harveni nopeasti.

Ensimmäinen 5 km:n aika oli alle 27 minuuttia ja 10 km:n noin 54 minuuttia. Vauhti oli minulle kova, mutten viitsinyt hiljentää. Pyrin juoksemaan ylikovaa ja halusin nähdä jaksanko loppuun saakka. Minulla oli juomapullo mukana ja ohitin kaksi ensimmäistä huoltoa ottamatta niistä mitään.

Jos reitti oli jostain kohtaan muuttunut viime vuodesta, niin en ainakaan huomannut sitä. Reitillä olivat kaikki ne kohdat, jotka muistin edellisestä vuodesta. Ero edelliseen vuoteen oli kuitenkin se, etten nauttinut juoksusta. Edellisenä vuotena juoksin rennosti sellaista vauhtia mikä tuntui mihinkin kohtaan mukavalta ja sopivalta. Hiljentelin ja nautin maisemista ja tunnelmasta. Nyt paahdin kellon mukaan ylikovaa ja siltä se myös tuntui. Kokeilin vain pitää tekniikkaa ja vauhtia väkisin kohdallaan.

6 km:n reitillä käännöksen jälkeen kiivetään pieni nousu kalliolle. Siitä alkava kuvan alamäkiosuus on ratkaisukohta. Teknisenä taiturina ja vauhtihirmuna tiputat peesaajaat perästäsi juuri tässä.

18 km meni tavoitevauhtia 5.29min/km. Sitten loppuivat reidet totaalisesti. Alun sillan ohitusten jälkeen en ohittanut koko reitillä ketään. Tuon 18 km:n jälkeen olin se, jota ohitettiin. Loppumatkasta ohi meni tietenkin myös 14 km:n juoksijoita, mutta runsaasti myös omalta matkalta. Joku aina sippaa matkalla ja tulee selkä edellä vastaan, jos saa itse pidettyä vauhtia kuntoonsa nähden tasaisena. Nyt tämä sippaava tyyppi olin minä. Viimeiset 6,5 km vauhtini oli 6.38min/km, eli romahdus oli iso. Minkäänlaista loppukiriäkään en saanut aikaan. Maalissa olin aikaan 2.21.57 ja matkan yhteissijoitus oli 33. Parannusta ajassa edelliseen vuoteen oli noin 10 minuuttia.

Kisa oli kuitenkin hieno. Reitti on oikeasti ihan mahtava, iso hatunnosto ratamestarille. Tästä pitää tehdä perinne ja tulla taas ensi vuonna, mutta uudella järkitaktiikalla, joka on sovitettu optimaaliseksi silloiseen kuntoon.

Ihanaa.

Kärki se menee armottoman kovaa. Siihen ei ole tällaisella tavallisella tasamaan tallaajalla mitään jakoa. Tavoitteita voisi asettaa sijoittumisesta tuonne 20 parhaan joukkoon, sekin tosin vaatisi lisää kestävyyttä ja vauhtia, mutta sitähän saa harjoittelemalla tehokkaasti, riittävästi ja oikein. Luettuna näyttää helpolta.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X