Voimaharjoittelun tulos

Päkiän rasitusvamma ilmeni toukokuun alussa kipuna, joka keskeytti silloin aamulenkin. Kesäkuun 8. päivä otin toistaiseksi viimeisen juoksuaskeleen.

Kesällä kinkkailin 8 viikkoa kyynärsauvoilla. Mukaan mahtui yksi polkujuoksu; Himos Trail. Kuva: Nico Peltola

Erilaisten lepojaksojen ja hoitoviritelmien jälkeen jalkakirurgi totesi, että jalassa on kilometrit täynnä, ja jalkaterä pitää leikata. Tämän lääkärin arvio oli, että ilman leikkausta jalasta voidaan levolla saada oireet pois, mutta juoksun aloittamisen jälkeen oireet taas tulevat takaisin, eli ilman operaatiota juoksut on juostu. Ei ollut soveltuvaa vakuutusta, eikä maksajaa, joten otin lähetteen julkiselle puolelle arvioon.

Nuoruudessani ollut sääriluun murtuma oli aikanaan luutunut vinoon ja kääntänyt jalkaterän asentoa. Vuosikymmenien kuluessa jalkaterä on sitten muokkautunut kieroon ja kaareen.

Hoidon arvioon pääsikin peruutusajalla muutaman viikon ihmettelyn jälkeen. Arvioiva ortopedi oli ensinnäkin sitä mieltä, että leikkaus on vaikea, eikä sen onnistumisesta ole takeita. Ei siitä kumminkaan mitään tule, oli tunnelma joka välittyi keskustelusta. Eikä leikkausta lähdetä heillä edes tekemään muutaman kuukauden oireilla. Kokeile pärjäillä ja katsotaan vuoden päästä uudestaan. Kiitos, ja näkemiin.

Sitten testailin fysioterapeutin tekemiä pohjallisia muutamia viikkoja. Pohjallisilla on ihan kohtuullisen hyvä kävellä paitsi, että jalka turpoaa ja särkee iltaisin, mikäli kävelee yhtään pakollisia kävelyitä pidempään. Päätin jättää kävelyt kävelynä myöhempään aikaan.

Loputtomasti en kuitenkaan jaksanut sohvallakaan maata, ja aloittelin varovaisesti soveltuvan voimaharjoittelun kuntosalilla marraskuussa.

Parin viikon voimajakso oli ilmeisen tehokas. Totesin tämän, kun sitten päätin eräänä kauniina ja sateisena varhaisaamuna lähteä ensimmäiselle pyörälenkille, ja reilun 12 km:n päässä kotoa polkaisin ylämäessä pyörästä ketjut poikki. Voimaa oli eittämättä tarttunut reisiin. Sitten jouduin kävelemään, paitsi alamäet laskin mäkeä.

Misä mää olin ku järkkee jaettii? kysys Turkulainen. Pimeässä yössä ja ketjut poikki.

Jalan vamma on stabiloitunut tiettyyn asentoon. Paljain jaloin kävely on vaikeinta, kengillä pystyy kävelemään pakolliset matkat nyt jo ihan hyvin. Jalkaa kuitenkin vieläkin särkee ja turvottaa suhteellisen säännöllisesti iltaisin. Rasituksen vähentämisestä ja levosta ei tunnu olevan varsinaista apua, olen aloittanut säännölliset rauhalliset pyörälenkit. En siirrä painoa liikaa vasemmalle päkiälle, en siis aja kuin istuen, ja lisäksi kokeilen pyöritellä mahdollisimman kevyesti. Klosseja olen siirtänyt mahdollisimman keskelle jalkaa pois päkiän kohdalta.

Toiveena on jalan kuntoutuminen siten, että helmikuussa se kestäisi jo oikeaa kävelyharjoitusta tukipohjallisilla. Ehkä sitten huhtikuussa jo hölkätään.

Polut houkuttaa

Tavoitteet ovat asetettu kesälle 2020. Silloin taas juostaan, se on varma. Niin ja polkukisoissa mennään ihan täysiä. Terveellistä vuotta 2020 kaikille.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X