Sisäiset muurit

Kuluneen vuoden aikana olen usein pohdiskellut kieliasoita monesta erilaisesta näkökulmista. Työskentelen tällä hetkellä polkujuoksuorganisaatiossa jossa käytetään monta eri kieltä. Suomea, ruotsia, norjaa, englantia ja jonkun verran myös tanskaa. Team Nordic Trailin toiminnassa on monia hienoja esimerkkejä ettei kielimuuri vaikuta ihmisten kanssakäynnissä. Meillä on ryhmiä missä ohjaajat puhuvat norjaa, suomea ja ruotsia ja missä treenit aina vedetään ainakin kahdella, joskus kolmella kielellä. Jokainen puhuu omaa äidinkieltään. Meillä on englantilaisia, espanjalaisia, turkkilaisia, ja kaikki kielet käy. Kaikki kielet myös toimivat organisaatiossa.

     

Kaksi vuotta sitten olin vetämässä polkujuoksutreenin Turussa. Olimme sopineet ohjaajien kanssa että puhutaan suomea kun suurin osaa osallistujista olivat suomenkieleisiä. Palaute treenin jälkeen oli että olisi parempi jos treeni olisi ollut ruotsiksi.

”Tulimme tänne oppimaan ruotsia.”

Rajoitukset olivat sillä keralla meillä.

Kun lähdin rakentamaan Team Nordic Trailin toimintaa Suomessa oli ihan itsestäänselvä, että suurin osa toiminnasta piti olla suomeksi. Tämä oli minulle henkilökohtaisesti suuri haaste, kun äidinkieleni on ruotsi. Lähdin kuitenkin mukaan avoimella sydämellä ja sillä ajatuksella, että jos ei edes uskalla seisoa lähtöviivalla kun lähtee rakentamaan tai tekemään jotain, ei taatusti pääsee maaliin. Eli ensimmäinen askel on aina päästä lähtöviivalle. Kolme vuotta sitten aloitin hommat ja siitä lähtien Team Nordic Trailin rakentaminen on ollut aivan uskomaton seikkailu. Suomen kieli oli pienin haaste. Suomi on täynnä ihania polkujuoksuihmisiä jotka puhuvat englantia, espanjaa, saksaa, ruotsia…kaikenlaisia kieliä.

Me olemme kaikki samalla poluilla.

En ole vielä nähnyt kielimuuria. Ehkä se ei ole olemassakaan. Ehkä me olemme päässeet siitä yli huomaamatta.

Syyskuussa juostiin läpi UTMB. 170 kilometriä ja 10 000 nousumetriä. Oli tietysti aivan uskomaton kokemus. Ja jos en olisi uskaltanut mennä lähtöviivalle en olisi päässyt maliin. Vasta kuukausi sitten tuli mieleen, etten ole ainoastaan juossut UTMB 45 tunnissa, olin myös puhunut suomea juoksukaverini kanssa koko matkan aikana.

Huomaamatta.

 

Se mikä oli minulle suurin haaste kolme vuotta sitten en edes huomannut UTMB:n aikana. Muureja ei ole olemassa, niitä rakennetaan mielikuvissa.

Jos uskallat seistä lähtöviivalla maailma on auki.

Nähdään poluilla!

 

  

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X