Polkujuoksuprofiili Miikka-Pekka Rautiainen

Ranskan alpeilla viihtyvä ultrapolkujuoksija Mikka-Pekka Rautiainen tavoittelee tulevina vuosina maratonilla 2:30 alitusta. Mutta miten tupakoiva Miikka-Pekka eksyi muutamia vuosia sitten juoksun pariin?

Minkälainen polkujuoksutaustasi on? 

15.1.2013 löin elämäni parhaan vedon (jonka lopulta kuitenkin hävisin). Silloin 85 kiloinen MP Rautiainen uhosi kännissä rööki suussa, että kaikki maratoonarit ovat aivan pellejä – kuka vaan jaksaisi juosta vaikka 50km niin halutessaan. Sen verran taisi promilleja olla, että pitihän se todistaa ja laittaa 500e kiinni – 1.6.2013 juoksisin Helsingistä Vihtiin, 50km alle 5 tunnin.

Seuraavana aamuna oli darra ja ahdisti, mutta silti tein loppuelämäni parhaan päätöksen, heitin röökiaskin roskiin ja ajoin taksilla Tammistoon ostamaan lenkkareita ja aloin treenaamaan. Pohjakunnosta kertoo se, että en 17.1.2013, ensimmäisellä lenkillä jaksanut juosta yhteen putkeen edes kahta valopylvään väliä = 150m.

1.6.2013 kuitenkin koitti ja Vihdissä oltiin n. 6 tuntia myöhemmin 50km matkaa taitettuna 500e köyhempänä. Matkalla kirosin jälleen kaikki maratoonarit ja lupasin, että en enää ikinä juokse. Kuitenkin parin viikon tauon jälkeen huomasin kaipaavani juoksua ja siitä lähtien olenkin juossut, tai muuten urheillut lähes joka ikinen päivä.

Kuuden kuukauden treenirupeaman aikana tutustuin moniin uusiin kavereihin ja treenaamisesta tuli välillä jopa ihan hauskaa! Nollasta (kirjaimellisesti) sataan (viikkokilometriin) nostettu harjoitusmäärä yhdistettynä vielä silloin suhteellisen tukevaan runkoon toi kuitenkin omat haasteensa jalkojen jaksamiselle. Joku paikka oli asfaltilla juostessa vähän väliä hajalla ja tästä tuskastuneena lenkkarit veivät yhä enemmän polkujuoksun pariin ja metsän pehmeille alustoille. Ihan juoksuharrastuksen alusta asti polkujuoksu on ollut tärkeä osa viikoittaista harjoittelua ja nykyisellään kilpailulliset tavoitteet ovatkin pitkälti polkukisoissa.

 

Mikä oli ensimmäinen polkujuoksukilpailusi?

Heh, tämä on ihan hauska juttu, sillä ensimmäinen virallinen polkujuoksu ”kilpailuni” taitaa olla legendaarinen, kolme kertaa järjestetty, nyt jo historiaan jäänyt, Sysikallio100 Ultra – Kisassa vedeltiin 2,5km metsä-kallio-suo-rymy-looppia ympäri yhteensä 100km verran. Nousua taisi parhaimpana vuonna tuolle reitille kertyä päälle 10 000m, eli aikamoisesta kiipeilykisasta oli lähinnä kyse. Itselle siis ensimmäinen polkukisa oli 30 tuntia nollat taulussa kuoleman rajoilla pimeässä metsässä. Sittemmin olen tullut järkiini ja siirtynyt myös lyhyempiin matkoihin (pääsyynä varmaan se, että ko. kisan järjestäminen lopetettiin, kun kukaan ei enää päässyt maaliin.) Olin toki ensimmäiseen kisaani valmistautunut hyvin, sillä pisin polkulenkki ennen Sysikalliota oli kilometreissä sormilla laskettavissa.

 

Kuinka usein juokset? Missä?

Lähes päivittäin tulee juostua nykyään. Talvikaudella toki harrastan paljon myös sisäpyöräilyä ja jos säät sallii hiihtoa. Muutin juuri maaseudulle Helsingin hälinästä ja nykyiseltään takapihan poluille on kotiovelta 20 metrin matka, joten Keski-Uudenmaan lähipolkuja tulee hyödynnettyä. Lisäksi ensimmäinen ostos omaan kotiin oli juoksumatto, joten erityisesti talvikauden kovista treeneistä valtaosa tulee tehtyä matolla. Valmennustyön kautta tulee myös suhteellisen reipasta hyötyliikuntaa useamman kerran viikossa – meillä on valmennuksessa periaatteena se, että harjoitukset tehdään aina yhdessä asiakkaiden kanssa eikä istuta kentän laidalla pilliin puhallellen.

 

Harjoitteletko yksin vai porukassa?

Aikataulujen orjana oma tavoitteellinen treeni tulee tehtyä 95% ajasta yksin. Porukassa, etenkin itseään kovempikuntoisessa porukassa olisi todella mukavaa treenata enemmän, mutta työ-, opiskelu-, yritys-, perhearjessa tähän on hyvin harvoin oikeasti mahdollisuus. Toki niin kuin mainitsin, valmennustyön kautta tulee tehtyä hyviä yhteisharjoituksia ja kyllähän nämä käyvät hyvänä tukevana osana omia treenejä.

Toisaalta erityisesti ultramatkoja ajatellen myös valmennusnäkökulmasta suosittelen yksin treenaamisen (myös kovat harjoitukset) opettelua. Kisoissa tulee valtaosa ajasta vietettyä itsensä kanssa, eli kyllä sitä kannattaa myös treeneissä harjoitella. 

 

Oletko kärsinyt vammoista juoksuharrastuksessasi? Miten ennaltaehkäiset niitä?

Valitettavasti aivan liikaa. Ehkä osittain aikuisiällä huonossa kunnossa aloitettu liian kova harjoittelu on osasyynä tähän ja paljon on asioita tullut opittua kantapään kautta (KIRJAIMELLISESTI – Plantaarifaskiitti, tuo ikuinen treenikaveri on kulkenut enemmän tai vähemmän matkassa jo useamman vuoden).

Lähes kaikki juoksuvammat läpikäyneenä pyrin nykyiseltään erityisesti määräkaudella harjoittelemaan paljon myös korvaavia lajeja, joista ei tule niin paljon iskutusta. Hiihto ja pyöräily toimivat hyvin itsellä. Kun ikää tulee enemmän mittariin niin entistä enemmän pitää kiinnittää huomiota säännölliseen kehonhuoltoon ja juoksua tukevaan lihaskuntoharjoitteluun – nämä ovatkin omassa viikkotreeniohjelmassa nykyään tärkeänä osa-alueena säännöllisesti mukana.

Vaarojen Ultran lopupätkää, kuva: Juha Saastamoinen

Mitä teet viikonloppuisin jollet ole lenkillä?

Töitä tulee tehtyä aika paljon. Yksilövalmennukset, harjoitusohjelmien suunnittelu ja muu omaan yritykseen liittyvä puuha ajoittuu usein viikonloppuihin näin päivätyöläisellä. Kaikennäköistä puhdetyötä riittää toki myös kotitalossa tehtäväksi – esim. nurmikon leikkaaminen tai lumityöt ovat ultrajuoksijalle hyvää Zen harjoittelua. 

Yleensä kyllä olen myös viikonloppuisin lenkillä.

 

Kumpi vie sinulta enemmän voimia, ylä- vai alamäet?

Ylämäet. Vanhana tupakkakeuhkona varmaan hapenoton kehittyminen on jäänyt puolitiehen, koska suhteellisen kevyestä kropasta huolimatta erityisesti kisatilanteissa ylämäet ovat kyllä ainainen Akhilleuksen kantapää. Yritän tätä osa-aluetta parantaa jatkuvasti ja mm. Malminkartanon jättärillä tulee vietettyä viikoittain aika paljon aikaa! Alamäet, erityisesti tekniset alamäet ovat ehdoton vahvuus omassa menossa.

 

Mitkä ovat vahvuutesi polkujuoksijana?

As said – alamäkijuoksijana koen olevani erityisen hyvä. Harvemmin on kukaan, edes kansainvälisissä kisoissa tullut alamäissä ohi. Aika rämäpäisenä kaverina uskallus juosta teknisempääkin alamäkipätkää on hyvä ja alamäkijuoksua on myös paljon tullut harjoiteltua.

Polkujuoksussa kokonaisuutena myös helpohkot, ei liian tekniset tasaisen polkupätkät ovat aikalailla sitä omaa kotikenttää. Pystyn pitämään suhteellisen reipasta, jopa sileään verrattavissa olevaa vauhtia yllä, kun alustana ei ole liian kivikkoista, juurakkoista tai soista pätkää, johon 160cm runko nopeasti häviää.

Lisäksi, jos sitä nyt vahvuudeksi voi kutsua, uskallan lähteä aika reippaasti liikenteeseen ja tunnen oman koneen suhteellisen hyvin. Erityisesti kun kisataan lyhyitä matkoja (alle 4h), on vauhdinjako ja optimaalisen rasitustason määrittely aikamoista nuoralla tanssimista. Välillä tulee turpaan ja jalat ei kanna loppuun asti, mutta silloin kun kisasuunnitelma onnistuu ja suuremmilta ongelmilta vältytään, niin on tuloskin usein toivotun mukainen, kun vauhti on alusta loppuun hyvin ja oikein määritelty!

 

Voitit viime vuonna Pyhä Tunturimaratonin – mikä oli menestysreseptisi?

Pyhän kisaan valmistautuminen oli vähän mitä oli – kuten aina, enemmänkin olisi voinut treenata. Reitti oli kuitenkin itselle todella sopiva ja pääsin optimaalisesti käyttämään omia vahvuuksia kisan aikana. Kisassa kärki lähti reippaasti alkuun liikenteeseen ja maltoin pitää alkumatkan vauhdin mukavuusalueella, tällä oli varmasti suuri merkitys kisan puolivälistä aina maaliin asti. About 10km – 25km Pyhän reitti on todella helppoa, alamäkivoittoista polkua. Viime vuoden kisassa päätin jo alkumatkasta sijoittaa mahdollisen irtioton tähän osuuteen ja kisassa toteutin homman suunnitellusti. Kyseinen kymppi taittui reilusti alle 40 minuutin ja porukka jäi sen verran kyydistä tuolla matkalla, että lopun pienistä jalkakrampeista huolimatta pääsin tiputtelemaan aika rauhassa maaliin.

Voittoisa Tunturimaraton 2019, kuva: Juha Saastamoinen

 

 

 

 

Mikä on paras kokemuksesi polkujuoksun parista?

Yksittäisenä kisakokemuksena on pakko nostaa vuoden 2016 PTL. Kyseessä on siis legendaarisen UTMB:n pisin matka, n. 300km ja 27 000m nousua. PTL ei ole varsinainen kisa, vaan enemmänkin vuorivaellus, jossa startataan samaan aikaan. Oltiin ko. vuonna Suomen vuorimessiaan, Janne Marinin kanssa reissussa. Harmittavasti homma jäi omien keuhko- ja kunto-ongelmien takia kesken johonkin 200km paikkeille, mutta PTL oli joka tapauksessa itselle aivan ikimuistoinen elämys. Todella hienoilla alppipoluilla, paikoin äärimmäisen kuumottavissakin mestoissa. Jos ei nyt PTL:ää niin ainakin Chamonixin alueen alppivuoristoa voin suositella jokaiselle polkujuoksijalle treenimaastoksi, upeita paikkoja!

Pari vuotta sitten tuli myös käväistyä Euroopan korkeimman vuoren, Mont Blancin päällä juosten – tämä oli yksittäisenä reissuna myös ehdottomasti yksi elämäni upeimpia polkukokemuksista. Kerta kyllä riitti, en menisi uudestaan!

 

Toistaiseksi parhaimmat saavutuksesi polkujuoksijana?

Kilpailupuolelta polkukisoista onnistuneimpia vetoja ovat olleet:

  • Vaarojen Maraton 86km voitto
  • Pyhä Tunturimaratonin voitto
  • 3. sija Andorra Ultra Trail / 85km Celestraililla
  • 7. sija EcoTrail Oslossa
  • 2. sija Nuuksio Classic 70km

 

Tavoitteet polkujuoksijana? Elämän muilla osa-alueilla?

Päätavoitteena on ehdottomasti nauttia tekemisestä ja pitää motivaatiota yllä itsensä kehittämiseen. Terveenä pysyminen ja suurempien telakkajaksojen välttäminen on tähän kyllä avainasemassa.

Todella kilpailuhenkisenä tekijänä tavoitteena on ehdottomasti kehittyä vähintään siihen pisteeseen, että Suomen polkuskenessä pysyy myös sen kovimman kärjen mukana, ehkä jopa haastajana. Yksittäisenä päätavoitteena polkujuoksuun on vuoden 2021 MM-kilpailut ja niissä menestyminen.

Tulostavoitteitakin tuleville vuosille on vähän mietittynä ja peruskuntoa on aina hyvä mitata kympin ja maratonin kululla. Jos tulevina vuosina ko. matkat taittuisivat:

10km – 32:xx

Maraton – 2:30, niin voisi olla tyytyväinen kehitykseen. 

Toimituksen huomio: Rautiainen löi 13.2.2020 Janne Hietalan kanssa 500€ vetoa, että maraton kulkee 1.1.2022 mennessä alle 2:30. Mikäli tavoite ei täyty saa Hietala Rautiaiselta 500€.

Muilla elämän osa-alueilla tavoitteena on varmaan pikkuhiljaa ymmärtää nurkan takana vaaniva keski-ikäistyminen ja välillä nauttia myös ihan perusarjesta perheen kanssa.

 

Onko sinulla esikuvia polkujuoksussa tai muista urheilulajeista?

Olen ennen omaa juoksu-uraa (ja edelleenkin) ollut todella huono seuraamaan ”perinteistä” urheilua, joten ainakaan kestävyyspuolelta ei varsinaisesti nouse ketään sen suurempaa idolia tai esikuvaa. Jos vähän poikkeuksellisemmat lajit lasketaan urheiluksi niin pitkään on tullut seurattua snookerin legendaa, Ronnie O´Sullivania sekä kaikkien aikojen Shakkimestaria, Bobby Fischeriä. Kyseisten herrojen peli oli ja on parhaimmillaan sellaista taidetta, jonka tasolle ei ihan pelkällä kovalla harjoitellullakaan pääse.

Polkujuoksussa pidän itseni kaltaisesta allout or nothing asenteesta, joka ainakin kisasuorituksessa näkyy erinomaisesti jenkkijuoksijoilla Zach Miller ja Jim Walmsley – heidän kisojaan on mukava seurata. Naispolkujuoksijoista Ruth Croft on äärimmäisen kova menijä ja uskon, että hän tulee dominoimaan naisten polkukisoja tulevina vuosina, jos pysyy terveenä. Kovista polkujuoksijoista puhuessa ei tietysti voi olla mainitsematta elävää lajilegendaa, Kilian Jornetia – uskomaton kaveri.

 

Missä päin on Miikka-Pekka Rautiaisen lempipaikka luonnossa?

Fitness 24/7 Kallion juoksumatto ehdottomasti – NOT!

Kyllä oma lempipaikka on vuoristo ja esimerkiksi Ranskan Alppien upeat polut. Jos saisin valita asuinpaikkani, niin Chamonix olisi unelmakohde. Pieni, mutta ei kuitenkaan liian pieni alppikylä heti Mont Blancin juurella.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen lisäksi viettänyt useamman kesän ja paljon aikaa Meksikossa. Keski-Meksikon ylängöt ovat myös sydäntä lähellä.

 

Olet Jalanjälki juoksuvalmennuksen toinen valmentaja. Minkälaista valmennusta tarjoatte ja mitä valmentaminen sinulle antaa?

Keskitymme pääasiallisesti yksilöityyn etävalmennukseen sekä yritys- ja ryhmävalmennuksiin. Valmennusperiaatteenamme on luoda asiakkaan tavoitteet, taustat ja elämäntilanteen mahdollisimman yksilöllisesti huomioivia harjoituskokonaisuuksia ja treeniohjelmia. Etävalmennuksen ohella teemme mm. juoksun tekniikkavalmennusta ja yksilövalmennuskertoja tukemaan harjoitusohjelmia.

Aloitimme Juuso Simpasen kanssa Jalanjälki Juoksuvalmennuksen hyvin pienimuotoisena toimintana, joka on kuitenkin muutamassa vuodessa kasvanut aivan yli odotusten. Asiakasmäärien lisääntyessä valmennustyö alkaa olemaan jo kokopäiväistä hommaa ja lähes joka ikinen päivä vedetäänkin treenejä tai tehdään harjoitusohjelmia. Itse vielä päivätöissä käyvänä olen suunnitellut siirtyväni ainakin osa-aikaisesti pelkästään valmennustyöhön ja ihan ajankäytöllisestikin tämä alkaa olemaan kohta välttämätöntä.

Kyllähän valmennustyö ja itsensä työllistäminen urheilun parissa on ollut pitkäaikainen haave ja olen äärimmäisen tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että se on itselle mahdollista. Vaikka pitkän työpäivän jälkeen iltapuhteena monen tunnin valmennussessio voi kuulostaa raskaalta, on se kuitenkin itselle enemmän voimavara kuin rasite. Ei ole mitään hienompaa kuin nähdä konkreettisia tuloksia ja kehitystä tai hymyilevää asiakasta rankan, mutta palkitsevan ja onnistuneen treenin jälkeen!

Voit seurata Miikka-Pekan Sub 2:30 projektia YouTubesta

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X