Korona, poluilta tielle ja ennen vanhaan

ALUKSI

Enpä kerro jalkavammasta mitään, kysellään jatkohoitoja sitten taas kun terveydenhuollolla on aikaa mitättömyyksiin. Tässä höpisen pari sanaa koronasta, ja loppuun nakkaan vanhan kisaraportin maantieltä, ihan sellaisena kuin se silloin tuli kisan jälkeen näpyteltyä.

KORONA

Korona saapui Suomen rajalle. Sillä oli kommandopipo päässä ja ase ojossa. Kysyi: rahat vai henki? Rajavartija vastasi: ”Ootappa vähän, kysyn presidentiltä ja hallitukselta.” Pian rajavartija palasi ja sanoi: ”Päättivät että rahat.”

Retken ei tarvitse suuntautua kaikkein suosituimpiin retkikohteisiin. Lähiluonnossa on omaa tilaa.

Sitten kun tämä tauti on selätetty, niin katsotaan ja ihmetellään mikä muuttuu. Saavatko perusasiat täysin uudenlaista arvostusta, terveys ja toimeentulo etunenässä. Entä luonto, ulkoliikunta ja turvallinen kotimaan matkailu. Tässä voi olla iso jakaja. Aika ennen koronaa tunnetaan jatkossa käsitteellä ennen vanhaan. Uusi aika on sitten koronan jälkeistä aikaa. Mutta mikä oikeasti muuttuu, sanoppa sinä se?

Terveyttä kaikille ja voimia kaikille, joita korona kirpaisee tavalla jos toisella.

 

 

POLUILTA POIKKEAMAAN TIELLE TAI RADALLE

Maantiellä ja etenkin urheilukentällä on vakaammat olosuhteet seurata huikeaa kehitystään juoksijana. Säännöllisesti juostu testi kertoo totuuden. Puolimaratonaika, maratonaika tai esim. ratakympin aika kertoo karmean totuuden helposti sekä itselle, että kaikille muille. Polkujuoksun aika, vaikkapa Himos Trailin double-Extreme matkan aika 7.13,11 ei kerro asiaan vihkiytymättömälle juuri mitään. Maratonaika kertoo totuuden.

Poluilla on tilaa liikkua niin pyöräillen, juosten kuin kävellen.

 

ENNEN VANHAAN- Vantaan puolimaraton 13.10.2018

Poluilta on hyvä tehdä välillä syrjähyppyjä maanteille. Oman kunnon kehityksen seuraamisen, tai vaihtoehtoisesti taistelun ikääntymistä vastaan seuraamisen kannalta määrämittaisten testijuoksujen tekeminen suhteellisen vakioissa oloissa maantiellä tai radalla antaa polkuja tarkempaa informaatiota.

Vuoden säännöllisen harjoittelun jälkeen tein itselle kahden kuukauden sisällä kolme testiä. Ratakymppi, tasotesti valojäniksellä ja puolimaraton Vantaalla.

Vantaan maraton on iso yli 1500 juoksijan tapahtuma, nopeaksi ja tasaiseksi kehutulla reitillä Tikkurilassa. Matkoina on oikea maraton, puolikas ja neljäsosa. Reittinä on 10,5km kierroksia sopiva määrä jokaiselle matkalle. Itse valitsin sopivaksi matkaksi puolimaratonin, josta edellinen vertailukelpoinen tulos oli Hämeenlinnasta seitsemän vuoden takaa. Silloin aika oli 1.48.06 ilman sen erikoisempaa juoksuharjoittelua. Vaikka ikää oli tullut seitsemän vuotta lisää, uskoin juoksevani varmuudella tuota aikaa kovempaa.

Menin paikalle Jokelasta junalla. Asemalla vankilasta lomaileva nuori herrasmies opasti HSL lippuautomaatin käytössä. Junassa kaksi ikämiestä keskustelivat ravihevosista ja laukkaherkkyydestä jos lähtee ryhmälähdössä ulkoradalta. Vermoon taisivat olla matkalla. Tikkurilan asemalla havaitsin jälleennäkemisen riemua, kun terrieri nuoli emäntänsä kasvoja.

Ilma lokakuisessa Vantaassa oli kesäisen lämmin ja tyyni. Oikein ihanteellinen sortsikeli juoksuhommiin. Olin paikalla hyvissä ajoin ja katselin maratonin juoksijoiden ohittavan puolimatkaa. Tuollaisten 3.30 aikaa tavoittelevien juoksijoiden vauhti näytti katsojan silmin katsottuna kovin rauhalliselta. Itselle tuo olisi tavoiteaika tulevaisuudelle. Omana juoksuna kova aika näyttää toisten juoksemana rauhalliselta. Seurasin noin puoli tuntia juoksijoita ja näin uskomattoman erilaisia ja erikoisia juoksutyylejä ja tapoja. Nähtyäni kaverini ohittavan puolimatkan menin pukuhuoneeseen toteamaan, että siellä oli noin 270 miestä vaihtamassa trikoita ja voitelemassa itseään linimentillä. Vaihdoin omat kamppeeni hallin puolella katsomassa. Siellä oli muitakin, jotka olivat todenneet pukuhuoneiden ahtauden.

Vantaan maratonilla oli mukana jäniksiä myös puolikkaalla. Lähtöön ryhmittäytymisessä bongasin 1.40 aikaan juoksevan jäniksen. Jäin tungoksessa reilusti jänistä kauemmaksi, mutta ajattelin juoksevani jäniksen kiinni ja seurailevani sitä. Sitten olisi helppoa, kun ei tarvitsisi itse kelloa vilkuilla ja vauhtia sovitella. Tämä olisi valmiiksi mietittynä järjestäjien puolesta.

Jänis löytyikin noin kilometrin kohdalla ja seurailin ryhmää ensimmäisen huollon ohi, joka oli 3,5km kohdalla. Jätin tämän juomapisteen väliin ennakkosuunnitelman mukaan. Jäniksen perässä oli tietenkin myös iso ryhmä muita samaan tavoiteaikaan tähtääviä. Vaikka reitillä oli paljon juoksijoita, niin tilaa näkyi olevan juosta. Paitsi ryhmässä jäniksen perässä. Meninkin hieman edemmäs väljempään paikkaan. Siinä olisi helpompi mennä, eikä tarvitsisi sovittaa askeleita toisten mukaan. Tämän jälkeen en katsonut taakseni, enkä huolehtinut missä jänis meni. Se oli takanani, ja olin siis tavoiteaikaani edellä.

En katsellut kertaakaan väliaikoja kellosta, mikä on yleensä itsellä tiukkana tapana. Seurailin ainoastaan sykettä ja juoksin. Katsoin edestä sopivan selän, jonka hivutin kiinni. Hetki peesissä ja ohi, ja seuraava selkä kiikariin. Juoksu kulki ilman mitään ongelmia, niin mikäpä siinä oli ohitella.

Reitin varrella oli muutamassa, ehkä neljässä kohtaa kunnollisia kannustusjoukkoja varustettuna musiikilla, iloisella mielellä ja asiaankuuluvalla älämölöllä. Hienoa on tällainen ja ei olisi ollut haitaksi, vaikka näitä olisi ollut lisääkin.

17km juoksun jälkeen alkoi olla ensimmäisen kerran raskasta. Myös noussut syke osoitti tätä. Sain pidettyä kuitenkin kohtuullisesti vauhtini yllä ja juoksuni kasassa loppuun saakka. Peesissäni pitkään ollut kaveri tosin pyyhälsi viimeisellä kilometrillä ohi. Samoin viimeinen melkein tavoittamani selkä jätätti minua lopussa muutaman kymmenen metriä. Kello pysähtyi aikaan 1.36.55, mihin olen tyytyväinen. Jälkeenpäin tarkasteltuna kiihdytin vauhtiani aina 15km asti, jonka jälkeen vauhti tasoittui ja lopussa laski, mutta vain kaksi sekuntia kilometrillä. Myös sijoitus parani tasaisesti juoksun aikana olin 5km kohdalla sijalla 136. Puolessa matkassa 126 ja 15km kohdalla sijalla 112. Maalissa sijoitus oli 105. Sillähän ei tosin ole näissä karkeloissa mitään merkitystä. Omaa kuntoa testasin ja uutta ennätysaikaa juoksin.

Juoksun jälkeen jalat olivat kyllä ihan aivan puhki. Kiitän sitä henkilöä, joka on keksinyt liukuportaat. Ilman niitä en olisi päässyt tai ainakaan ehtinyt junaan Tikkurilan asemalla.

Vantaan puolimaratonilla juoksi 70-vuotias herra uuden ikäluokkansa Suomen ennätyksen, joka oli noin 5 minuuttia omaa aikaani parempi. Aikamoista.  Ensin ajattelin, että on sitä itse aika kaukana tuosta tasosta. Sitten tuli kuitenkin mieleen, että minullahan on nyt noin 28 vuotta aikaa harjoitella ja parantaa aikaani tähän. Sehän ei tee edes montaa sekuntia vuodessa.

Jaksan olla aina yhtä aurinkoinen.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X