Viikko 21: Mennään mäkeen.

Polku- ja vuorijuoksussa mäet puhuttavat ja reittien nousumetrejä tutkitaan kovasti ennen ja jälkeen koitosten. Paljon puhuttu vertti, vertikaalinen noususumma, kasvaa aina matkan pidetessä ja reittien mennessä enemmän tuntureille ja vuoristoon. Matkanteko on aina raskaampaa nousuihin, kun oma massa pitää omalla työllä siirtää mäen päälle painovoiman kiskoessa tasaisesti takaisin mäen juurelle. Mäkeä kannattaa myös harjoitella säännöllisesti ja rinnetreenit tekevät sinusta, jos ei vuorikauriin niin ainakin vuohen.

Viikon harjoituksena suunnataan tekemään puhdas rinneharjoitus. Lähesty paikkakuntasi suurinta vuorta kunnioituksella ja lähde kiipeämään rinnettä ylös, kävellen. Alas tullaan rennolla hölkällä ja ensimmäisen kierroksen jälkeen homman juju alkaa selviämään. Tarkoitus on mennä rinnettä ylös alas aina tunnista eteenpäin. Aloittelijalle tunnin kävely on jo raskas harjoitus. Kokeneempi polkujuoksuja kiertävä kaveri tempaisee kaksi tuntia ja ultraajille vain taivas ja siviilivelvoitteet ovat kattona. Vuoriultraajan voit tunnistaa viiksistä ja takakontillisesta eväitä.

Sauvoilla vai ilman. Sauvojen käyttö tehostaa koko kropan harjoittamista ja helpottaa jalkojen osuutta, varsinkin jyrkissä nousuissa. Harjoittele sauvojen kanssa ainakin, jos olet menossa vuorille tai kotimaan perusmatkoille (+100 km). Muuten kannusta monipuolisuuteen, eli välillä sauvoilla ja välillä ilman.

Joku roti mäkeenkin. Somefoorumeilla saattaa saada kuvan, että jokaviikkoisilla verttitonneilla ja niiden monikerroilla päästään huippukuntoon. Joku pääsee, mutta äkkiä pääsee myös telakalle. Verttitonni harjoituksena on erittäin raskas ja ne kannattaa mieluummin pilkkoa useampaan treeniin. Muutama laadukas mäkitreeni vaikka 300 nousumetrin summalla on monesti parempi, kuin yksi sankaritreeni.

Nähdään rintheessä,

Mikko @Juoksuopisto

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X