Toivo ja epätoivo

Miksi sinä juokset? Haluatko päästä hyvään kuntoon, tai pysyä hyvässä kunnossa. Haluatko kehittyä tai pärjätä kilpailuissa. Lasketko kilometrejä tai ajallisia ennätyksiäsi. Juoksetko kohti tavoitettasi, joka voi olla ehkä suoriutuminen jostain sinulle tärkeästä matkasta tai kilpailusta. Juoksetko, koska se on kivaa. Vai juoksetko, koska sinä pystyt siihen?

Himos Trail on edelleen tavoitteena. Kuvassa 2019 tyyli. Kuva: Nico Peltola

Raivostuttavan piinaavan sitkeä päkiävaiva on estänyt juoksemiseni jo yli vuoden. Omat tavoitteet ja haaveet ovat siirtyneet viikko viikolta kohti jatkuvasti hämärtyvää tulevaisuutta.

55 viikon totaalisen juoksutauon jälkeen päätin kokeilla juoksemista. Kokeilin, koska vaiva oli jämähtänyt samanlaiseksi jo useiksi viikoiksi. Se ei parantunut levolla, eikä mennyt kävellessä pahemmaksi. Pientä turvotusta, puutumista ja kipuilua päivittäin. Jalka kesti kävellä, mutta tunsin vian olevan olemassa joka ikinen päivä ja yö.

Juoksin yhden ainoan kilometrin. Se tuntui oudolle ja raskaalle, silti hienolle. Seuraavana viikkona juoksin 3km. Jalka turposi ja kipuili pari päivää normaalia enemmän. Se onnettoman susisurkea koiven ketale ei kestä pientä vaivalloista hiljaista hölkkää. Epätoivo.

Itsepintaisesti kokeilen saada terveydenhoidosta apua. Vaiva, joka estää juoksemisen, mutta ei juurikaan ns. normaalia arkielämää ei ole etenkään näin korona-aikana terveydenhuollon prioriteettilistalla kovinkaan korkealla. Terveydenhuolto ei näe minua kuten itse näen, nuorena ja lahjakkaana polkujuoksulupauksena, vaan perusterveenä keski-ikäisenä, joka voi ihan hyvin vaikka olla juoksematta, jos ei pysty juoksemaan. Sehän voi mennä vaikka uimaan.

Pyöräilemään olen pystynyt. Se on ollut pelastus.

Olen käynyt kahden eri jalkakirurgin ja useamman ortopedin vastaanotolla. Näkemykset oikeasta hoidosta ovat yllättävänkin kaukana toisista. Viimeisen magneettikuvan perusteella päkiässä on useita eri vaivoja, joista ei enää ota selvää, mikä on syy ja seuraus. Viimeisimmän lääkärin arvion mukaan isovarpaan nivel pitäisi tähystysleikata. Vielä en ole edes julkisen terveydenhuollon toimenpide jonossa. Selvittelyt ovat menossa siitä, missä julkisella puolella ovat sopivat välineet ja osaaminen tehdä sitä. Jonotusnumeron tosin sain jo. Korona on aiheuttanut terveydenhuollossa muiden kuin kiireellisten leikkaushoitojen jonojen pidentymisen. Olen jonossa viimeinen, vaivani hoidetaan kaikkien muiden jälkeen.

Mitä sinä olisit valmis maksamaan, että voisit juosta? Tätäkin olen pohtinut. Vaakakupissa on kuitenkin myös se, että tuleeko jalka varmuudella kuntoon ja onko hoito sittenkään oikea.

Pitkospuut ovat tyhjät.

Vielä totaalisesti lannistumatta olen suunnannut juoksutavoitteeni edelleen elokuun lopun Himos Trailille ja 18 km:n matkalle. Nyt tapahtumaan on enää viisi viikkoa aikaa. Kokeilen lähitulevaisuudessa uudestaan kevyesti juoksua ja tuntemuksia. Jos jalka ei kerta kaikkiaan kestä juoksua niin, sitten tämäkin tavoite jää saavuttamatta ja katson starttia katsomosta. Vielä en heitä kuitenkaan kirvestä valmiiksi kaivoon, sillä nimi on jo lähtölistalla.

Mutta juoskaahan te, jotka osaatte ja pystytte.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X