Uusi polkublogisti esittäytyy (U. Marjosola)

Heippa!

Olen 39-vuotias terveystieteilijä, opettaja ja polkujuoksija Helsingistä. Aikaisempi urheilutaustani tulee jäälajeista ja ringette oli opiskeluvuosiin asti ykköslajini. Nyt herää ajatus miten luistelijasta kuoriutui juoksija?;) Pidin jo lapsena juoksemisesta ja ringeten kuivaharjoittelujaksoissa nautin cooper- testeistä jne. pidempiä matkoja ei tullut juostua. Sinällään kestävyyslajit eivät kiinnostaneet kuitenkaan, vaikka äiti juoksi, eno hiihti ja serkut suunnistivat. Peruslenkkeilyä harrastin monta vuotta ja melko samoilla vauhdeilla mentiin. Luistelulajin omaiseen tapaan lähdettiin aina täysillä matkaan ja loppumetreistä vauhti hyytyi. Kuitenkin vuonna 2016 löysin polkujuoksun tai oikeastaan ymmärsin, että poluillakin voi juosta, eikä ainoastaan patikoida. Ensimmäinen kisani oli Helsinki City Trail 2015 syksyllä ja loppuvuodesta liityin jo Helsingin polkujuoksuseuraan. Oli mahtavaa päästä mukaan kokeneiden juoksijoiden oppiin. Olen Samba Trail Running Clubin jäsen ja aktiivisesti mukana hallituksen toiminnassa jo vuodesta 2018.

Tulevaisuudessa haluaisin juosta enemmän sky running- tyyppisiä kisoja, lyhyitä ja enemmän teknisiä/vaativia reitillisesti. Kiipeilytaito itseltäni puuttuu, mutta ehkä senkin harjoittelulle löytyy joskus aikaa. Suomen Lapin kauniita tuntureita unohtamatta kyllä vuoret vaan aina kutsuvat. Vuoret on mun juttu!

Store Blåmannilla Pohjois-Norjassa loppukesästä. Kuva. Ruut Uusitalo

Näen polkujuoksun hyvin moninaisena lajina, jonka voi aloittaa ilman aikaisempaa juoksutaustaa. Terveydenhuollon ammattilaisena lähestyn kestävyyslajia myös hieman eri näkökulmastasta, jossa harjoittelun sudenkuopat ja mahdollinen yli-innostuneisuus saattaa olla läsnä lajin alkuvaiheessa. Blogikirjoituksissani haluaisin antaa inspiraatiota juoksuharrastukseen omien kokemusteni kautta niin aktiivikuntoilijoille, luontoelämyksiä hakeville kuin kilpaurheilijoillekin. Olen kahden lapsen äiti ja elän tällä hetkellä melkoisia ruuhkavuosia, mutta en anna sen liikaa vaikuttaa omaan tekemiseen. Vinkkejä ajankäyttöön ja organisointiin siis luvassa.

Polkujuoksun hieno yhteisö ja positiivinen ilmapiiri ovat osasyinä siihen, miksi itse olen jäänyt tämän lajin pariin. Itse koen olevani kilpailuhenkinen, mutta yhtä paljon nautin polkujuoksun rennommastakin tyylistä. Luonto ja luonnossa liikkuminen on parasta elämässä ja se on tärkeä oppi siirtää myös lapsilleni.

 

Tsemppiä kaikille syksyyn ja polkujuoksutapahtumiin (vastahan se kisakausi alkoi) ja pysytään terveinä.

Ulla

Kiilopään huipulla on osa sydäntäni. Kuva. Maija Oravamäki

 

 

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X