Upea, mahtava, hapottava Aulanko Tower Trail

Piti aikaisemmin jo kirjoitella kesäkauden juoksenteluista ja loppukesän juoksuvaelluksesta. Ne jääköön nyt myöhemmäksi, sillä Aulanko Trail avasi oman kisakauden ja kirjoitan hieman kisaan valmistautumisesta, itse kisasta ja sen jälkitunnelmista.

Miten kisaan ylipäätään valmistaudutaan? Mitä kaikkea tulee ottaa huomioon valmistautumisessa ja miten voisi maksimoida parhaalla mahdollisella tavalla oman suorituksen juuri kisapäivänä? Hmm..toimiiko vatsani, toimiiko kroppa ja miten juoksun keveys ja kulku osuisikin halutulle päivälle? Näitä kysymyksiä pohtii varmasti moni muukin itseni lisäksi. Koen edelleen olevani alkaja ja noviisi polkujuoksussa ja juoksussa ylipäätään. Jokainen kisa opettaa minulle uutta, joka vuosi opin juoksemisesta enemmän,  joka kertaa tiedän teoriassa mitä minun kuuluisi tehdä enemmän ja tehokkaammin. Uskon, ettei juoksemisesta voi ikinä oppia kaikkea. Mielenkiintoisinta juoksemisessa on se, että me kaikki olemme yksilöitä ja reagoimme asioihin eri tavalla. Se mikä toiselle toimii parhaiten ei välttämättä toimi muille. Tiettyjä lainalaisuuksia voidaan toki yleistää harjoittelussa mutta kun perehtyy kehon toimintaan syvemmin erot välillämme kasvaa ja jokaisen on lopulta itse opittava se paras tapa harjoitella ja valmistautua suorituksiin.

Aulanko Tower Trail on upea reitti hienoimmista poluista. Paljon nousua, juurakoita kuin myös rallateltavia alamäkiä. Tämä oli itselleni kolmas kerta kun juoksin kyseisen reitin, tosin viime vuonna sitä uudistettiin hieman. Sää oli mitä parhain juosta ja viime viikkojen treenit olivat menneet mielestäni ihan hyvin. Kävin vielä kisaviikolla testaamassa uudet kengät ja hain pahimmat juurakkopätkät keskuspuiston poluilta simuloiden Aulangon teknisiä osuuksia.

Viimeiset kolme viikkoa olen tehnyt säännöllistä vk-harjoittelua kerran viikkoon muuten koko kesä mentiinkin pelkillä pk-lenkeillä tosin maastoja vaihdellen. Muutamia tempojuoksuja tuli tehtyä ja tietysti mäkeä nousin jonkin verran. Lisäksi jokapäiväinen hyötyliikkuminen on  itselleni ominaista, sillä lasten kanssa tulee puuhasteltua paljon kaikkea. Ihana rentous ja vapaus siinä kaikessa tekemisessä on ollutkin mutta kantaako se parempiin tuloksiin tai omiin tavoiteaikoihin?!

Reitin ensimmäinen alkunousu tuntui jo pohkeissa ja jäin siinä vaiheessa jo edellisen vuoden juoksuaikaani jälkeen.  Aulanko Tower Trailillä voi juosta myös lyhyemmän matkan 13km ja sekin kävi mielessäni kyllä. Tyypilllistä itselleni on kuitenkin tehdä päätös jo etukäteen niillä reiteillä joissa tällaiseen on mahdollisuus ja niin nyt kun aikaisemminkin pysyin suunnitelmissa ja jatkoin matkaa. Halusin myös saada kunnon treenin ja nauttia reitin upeista poluista. Pohjetuntemukset eivät helpottaneet myöhemmässäkään vaiheessa. Maalissa olin iloinen siitä, että juoksin koko matkan, vaikka aikaparannusta viime vuodesta ei tullut.

Jälleen opin itsestäni sen, ettei säännöllistä harjoittelua kannata jättää tauolle ja varsinkaan säännöllisiä vauhtikestävyysharjoituksia. Olisi tärkeää tehdä, vaikka vähemmän mutta säännöllisemmin!! Juostavat mäet ovat omille matkoilleni parempi harjoittelun kohde kun nk. tunkkaaminen (mäenousua kävellen). Pitkät peruskuntolenkit ovat huoltavaa ja palauttavaa juoksua ja lisäksi tulisi juosta tempojuoksua enemmän ja saada hapottavia vetoja niidenkin väliin. Kisaviikolla ei kannata enää mennä juurakoille vaan lähteä kisaan täysin levänneenä (perusvirhe mihin itsekin välillä lankean). 😉

Oli kiva päästä kisatunnelmiin pitkästä aikaa ja saada syke nousemaan jo pelkästä jännityksestä strattiviivalla. Kun polkujuoksu on itselleni rakas harrastus ja liikkumisen muoto, tulen varmasti tekemään sitä niin pitkään kun kehoni kestää.  Kilpailuhenkisille voisi muistuttaa, että jokaisesta juoksusta voi oppia ja ”huonokaan” juoksu ei ole turha (itseni mukaan lukien).

Kolin vaarojen maraton odottaa parin viikon päästä. Se onkin taas reitiltä ja matkaltaan aivan erilainen kun Aulanko Trail. Minulta on kysytty, että kirjoittaisin blogiteksteissä eri polkutapahtumien reiteistä, tunnelmista ennen ja jälkeen ja miten itse valmistaudun kisaan, toivottavasti tässä oli nyt jotakin siitä. 🙂

Tsemppiä syksyn harjoitteluun kaikille ja kiitos Aulanko Tower Trail hienoista järjestelyistä.

Ulla

Ilmeisesti keskittymistä vaativa kohta kun hymy on jäänyt johonkin. Kärmeskallio, Aulanko. Kuva. Miska Koivumäki

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X