Polkujuoksuprofiili Juha Sorvisto – löysi vauhdin poluille 2020

Juha Sorvisto on juossut kaudella 2020 itsensä suomalaisten polkujuoksijoiden sydämiin. Voitot Nuuksio Classicilla ja paria viikkoa myöhemmin Aulanko Tower Traililla takaavat Sorvistolle erinomaisen lähtötilanteen kauden finaalikisaan Bodom Trailille. Juha on tänä vuonna jo saavuttanut parhaimman saavutuksensa elämässään – isäksi tullessaan. Kulkeeko askel poluilla tupla VK-päivien ansiosta vai onko se kuitenkin perheen uusi tulokas joka antoi Sorvistolle siivet?

 

Minkälainen juoksutaustasi on?

Juoksu on tullut osaksi minua noin vuodesta 1997 alkaen, kun aloitin ensimmäisessä vaiheessa harjoittelua systemaattisemmin – noin 13-vuotiaana. Lajeina oli silloin vahvasti suunnistus ja kestävyysjuoksu. Juoksu oli tietenkin molemmissa lajeissa se ensisijainen harjoittelumuoto, ja ensimmäisen valmentajani ollessa vahvasti kestävyysjuoksutaustainen, tuli ratakisat ohjelmaan heti alkuun. Tämä oli tietysti suunnistustakin ajatellen vain positiivinen asia, sillä a) harjoittelu oli juoksijana monipuolista vauhdeiltaan, b) sain jo nuorena paljon tietämystä harjoittelun perusteista ja c) tekemisieni perään katsottiin nuoruudessa.

Suunnistus on ollut kuitenkin se pääasiallinen laji nuorten sarjoista alkaen, ja parhaillani olen ollut mukana aikuisten maajoukkueessa maailmancupeissa sekä saavuttanut muutaman henkilökohtaisen SM-mitalin yleisessä sarjassa sekä tukun viestimenestystä Vaajakosken Terää edustaen. Vuonna 2016 kirkkaimpana mitalina henkilökohtainen SM-yön kulta.

Suunnistuksen puolella olen ehtinyt kiertää kisoja kotimaassa ja ulkomailla sen verran, että vuonna 2019 teki mieli hakea polkupuolelta jo enemmänkin vaihtelua myös pidempien kisojen kautta. NUTS Ylläs Pallas 55 km vuosi sitten kesällä tarjosi niin hienon kokemuksen, mitä jatkoi viimeistään vaarojen maraton syksyllä. Tämä sai aikaan motivaation tälle vuodelle tavoitella Buff Trail Tourin kokonaiscupissa pärjäämistä.

Mikä oli ensimmäinen polkujuoksukilpailusi?

Vuonna 2015 otin ensimmäisen kosketukseni polkujuoksukisoihin Helsinki City Traililla ja sittemmin kisaillut silloin tällöin harvakseltaan poluilla suunnistuskisojen niin salliessa. Vuoden 2015 kisa oli mukava paluu Helsingin keskuspuiston poluille, kun ne olivat olleet pääasiallinen treeniympäristöni vuodesta 2012 alkaen aina 2015 kesään asti, jolloin lopulta lahtelaistuimme.

Kuinka usein juokset? Missä?

Terveenä ja lumettomina aikoina juoksen käytännössä päivittäin. Talvella pyrin hiihtämään mahdollisimman paljon kelin sallimissa rajoissa. Yleensä niin, että kevyet harjoitukset teen hiihtäen, ja pari VK-tason harjoitusta juosten matolla tai hallissa. Nyt viime talvi oli lumien suhteen heikompi ja juoksua tuli tehtyä tälle vuodelle talven aikana jo enemmän. Tässä on aina se tasapainoilu olosuhteiden ja järkevimmän treenimuodon välillä. Itse pidän talven hiihtämistä myös hyvänä vaihteluna ja harjoittelun monipuolistajana.

Oliko Buff Trail Tour Finland tämän kauden päätavoite jo viime talvena?

BTT oli tälle kaudelle henkilökohtainen päätavoite suunnistuksen isoimpien viestien ohella. Tarkoituksena oli kiertää 4 – 5 kisaa sarjasta. Kisojen peruuntuessa keväältä alkoi syksystä muodostua varsin ahdas, ja sitä kautta kuormittava, kun yhtälössä oli myös suunnistuksen tapahtumia. Kausi on ollut kaksijakoinen siten, että keväällä olin ehkä elämäni kunnossa, kun kisoja ei ollut. Samalla kuitenkin isohko harjoittelu alkoi tuoda myös kesää kohden vaivoja, jotka ovat pahentuneet syksyä kohden.

Mitkä ovat olleet avaintreenejäsi tämän kauden onnistuneisiin polkujuoksukisoihin valmistautuessasi?

Tässä voi nostaa ehdottomasti kaksi kohtaa. Tupla-VK päivät ja sitten syksyllä myös mukaan otetut Messilän mäkijuoksut. Tupla-VK:ta tuli vedettyä runsaasti kevään ja kesän aikana, jossa viikossa kahtena päivänä tuli juostua esim. 5 x 1,6 km VK2 – AnK  kaltainen intervallitreeni kaksi kertaa päivässä. Variaatiossa oli noin 3 erilaista harjoitusta: 8 x 1000 m, 5 x 1,6 km (molemmat edelliset hiekkatiellä) ja 6 x 1,1 km (pikkupolulla). Parasta noissa treeneissä on rennon reippaan juoksun määrän lähes huomaamaton määrän kertyminen viikkotasolla. Tuo formaatti maksimoikin mielestäni hyvin rennon reippaan juoksun viikkotasolla – ja palauttavia päiviä jää silti reilusti.

Toinen vakkariksi muodostunut ja enemmän polkuja palveleva treeni on ollut 10 x Messilän mäki ylös-alas (100 m korkeusero) kiihtyvästi siten, että ylämäet rennon reippaasti, alas niin kovaa kuin rennosti pääsee. Tuo harjoitus on ollut hyvä pitempi VK-treeni, josta tulee 18 km ja 1000 m nousua ja laskua. Se on palvellut myös lihaskestävyyden (ja erityisesti alamäkikestävyyden) kehitystä.

Harjoitteletko yksin vai porukassa?

Porukassa mieluiten reippaita treenejä, mutta aika paljon kuitenkin yksin. Tupla-VK setit olen vetänyt noin 80 % itseäni paremmassa seurassa Anttolaisen Aleksin kanssa. Suunnistuksessa kuulun Lahden Suunnistajiin, joten lenkkiseuraa löytyy ihan kohtuullisen hyvin kyllä erilaisiin tarkoituksiin Salpausselällä.

 

Oletko kärsinyt vammoista juoksuharrastuksessasi? Miten ennaltaehkäiset niitä?

Vammoja on ollut varsinkin 2010 vaihteessa suunnistuksessa nilkkojen kanssa. Tänä vuonna pitkästä aikaa syksy on ollut vaikea ja olen joutunut skippaamaan kisoja ja vähentämään juoksua selvästi syksyn aikana. Osittain tähän on vaikuttanut mys perheen lisäyksen tuoma vapaa-ajan luonnollinen väheneminen. Lihaskuntoharjoittelua olen pitänyt ihan minimit mukana (noin 1 -2 krt/vko). Tämä on varmasti ollut yksi seikka, miksi vaivat ovat omalta osaltaan myös kiusanneet tänä vuonna määrien lisäännyttyä. Talven harjoittelussa suosin myös yleensä hiihtoa niin paljon kuin mahdollista, mutta hiihtokilsat jäivät noin 1000 km vähäisemmäksi ja talvi tuli juostua enemmän, kun lunta ei juurikaan Lahdessakaan ollut. Tämäkin osaltaan on ollut pidemmällä aikavälillä yksi seikka, mikä ei ole todellakaan ollut pelkästään hyvästä!

Mitä teet viikonloppuisin jollet ole lenkillä?

Vietän aikaa perheen (vaimo ja 2,5 kk poika) kanssa ulkoillen ja esikoisen kasvua ihmetellen.

Kumpi vie sinulta enemmän voimia, ylä- vai alamäet?

Kyllä pidemmän päälle alamäet, ja etenkin pitkät sellaiset, ovat myrkkyä.

Mitkä ovat vahvuutesi polkujuoksijana?

Suunnistajana osaan lukea maastoa hyvin, ja itse nostaisin fysiikkapuolelta hyvän vauhtikestävyyden sekä ylämäet.

Mikä on paras kokemuksesi polkujuoksun parista?

Kyllä se on varmaan Pohjois-Italiassa tehdyt vuoristolenkit Dolomiittien jylhillä ja mäkisillä poluilla. Ylipäätänsä luonnon kohtaaminen ja sen monimuotoisuuteen, ihmeellisyyteen ja kauneuteen havahtuminen omissa ajatuksissa juostessa. Monesti kylmät väreet vain valtaavat.

Toistaiseksi parhaimmat saavutuksesi elämässä?

Isäksi tuleminen ehdottomasti. Aika vähäpätöiseltä tuntuu kilpailuissa menestymiset tai työelämään liittyvät saavutukset siihen verrattuna, joten on vaikea jatkaa listaa pidemmälle.

Tavoitteet polkujuoksijana? Elämän muilla osa-alueilla?

Tavoitteena on nauttia tekemisestä niin urheilussa kuin elämän muillakin osa-alueilla. Jos tätä nyt vähän tarkentaa sitten polkujuoksuun, niin olisi kiva ehdottomasti kisata vielä Euroopassa isommissa kisoissa. Tähän en ole kuitenkaan asettanut vielä tarkkoja raameja.  En haaveile varsinaisesti ultrista (yli 100 km), mutta tiedän, että sekin on joskus kokeiltava.

Onko sinulla esikuvia polkujuoksussa tai muista urheilulajeista?

Moniakin on ollut laajemmin kestävyysurheilusta, ja uusiakin tulee kyllä koko ajan – toki se on enemmän ehkä fanittamista, kuin suoranaista esikuvan muodostamista nykyään. Kaikkien aikojen suurin esikuva on ollut nuorena Mika Myllylä, ja se on varmasti tsempannut harjoittelussa noin 14 – 18 -vuotiaana.

Missä päin on Juha Sorviston lempipaikka luonnossa?

Ei tuohon oikein pysty vastaamaan yksiselitteisesti. Järvinen ja koskematon metsämaisema.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

1 Kommentti(a)

  1. Pingback: Tulossa hurja mittelö kärkisijoista Bodom Traililla - Trailrunning Finland

Kommenttikenttä on suljettu.

X
X