Voittajana maaliin

Valtavan, lähes iäisyyteen verrattavan juoksutelakan jälkeen, olen aloittanut äärivarovaisen hölkkäilyn, tarkkaillen vaivana olleen jalkaterän reagointia iskutukseen. Kokeilen tässä antaa jotain vinkkejä, miten minä aloittelen.  Näiden hyötyä itselle voi pohtia kaikki säännöllistä juoksuharjoittelua aloittavat kuin pitkältä tauolta lenkille palaavatkin.

Minulla on sykemittari. Aika monella muullakin sellainen nykyään on. Mittari mittaa kaikkien muiden hienojen ominaisuuksien lisäksi sykkeen. Mikäli haluaa saada mittarinsa sykkeen antamasta informaatiosta tarkempaa tietoa kuin paljonko se missäkin rasituksessa on, niin kannattaa testauttaa oman sykkeensä kynnysrajat testillä. Testeistä on hyvä juttu esim. Trailrunningfinlandin viikon harjoituksessa tässä.


Oman edellisen testini olin suorittanut reilu kaksi vuotta aiemmin Pajulahdessa. Pitkän juoksutauon jälkeen katsoin aiheelliseksi päivittää tulevaa harjoittelua varten eri harjoitusalueiden sykerajat itselle tiedoksi. En siis harjoitellut testiä varten, vaan menin ennen juoksuharjoittelun aloittamista testiin. Tällä kertaa kävin lähinnä logistisista syistä Runners Highin järjestämässä tasotestissä Helsingissä. Testejä järjestävät useat tahot eri paikkakunnilla.

Toinen asia, jonka tein ennen säännöllisemmän hölkkäilyn aloittamista oli, että kuvautin juoksuammattilaisella juoksutekniikkani saadakseni ohjeita ja näkemyksiä sen parantamiseksi heikkouksista. Lisäksi minua kiinnosti etenkin se, näkyykö jalkavammani jonkinlaisena virheellisenä reaktiona askelluksessa. Kuvauksen suoritti Juuso Jalanjälkivalmennuksesta. Sain muutaman päivän päästä itselleni videon, sanallisen analyysin tekniikastani ja harjoitusohjeita. Mikäli ei halua mennä tällaiseen ammattilaisen tekemään analyysiin juoksusta, niin suosittelen ainakin kuvaamaan jollakin keinoin oman juoksunsa videolle ja katsomaan, miltä se oikeasti näyttää. Vielä jos saa jonkun juoksusta tietävän tuttunsa arvioimaan tekniikkaa, niin siitä voi löytää itselleen suurtakin hyötyä.

Kolmas asia on maltti. Harjoitusinto on huipussaan ja tekisi mieli pelkästään juosta. Äkkinäisyys lisää riskejä ongelmiin. Aloitan maltilla ja vain kahdella lyhyehköllä juoksuharjoittelulla viikossa. Lisään matkaa ja määrää vähitellen. Täydennän harjoittelua oheistreenillä eli lähinnä lihaskunnolla ja pyöräilyllä.

Ennen maalia on monta rappusta/estettä kiivettävä

Monet aloittelevat näihin aikoihin harjoittelua ja suunnitelmia seuraavan kesän juoksutapahtumia varten. Tavoitteena kaikilla on tietenkin tapahtumissa voittaa. Mitä se voittaminen sitten on muuta kuin maaliviivan ylittäminen ensimmäisenä. Ensin on haave ja päämäärä, jota kohti harjoitellaan. Sitten sitä kohti taistellaan, kärsitään ja yritetään. Ehkäpä jopa ylitetään itsestään jotain, jota ei edes uskonutkaan. Sitten on se maaliviiva, jonka jälkeen on lupa lyyhistyä. Silloin on voittaja maalissa.

Minulla on ajatuksena ensi kesänä osallistua lyhyehköihin polkujuoksukilpailuihin eli sellaisiin, jossa oma loppuaikani on tunnista kahteen. Lisäksi aion osallistua maantiellä 10 km:n kisaan hakien omaa ajallista tavoitetta ja vuodelta 1998 olevan PB:n parantamista.

Loppuun vielä treenivinkkinä peruskestävyysharjoitus. Juokse itsellesi seurantaan aikasi 5km:n, 10km:n tai 21,1,km:n matkalla. Eli mahdollisimman hyvä aika, mutta siten, että juostessa ei syke saa nousta yli aerobisen kynnyksen, jonka olet saanut käytyäsi tasotestissä. Aseta sykemittarisi hälyyttämään rajan ylityksestä, ja jos mittari hälyttää, niin kävele minuutti. Kannattaa juosta reitillä, jonka pääset uusimaan harjoiteltuasi muutaman viikon ja kokeile paraneeko aika.

 

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X