Perjantaina 2. päivä helmikuuta juostiin kolmas Mantereenvuorimaraton(MVM) “kisa”. Paikkana tietenkin Hämeenlinnan Mantereenvuori. Reitti on melko erikoinen ja haastava. Erilaiset esteet tuovat lisäjännitystä. Kierroksen pituus on n. 2km ja nousua kertyy n. 150m. Viime vuonna ensimmäistä kertaa kolme ihmistä suoritti maratonin ja aikaa meni +11h. Nousumetrejä kertyy maralle +3000m eli ihan mukavasti. Tänä vuonna kukaan ei juossut täyttä matkaa mutta kaksi juoksijaa jaksoi painaa puolikkaan maran. Juostavaa baanaa ei ihan hirveästi reitillä ole, kuten voitte tuosta ajasta päätellä. Ratamestarina toimii Hämeenlinna polkujuoksuseuran Tawastia Trail Clubin trailmama aka Kaija Järvi. Pakko kyllä sanoa, että muutaman kerran kirosin reitillä ja huutelin tyhjyyteen. Välillä mentiin pyllymäkeä ja välillä kontattiin puiden ali.
Olin itse ajatellut juoksevani 5-10 kierrosta ja sen jälkeen hengailla “kisakeskuksessa”. Suunnitelmat muuttuivat aika nopeasti kun katsoin stravasta paljonko tälle viikolle on kertynyt kilsoja. Päätin lähteä juosten kohti Mantereenvuorta kaverini Antin kanssa. Leppoisaa pk-vauhtia juostiin ensin 7km, jonka jälkeen alkoi vuoren valloitus. Kiersin 3 kierrosta yhteensä ja päätin jättää leikin kesken. Tällä viikolla juostaan Hämeenlinnan Kaupunkirogaining, joten muutaman kaatumisen jälkeen oli hyvä lopettaa ennen kuin joku paikka on hajalla. Soijanakit tikkuihin ja nauttimaan nuotion ääressä hengailusta.
Syömisen jälkeen odottikin 7 km pituinen pk-lenkki takaisin kotiin. Jotenkin eteneminen tuntui helpolta äskeiseen alustaan verraten. Nopein kierrokseni Mantereenvuorella taisi olla 25 min ja risat. Kuulostaa huvittavalta kun kahteen kilometriin menee noin kauan aikaa. He, jotka ovat tutustuneet reittiin ymmärtävät miksi eteneminen on hieman hidasta. Parissa kohtaa reittiä mennään jopa köysien avulla ylöspäin ja kiipeillään puun runkojen päällä. Koko ajan on pieni jännitys päällä ja nostan kyllä hattua heille ketkä ovat suorittaneet maran noissa olosuhteissa. Siihen kun lisätään vielä henkinen- ja fyysinen väsymys + 10h jo liikuttua aikaa niin voin vain kuvitella kuinka monta läheltä piti tilannetta on ollut.
Tälläkertaa ei ollut minun vuoroni lähteä haastamaan kunnolla Mantereenvuorta, mutta oli kiva käydä moikkaamassa seuralaisia ja nauttia upean talvisesta metsästä.
Tulevana sunnuntaina osallistun siis ensimmäistä kertaa rogainiin ja eiköhän siitäkin saada postaus tehtyä. Joukkueessani on sen verran isoja nimiä, etten viitsi paljastaa niitä ennen h-hetkeä. Vauhtia ja kestävyyttä löytyy, mutta onkohan kavereilla suunnitus taidot tatsissa? Juostaanko rastien ohi vain hurmoksessa vai päädytäänkö podium paikalle? Se selviää seuraavassa jaksossa. Morjesta!
-H
