Isänpäiväksi saarna

Yksi kesäinen päivä kotipihalla, nurmikko pitäisi leikata. Pysähdyn katsomaan kaksivuotiaan tyttöni touhuja. Hän kävelee paikkaan, jossa koivun varjo tekee terävän viivan nurmikolle. Sitten hän kääntyy ja sanoo itselleen: ”Paikoillaan, valmiina, hep.” Ja lähtee juoksemaan hieman ennen tuota hep sanaa. Juoksee lipputangolle, kääntyy ja toistaa saman toiseen suuntaan. Sitten jälleen yhä uudestaan. Syy juoksemiseen on selvä. Se on hienoa, hiukset viuhuu tuulessa, ja juoksemalla pääsee ihan täysiä.

Pienet lapset juoksevat luonnostaan, se on leikkiä. Jos on sellainen talo, jossa huonejärjestys antaa myöten juoksemisen jonkun reitin kautta ympäri, lapset juoksevat ihan varmasti siinä talossa ympyrää. Urheilukentän juoksuradan on keksinyt sellainen vanhempi, jonka lapset ovat juosseet loputtomasti talossa ympyrää.

Sitten se loppuu se spontaani leikillään juoksu. Loppuuko se siihen kun me vanhemmat kielletään. Sisällä ei saa juosta. Kaupassa ei saa juosta. Käytävällä ei saa juosta. Pimeässä ei saa juosta. Ei saa juosta, kun illalla on sählytreenit, juokse siellä sitten.

Yhteiskunta on huolissaan, kun lapset eivät liiku tarpeeksi. Ensin on kielletty luonnollinen liikkuminen ja sitten ihmetellään. Vai katoaako luonnollinen tarve juosta iänmukana kuin entisellä leikkisällä kissanpennulla, joka aikuisena röhnöttää vain sohvalla. Vai loppuuko se siihen, kun joku masentaa. Miksi juokset, kun olet hidas. Vai loppuuko se, kun me vanhemmat näytetään ihan älyttömän huonoa esimerkkiä, ja ajetaan autolla kilometrin päähän kauppaan.

Sitten jos lapsi urheilee, niin laji pitää valita kolmevuotiaana ja harjoitella kuusi kertaa viikossa, että pääsee NHL:ään. Paitsi ne lopettaa teini-iässä, jotka eivät mahdu ykkösjoukkueeseen.

Juha Taini kirjoitti blogissaan matalan kynnyksen polkujuoksukisoista. Tainin ja kumppaneiden järjestämässä Himos Trailissa oli, ja on tulevanakin vuotena hauska sarja myös lapsille. Lastensarjoja on ollut muuallakin polkujuoksuissa ja se on hienoa. Järjestäminen on tietenkin vaativaa. Ei ole helppoa keksiä sopivaa matkaa ja reittiä monentasoisille ja ikäisille kakaroille. Täytyy olla kisoja myös tavoitteellisesti treenaaville nuorille, mutta myös liikunnasta silloin tällöin nauttiville. Pienimmille reittien pitäisi olla riittävän lyhyitä ja hauskoja. Ehkä mukava mutkainen alamäkipolku, jossa voi kaahata. Tai tekninen ylämäki, jossa on mielenkiintoista ja jännää kiivetä. Vähän vaikutteita vaikka parkourista.

Lapset noin kymmenestä vuodesta ylöspäin juoksevat kyllä aikuisten mukana tarpeeksi lyhyillä matkoilla. Silloin kun kisoissa on riittävästi osallistujia, löytyy näillä matkoilla myös tarpeeksi aikahajontaa, jotta lasten on mukava juosta porukassa mukana. Esimerkiksi Helsinki City Trailin 6km:n matkalla, vaihteli osallistujien ajat voittajan 25 minuutista, reilusti yli tunnin aikoihin.

Ihminen ei muutu lapsesta aikuiseksi yhden yön aikana täyttäessään 18 tai 30 vuotta. Sama ihminen olet edelleen kuin silloin muutaman vuoden ikäisenä, kun juoksu oli leikkiä. Vaikka olet kuinka tavoitteellinen ja noudatat kuinka tarkasti tiukkaa harjoitusohjelmaa, voisi se pienempi kokoinen sinä tulla välillä esiin ja heittäytyä leikkiin. Ota joskus pieni kisa kesken juoksemalla taittuvaa työmatkaa, kun huomaat matkalla sopivan vastustajan. Läpsäytä yhteislenkillä kaveria selkään ja sano: ”hippa”. Sitten vaan niin maan mahdottomasti polulla pakoon. Unohda silloin myös se sykemittariin tuijottelu.

Juuso Simpanen kirjoitti viikon 45 harjoituksena vauhtileikittelystä poluilla. Aiheeseen liittyvällä IG videolla kirjoittaja kaahaa mutkaista polkua. Tuota kannattaa kokeilla, vaikka muuten olisikin tällainen hitaampi junnaaja. Sopivan mutkaisella polulla lievään alamäkeen ja lyhyillä vedoilla voi silloin tuntea sitä vauhdin hurmaa. Hiukset viuhuu tuulessa ja pääsee ihan täysiä. Paitsi että se vauhdin tunne kyllä katoaa, kun paikallinen Juuso Simpanen pyyhkäisee kohta takaa ohi, ja katoaa kantapäät vilisten mutkan taakse.

Haaste isänpäiväksi. Pakkaa koko perhe rattaisiin ja lähde lenkille. Kuva Kuivannon kympiltä. Tässä rattaissa tosin vain yksi lapsi. Kuva: Studio Kuvaajari

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X