Tästä se kaikki alkoi! Kaverini linkitti tämän videon minulle ja sen jälkeen olin aivan myyty! Vuosi taisi olla 2009 tai 2010… Aika nopeasti päädyin kenkäostoksille ja ylläri ylläri matkaani lähti minun ensimmäiset barefootkenkäni. Ostin Vibramin Five Fingers varvaskengät joilla juoksin sen kesän. En osaa sanoa kuinka monta kilometriä kertyi sen kesän aikana mutta sanotaanko, että kävin muutaman kerran viikossa poluilla. Aika löysästi, jos vertaa nykyhetkeen 😀 Tuli talvi ja sen jälkeen olikin jo uudet harrastukset mielessä. Polkujuoksu innostukseni kesti silloin siis vain yhden kesän. Sen jälkeen harrasteltiin vapaaottelua, bmx-pyöräilyä, punttimakeilua, kiipeilyä ja crossfittiä. Kunnes eräänä päivänä kiinnostukseni palasi takaisin.
Elettiin vuotta 2016 ja polkujuoksu innostukseni heräsi taas uudestaan. Sama kyseinen kaveri kuka linkitti minulle Anton Krupickan videon oli juoksemassa Lapin hienoissa maisemissa ja ajattelin heti, että tuolla minäkin tahdon joskus juosta. Ei muuta kuin vanhat Vibramit kaapistan esiin ja lenkille. Ensimmäinen lenkki mistä löytyy dataa on juostu 14.8.2016. Jo muutaman lenkin jälkeen pohdin kisaamista. Nopean googlailun jälkeen löysin Helsiki City Trail kilpailun ja ilmottauduin 21km matkalle. Kisa järjestettiin 15. päivä lokakuuta eli minulla oli noin kaksi kuukautta aikaa treenata. Onneksi olin harrastanut aina jotain niin jonkinlainen peruskunto pohja löytyi. Kengät antautuivat aika nopeasti poluilla, kun ei ne ollut sinne tarkoitettu. Äkkiä uudet Five Fingersit tilalle ja tällä kertaa sellaiset, jotka oli tarkoitettu poluille. Kilpailuhan meni yllättävän hyvin, kun loppuaikakin oli 1:53:27. Se oli ensimmäinen juoksukisani ja tiesin heti silloin ettei jäisi viimeiseksi.
Ei mennyt kauaa kun jo etsin seuraavaa kisaani. Kaikki varmaankin arvaavat minkä kilpailun ilmoittautuminen aukeaa lokakuussa? No, tietty Nuts Karhunkierroksen ja sinnehän minä ilmottauduin. Muistan kun pähkäilin monta tuntia, että osallistunko 53km tai 80 km matkalle. Siirryin siis heti puolikkaasta ultrahommiin. Moni voisi tässä vaiheessa pyöritellä päätään ja ihmetellä meininkiä. Olin aloittanut aktiivisen juoksemisen pari kuukautta sitten ja nyt jo haaveilen ultramatkoista. Halusin haastetta juoksemiseen sillä se tuntui kevyeltä enkä nähnyt mitään tavoiteltavaa maratoonissa. Ajattelin niin, että jos haluan sen juosta, niin voin juosta sen ihan milloin vaan ja missä vaan. Sen tavoittelu olisi ollut liian helppoa minulle. Päädyin siis valitsemaan 80km matkan. Se oli jännittävä hetki! Heti sen jälkeen mietin kylläkin, että mitä minä olen ryhtymässä 😀
Marraskuussa 2016 onnistuin lyömään oikean jalkapöytäni puunkantoon lenkillä ja sen jälkeen olikin jalan kipsaus edessä. Pikkusen harmitti! Olin päässyt kunnolla vauhtiin ja kaikki sujui hyvin. Tammikuussa kävin juoksemassa ensimmäisiä testilenkkejä. Parin viikon aikana tuli 17km mittariin ja päätin, että lähden telakalta takaisin poluille entistä vahvempana. Helmikuussa osallistuin ensimmäistä kertaa Kotirataultraan eli KRU. Ensimmäinen ultrani koitti ja hieman pelotti. Olin ollut melkein 2kk telkalla ja nyt kuukauden juoksemisen jälkeen lähden kokeilemaan onneani 50km matkalla. Lähdin aamusta liikkeelle ja tähtäimenä oli 5:30 alittaminen. Kilometrejä tuli tasaiseen tahtiin ja jalka tuntui hyvältä. Muistan kun päivittelen Instagram tililleni vähän väliä fiiliksiäni ja näytin maisemia. Loppujen lopuksi 50km tuli täyteen ajassa 5h 25min ja se oli siinä! Se oli uskomaton fiilis! Sen jälkeen tiesin heti, että olin tehnyt oikean matka valinnan Karhunkierrokselle. Seuraavana päivänä kun nousin sängystä ylös niin hieman jännitti. Ensiksi pelkäsin mitä oikea jalkani sanoisi mutta kaikki olikin hyvin! Vähäsen jumia siellä sun täällä muttei mitään isompaa. Olin siis jättänyt telakan lopullisesti taakseni.
Kerron seuraavassa postauksessa miten Karhunkierrokseni meni ja miten laitoin ensimmäisen juoksuvuoteni pakettiin. Tällä hetkellä valmistaudun parin kuukauden päästä juostavaan Nuts Karhunkierroksen 160km matkalle!
Keep On Running!
-Henry
