Perjantaiaamu sarasti aurinkoisena, mutta sopivan lämpimänä. Periaatteessa tykkään iltakilpailuista, koska yleensä iltaisin minulla kulkee paremmin, mutta koko päivä odottaminen on kamalaa. Olen hirveä jännittäjä, ihan pienistäkin asioista, joten koko päivä meni sitten pienesti hermoillen. Ajoimme ajoissa Hettaan ja kerkesimme vähän kierrellä siellä ennen starttia. Kuudelta sitten pääsimme vihdoin matkaan.
Reitin alku oli minulle rankka, varsinkin henkisesti. Tiellä juokseminen ei ole minulle mitenkään mieluisaa ja sitä oli käytännössä koko matka ensimmäiseen huoltoon asti. Pahimman alkujärkytyksen jälkeen löysin oman tahdin, enkä välittänyt (paljon) ohittajista, ajattelin että lopussa sitten kuitataan. Ensimmäinen huolto oli jo 11 km, joka oli ehkä vähän liian aikaisin. Tulipahan siinä todettua, ettei mitään pysty syömään, mikä tahansa patukka, sipsi tai pähkinä jäi vain pyörimään suuhun ja alkoi kiertää. Onneksi sentään urheilujuoma upposi. Ja onneksi huollosta alkoi polkujuoksu.
Pyhäkeron nousu oli jotenkin juostavissa, toki loppupätkä tuli käveltyä. Päältä aukesi upeat näkymät ympäröivään erämaahan. Oli upeaa juosta tuntureiden päällä ja hetkeksi matkan pituus unohtuikin, valitettavasti joku erehtyi kertomaan minulle siinä, että reitti onkin tänä vuonna 58km huollon siirtymisen takia. Pyhäkerolta olisi ollut aivan ihana alamäki pätkä, mutta valitettavasti sitten alkoi pistää, varmaan johtuen siitä, että en osaa juoda oikein juomarepunpillistä.
Jotenkin tuntui, että ensimmäinen puolikas oli tökkivää menoa, mutta toisen huollon jälkeen alkoi helpottaa. Toisessa huollossa täytin urheilujuomalla etu pullot ja yritin taas syödä, huonolla menestyksellä. Puolenvälin ylitys sai kuitenkin minuun uutta virtaa ja seuraavat 10km kulkivat todella hyvin ja yhtäkkiä huomasinkin juoksevani ihan yksin, mahtava fiilis. Onneksi sain edellä meneviä kiinni ennen Lumikeron nousua, sillä se olisi ollut yksin raastava, tuntui, että se vain jatkui ja jatkui. Viimeiset 13km tuntuivatkin sitten todella pitkiltä. Juostiin alas ja kiivettiin ylös ja tuntui että energiat rupeavat loppumaan. Rihmakurusta tiesin, että matkaa on enää kuusi kilometriä maaliin, mutta nousua siitä oli ainakin neljä. Aina kun pääsi yhden nyppylän päälle, edessä oli toinen. Jalka toisen eteen, oli ainoa ajatus mitä päässä liikkui. Jostain sitä kuitenkin mäen päällä sain energiaa ja viimeiset kilometrit tultiin lennokkaasti alas ja vielä parista päästiin ohikin. Loppusijoitus 7 ja aikaa meni 7.09 /58km. Loppu yö meni aika lailla valvoen ja pikku hiljaa syöden, sipsit ja juusto oli pop.
Yhteenvetona matka oli kamala, mutta ihana. Reitin aikana päätin monta kertaa ettei enää ikinä, mutta jo seuraavana päivänä oli fiilis että voisi kai sitä uudestaan, mutta ei pidempää. Jalat ovat palautuneet yllättävän hyvin. Lauantai sunnuntai välisenä yönä sain nukuttuakin. Tänään olisi sitten alkamassa fin5 rastiviikko, mutta onneksi en ilmoittautunut elittiin, niin voin mennä harjoituksen kannalta. Seuraava polkukisa on Sandis Trail elokuun puolessa välissä.
Pyhäkeron nousu
Avaraa erämaata
Tunturijärvi
Kuva: @ltollriera, yötönyö
