Edellisestä tekstistä on ehtinyt vierähtää jo tovi siitä yksinkertaisesta syystä, että viime kuukausina on ollut kirjoitettavaa ihan tarpeeksi yliopistolle ja töihinkin.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Vuorelle kiivetty on niin ikään puoliksi tehty – mutta sieltä pitää tulla takaisinkin. En ole koskaan kiivennyt niin
Ajattelin kertoa teille tulevissa tarinoissani vinkkejä ja neuvoja sen pohjalta, mitä olen itse retkilläni oppinut. Kerron juttusarjassani monista hyvistä valinnoista, jo
Palat itsessään ovat irrallisia; muistuttavat rikkinäisinä siitä, mitä joskus oli. Ja paloista voi yrittää koota sen entisen ja kadonneen, mutta vaikka ne kuinka taidokka
Seisoin sillä pienellä kielekkeellä vuoren rinteellä. Luultavasti olin taas eksynyt reitiltä, edessäni 10 metrin pudotus kivikkoon, ja ainoa mahdollinen suunta olisi kiiv
Oli askeleeni matala, kanto kovin katala. Siihen varpaani löin, hetken aikaa elämöin. Kuudesti laukesi kirosanatykki – sitten nauroin. Nauroin, koska musta ja muodo
Maailma, jonka näen, on kaunis ja hyvä – maailma, jossa elän, raskas ja rikkinäinen. Lapsesta asti muistan kantaneeni sitä voimaa mukanani. Sen ymmärtäminen on vaat
Elokuun aurinko oli tavanomaisen tukahduttava, tuijotti yksinäistä polttavilla silmillään. Katsoi alas kulkijaan, maalasi punaisella hartiat ja niskan, jollei niitä muist
Leikki on lapsen työtä, vaan mihin katoaa se iän myötä? Ei se mihinkään katoa, ellei sitä tietoisesti patoa – pane pieneen rasiaan ja sulje kantta. Ja rasiaa nosta
Mitä sanoa, kun ei ole sanoja. Jokainen virke alkaa väärästä kohtaa eikä lopu mihinkään. Mitä tuntea, kun tunteet ovat epävakaita, hallitsemattomia kuin hiukkaset Pohjois