Polkujuoksuprofiili Mikael Heerman

Suomalaiset polkujuoksijat valloittavat maailman rankimpia kilpailuja tänä vuonna oikein urakalla. Mikael Heerman on aikaisemminkin osallistunut tarunhohtoiseen Barkley Marathons -kilpailuun, johon vain harvat kisaan hakeneista saavat kutsun ja jonka vain aniharvat läpäisevät. Mikäli olette seuranneet Mikaelin harjoittelua viime kuukausina ei ole jäänyt epäselväksi mikä tämän kevään tavoitteena on – noin 160km:n kisan läpijuokseminen.

 

Miten ajauduit polkujuoksun pariin?

En oikeastaan koe ajautuneeni polkujuoksun pariin. Olen suunnistanut lapsesta asti vanhempieni ja siskoni kanssa. Siksi liikkuminen metsässä ja poluilla on ollut minulle aina luonnollista. Sen sijaan olen välillä ajautunut tasamaajuoksun pariin. Sekin ihan positiivisessa mielessä. Monipuolisuus on rikkautta.

 

Mikael tuulettaa voittoa Karhunkierroksella 2016, Kuva: Aapo Laiho

Mikä oli ensimmäinen polkujuoksukilpailusi?

Nuorempana tuli suunnistuksen ohella juostua joitakin maastokisoja. Tarkkaa muistikuvaa tai muistiinpanoja näistä ei ole. Sen sijaan ensimmäinen virallisempi ultrakisa poluilla ja maastossa oli vuonna 2007 Vaajakoskella järjestetty Vaajakosken maastoultra 60km. Seuraavana vuonna juoksin Ruotsissa järjestettävän Ursvik Ultra 75km maastokisan. Ehkä nykyisin Suomessa järjestettävistä isommista kisoista tunnetuin on Karhunkierroksen 160 km, johon osallistuin ensimmäisen kerran 2015.

 

Harjoitteletko yksin vai porukassa?

Melko kiireinen arki pakottaa tekemään suurimman osan lenkeistä yksin oman aikataulun mukaan. On rennompaa, kun voi lähteä lenkille juuri silloin kun siihen kokee olevan paras ajankohta muiden asioiden keskellä. Näin lenkistä nauttii enemmän. Viikonloppuisin yritän välillä järjestää yhteislenkkejä Nuuksion poluilla. Olen myös aika huono lähtemään autolla muihin lenkkimaastoihin, joten Nuuksion kotimaastoissa tulee juostua paljon. Olen jossain määrin sosiaalinen erakko ja lenkki toimii myös omana aikana rauhoittua ja prosessoida keskeneräisiä asioita.

 

Paljonko kerrytät juoksukilometrejä vuosittain työmatkoilla? Entä nousumetrejä?

Edelleen aikataulusyistä pyrin hyödyntämään työmatkat osana harjoittelua. Kilometrimääriä en osaa sanoa, mutta työmatkasta kertyy yhteensä 32km päivässä, joten se toimii kyllä hyvänä treeninä. Silloin kun en juokse työmatkoja käytän pyörää. Autolla olen liikkeellä vain, kun pitää käydä muilla asioilla tai harjoittelussa on esimerkiksi kisan takia kevyempi jakso menossa. Kilometrien ja nousumetrien sijasta nautin ajasta, kun saan juosta tai fillaroida ilman aikatauluja.

 

Minkälaisista vammoista olet kärsinyt?

Rasitusvammat ovat olleet liian usein kiusana. Nuorempana oli myös paljon ongelmia nilkkojen kanssa ja osittain siitä syystä suunnistus jäi pienempään rooliin. Suunnistuksen jälkeen tuli katumaratonit ja sen jälkeen ultrat, joista on sitten syntynyt rasitusvammoja sekä jalkoihin että lantioon. Oma harjoitteluni ei aina ole ollut optimaalista tavoitteiden kannalta, kun usein lenkit tulee tehtyä fiilispohjalta ja tunteja kertyy enemmän kuin kroppa aina kestää. Onneksi Suomessa on loistavia ortopedejä ja esimerkiksi Sakari Orava on usein tullut apuun tässä kohtaa.

 

Olet osallistunut legendaariseen Barkley Marathons polkujuoksukisaan, josta kukaan suomalainen ei ole päässyt maaliin saakka (ja harva muutenkaan). Minkälainen kokemus oli?

Totta, runsaan 30 vuoden aikana on 15 juoksijaa päässyt läpi ja Suomesta olen ollut ainut miespuolinen kisaan osallistunut. Kokemuksena se oli järisyttävä. Kyseessä on ennemminkin selviytymiskisa, jossa ennen kaikkea henkinen kantti mitataan. Kulissien takaa kisa oli odotettua haastavampi. Hakuprosessista lähtien kisa on varsin arvoituksellinen ja yllätyksellinen. Suurimpana haasteena on varmasti tiukat aikarajat, joiden puitteissa jatkaminen seuraavalle kierrokselle tulee tehdä. Pienetkin ongelmat navigoinnin tai kropan kanssa lisäävät aikarajojen haastavuutta.

 

Sait taannoin hyväksynnän anomukseesi osallistua taas 2019 – hakuprosessiahan on varsin salaperäinen… Mitä odotat kevään Barkley Marathonsista?

Barkley Marathonsissa 2017

Tänä vuonna hakijoita oli runsaat tuhat, joiden joukosta pääsin mukaan kisaan 40 muun ”onnekkaan” kanssa. Odotan itse kisaa todella paljon ja se onkin mielessä lähes päivittäin. Ehkä itse kisaa enemmän nautin todella paljon kisaan valmistautumisesta ja ennen kisaa tehtävistä harjoitusjaksoista. Olen ehkä jossain määrin ”riippuvainen” jokapäiväisestä treenistä ja itse matka kohti kisaa on jo hieno kokemus.

Kisaviikonloppuna on myös mukava tavata Barkley-yhteisöä. Nyt toisella kerralla paikalla on jo useita tuttuja eikä kaikki huomio mene itselläkään enää uusien asioiden opetteluun. Kisareitti on muuttunut hieman vuodesta 2017, kun olimme siellä viimeksi. Navigoinnin kannalta ratkaisevaa on reitin ja maaston tunteminen. Käytännössä kisareitillä etenemistä helpottaa huomattavasti avaruudellinen kisamaaston hahmottaminen niin valoisassa kuin pimeässä, sekä sumussa ja väsymyksessä. Keväällä 2018 tehty treeniviikko FHSP puistossa Lehtosen Jussin kanssa on antanut itsevarmuutta ja paremman kokonaiskuvan paikasta.

 

Kumpi vie sinulta enemmän voimia, ylä- vai alamäet?

Kuluneiden polvien takia alamäet ovat hankalampia, vaikka etureidet sinänsä kestävät aika hyvin alamäkiä.

 

Mitkä ovat vahvuutesi polkujuoksijana?

Suunnistustaustan takia juoksutekniikkani on varmaan poluille sopiva. Pitkillä matkoilla vahvuuteni on pää ja henkinen voima. Lisäksi pystyn toteuttamaan aika hyvin omaa etukäteissuunnitelmaa muista kilpailijoista riippumatta. Omien vahvuuksien tunteminen ja käyttäminen tuo lopulta parhaan tuloksen.

 

Mitkä ovat olleet avaintreenejäsi onnistuneisiin polkujuoksukisoihin valmistautuessasi?

Treeniriippuvuudesta johtuen pidän eniten pitkistä lenkeistä. Uskon, että ne ovat auttaneet myös kisoissa, vaikka optimisuorituksen kannalta ne eivät aina olisi parhaita mahdollisia. Omat kisamatkani ovat toistaiseksi noin satamailisia, jolloin ulkoilun määrällä on iso merkitys. Vuosien varrella olen tehnyt yhä vähemmän vauhtiharjoituksia, vaikka niistä olisi varmasti myös paljon hyötyä. Vauhdikkaimmat treenit tulee tehnyt kesällä kuntorastien yhteydessä tai talvisin kotona juoksumatolla.

 

Mikä on paras kokemuksesi polkujuoksun parista?

Hienoja kokemuksia on kertynyt paljon niin kisoista kuin kisojen ulkopuoleltakin. Kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ja heidän kanssaan käydyt keskustelut inspiroivat aina. Mahtavia luontokokemuksia on ympäri maailman, joista ehkä kuitenkin Pallaksen puuton tunturialue Suomen yöttömässä yössä on tehnyt yhden suurimmista vaikutuksista. Unohtumaton kokemus oli myös ilveksen kohtaaminen Nuuksiossa, jolloin vaihdoimme rauhassa kuulumisia usean minuutin ajan ihan muutaman metrin etäisyydeltä.

 

Parhaimmat saavutuksesi polkujuoksijana?

Polkujuoksun osalta paras saavutus on varmaan ollut vuoden 2016 Ultra Trail Tourin Finlandin kaikkien osakisojen voitot. Vähän polkujuoksun vierestä voisi mainita myös vuoden 2010 ja 2013 varsin onnistuneet suoritukset Mammuttimarssissa.

 

Onko sinulla esikuvia polkujuoksussa tai muista urheilulajeista?

Ei ole varsinaisia esikuvia. Olen kuitenkin useasti päässyt seuraamaan Hyppölän Teron suorituksia ultrakisoissa tai pitkissä kestävyyskisoissa ja hänen suorituksensa ovat aina inspiroineet minua. Teron tuntemus kestävyysurheilusta hakee vertaistaan ja hän pystyy hyödyntämään tämän omassa suorituksessaan. Tero tekee asiat tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa.

 

Missä päin on Mikael Heermanin lempipaikka luonnossa?

Rauhallisessa metsässä, jossa kesä tekee tuloaan ja linnut laulavat, mahdollisuus olla tässä ja nyt. Suomessa kesät eivät ole olleet liian kuumia. Nautin suuresti lämpimässä juoksemisesta.

 

Missä kilpailuviivalla seuraavaksi?

Keväällä pääsemme nauttimaan Tennesseen kauniista luonnosta Frozen Head State Parkissa. Edessä on toinen kerta lähtöviivalla paikallisessa Barkley Marathonissa.

Mikael huoltojoukkoineen Barkley Marathonsilla 2017, jolloin maaliin pääsy jäi haaveeksi.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X