NUTS Karhunkierros, NUTS Ylläs-Pallas ja Pyhä Tunturimaraton nostattavat tunnelmiensa takia kokeneenkin juoksijan ihon kananlihalle. Tänä keväänä NUTS Karhunkierroksen maaliin Rukalle saapui 1875 juoksijaa. Se on enemmän kuin yhdenkään Suomen katumaratonilla vaikka Karhunkierroksen lyhinkin matka 33,6km vie aikaa enemmän kuin katumaratoni. Pohjoisen polkujuoksutapahtumissa, luonnon helmassa tehdään jotakin oikein. Ehkäpä Eppu Lumme, Northern Ultra Trail Service (NUTS) tiimin puuhamies näiden tapahtumien takana voi kertoa miksi Lapin ja Kuusamon tapahtumiin virtaa polkujuoksuväkeä? Minkälainen kaveri maamme huikeimpien tapahtumien takaa löytyy.
Minkälainen polkujuoksutaustasi on?
Luonnossa liikkuminen on ollut aina lähellä sydäntä partiolais- ja vaellustaustani vuoksi. Juoksuharratuksen aloitin 2000 luvun alussa osallistumalla Budapestissa maratonille. Muutama vuosi meni maratoneille treenaillessa, kunnes päädyin 2006 kokeilemaan ensimmäistä maantie satasta Ruotsin Lapland Ultralla. Siitä syttyi kipinä ultrajuoksuihin, joita jokunen tuli maantiellä ja hallissa hölkättyä. Vaarojen Maratonille lähdin aivan sattumalta vuonna 2008 ja silloin tiesin heti, että tämä on mun juttu. Polut ja luonnossa kulkeminen yhdistettynä ultrajuoksuun ovat vain niin mahtava cocktail, ettei paremmasta väliä. Jokainen reissu on seikkailu!
Kuinka usein juokset? Missä?
Pyrin juoksemaan 2-3 polku-ultraa vuodessa. Ei mitään järkyttävän pitkiä, mutta sellaiset 100km+ matkat ovat mun juttu. Juoksun treenaaminen on jäänyt aivan liian vähällä
viime vuosina, mutta jos jonkunlainen tavoite löytyy, niin useimmiten löytyy motivaatiota käydä myös lenkillä. Paljon tulee pyöräiltyä ja hiihdettyä ihan kotinurkilla ja harrastettua työmatkaliikuntaa Lumijoen ja Limingan välillä. En ole koskaan oikein kokenut olevani urheilija, saati treenaillut jonkun ohjelman mukaan, vaan aina mennyt enemmän tai vähemmän fiiliksellä ja nauttinut liikunnasta.
Mikä oli ensimmäinen polkujuoksukilpailusi?
Vaarojen Maraton 2008. Sen jälkeen Vaaroille on palattu joka vuosi, poiskaan ei voi jäädä. Ehdottomasti Suomen hienoin tapahtuma!
Miten NUTS kilpailutapahtumat saivat alkunsa?
Muutamia vuosia odoteltiin ja juteltiin kavereiden kanssa, että olispa kiva jos joku järkkäisi Karhunkierroksella polkujuoksukisan. No lopulta se “joku” oli NUTSin poppoo. Ensin pienellä porukalla, mutta nopeasti väki alkoi suorastaan tungeksia meidän tapahtumiin.
Onko NUTS Karhunkierroksella esikuvia maailmalla vai kehittelittekö kisoja kotikutoisesti?
Esikuvia ovat tietysti kaikki klassikkokisat, mutta sanoisin että Vaarojen Maraton on NUTSinkin tärkein esikuva ja inspiraation lähde. Ulkomailla on reissattu, käyty kokeilemassa erilaisia kisoja ja haettu oppia niistä. Usein on tosin tullut todettua, että aika moni tapahtuma voisi käydä hakemassa oppia nykyisin meiltä suomalaisilta. Suomessa osataan järjestää hienoja tapahtumia kautta linjan!
Polkujuoksuyhteisö on keskeisessä roolissa tapahtumien tunnelman nostattamisessa. Onko U2:n, Elviksen ja Apulannan yhteiskeikalla parempi tunnelma kuin Rukalla NUTS Karhunkierros-viikonloppuna?
En usko. Tuollaisella keikalla kukaan ei tuntisi ketään 🙂 Karhunkierroksella fiilis tulee siitä kun polkujuoksuperhe kokoontuu mestoille pitämään hauskaa! Samanlainen tunnelma on vaikkapa Jukolassa, jossa kaveriporukat kokoontuvat viettämään ulkoilun juhlaa.
Voitto tai ennätysaika ei ole monellekaan polkujuoksijoille se tärkein motivaattori liikkeelle lähtemiseen. Luonto on polkujuoksijan taipaleella vahvasti läsnä molemmin puolin polkua. Maisemat vaihtuvat ja eri maastonosat tuovat mukanaan erilaisia tunnelmia – fyysisiä ja psyykkisiä. Poluilla pitkän matkan haasteeseen on helpompi lähteä, koska vauhti ei ole ainoa mikä tuo matkantekoon hohtoa. Maratonia juostessa kadulla lopputulos on keskiössä, mutta poluilla asiat on toisin. Kilpailu itseään vastaan luonnon haasteista ja tarjonnasta nauttien on ytimessä. Kilpailun aikana kävely on tavanomaista mikä sekin alentaa osallistumisen kynnystä ja mahdollistaa useampien osallistumisen. Luonnossa aika tuntuu kuluvan nopeammin kuin maantien laidassa eikä muutaman tunnin kilpailu siten koeta henkisesti uuvuttavaksi. NUTS Karhunkierroksella jokaiselle löytyy sopivia haasteita, ja seuraavaksi vuodeksi voi pidentää matkaa haasteiden kohottamiseksi. 160??km tuntuu riittävän
Osaatko kuvata mikä tekee NUTS tapahtumista niin suosittuja?
Hienot reitit, hyvä fiilis ja kohtuullisesti onnistuneet järjestelyt. Kaikkein tärkeintä on aina kuitenkin se juostava reitti ja huiput polkujuoksukaverit. Karhunkierroksella ja Pallaksella reitit ovat vaan niin kertakaikkisen upeita!
Parhaiten mieleesi jäänyt tilanne NUTS tapahtumasta?
Joka vuosi sattuu ja tapahtuu vaikka minkälaisia kommelluksia. Joskus olisi kivat tehdä sellainen “behind the scenes” video 🙂 Paljon tulee jännitettyä juoksijoiden puolesta, ettei vaan kellekään satu mitään vakavaa ja kaikki saadaan maastosta pois. Toistaiseksi vakavilta tapaturmilta on vältytty, mutta lajin kasvaessa ikäviäkin juttuja tullee vastaan. Valjastamme aina parhaan mahdollisen saatavilla olevan kyvyn juoksijoiden ja tapahtuman turvallisuuteen.
Minkä verran talkoolaisia teillä on NUTS viikonloppuina?
Karhunkierroksella oli 150 talkoolaista ja Ylläs Pallaksella 130. Aika moinen määrä, mutta ei yhtään ylimääräistä 🙂 Vapaaehtoiset ovat kerrassaan upeaa porukkaa ja hienointa onkin nähdä samat nimet talkoolistalla vuosi toisensa jälkeen.
Mitkä ovat omat vahvuutesi polkujuoksijana?
Kohtuullisen yksinkertainen ukkeli ja aika rauhallinen asenne vie polku-ultrilla maaliin. Jokainen reissu on tultu tähän saakka perille asti. Osaan ottaa numerolapunkin kanssa niin rauhallisesti, ettei ongelmia pääse turhan kovan tahdin vuoksi tulemaan. Eikä millään ehdi tai jaksa treenata itteensä kovaan juoksukuntoon, niin sitä joutuu senkin vuoksi etenemään rauhallisesti, kun ei vaan pääse kovempaa. Syön yleensä kaikenlaista ja tosi monipuolinen eväs uppoaa hyvin. Mikäli joku alkaa tökkimään, niin aina löytyy repusta jotain muuta syötävää. Pitää vaan muistaa syödä ja juoda oikeastaan aivan jatkuvasti.
Mikä on paras kokemuksesi polkujuoksun parista?
Jollain tapaa kaikki startit ovat olleet hienoja hetkiä ja tietysti kaikki maaliin saapumiset. Nykyisin saa kiksit siitä, kun pääsee järjestämässään tapahtumassa starttaamaan satojen juoksijoiden jengin maastoon ja sitten näkee taas itsensä voittaineiden ja onnellisten juoksijoiden saapuvan maaliin.
Missä päin on Eppu Lumpeen lempipaikka luonnossa?
Tykkään liikkua luonnossa oikeastaan aivan kaikkialla. Mulla ei ole varsinaisesti mitään erityistä lempipaikkaa, paitsi ehkä Hossa on sellainen mesta minne jaksaa vääntäytyä joka ikinen vuosi. Tykkään myös tosi paljon Saariselän maastoista ja Käsivarren karuista kivikoista.
Onko sinulla omia esikuvia polkujuoksussa tai muista urheilulajeista?
Ehkäpä olen maailman surkein penkkiurheilija, niin ei sellaisia esikuvia oikeastaan ole. Musta hienoimpia juttuja ja tyyppejä ovat sellaiset ihmiset, jotka löytävät luonnossa liikkumisen aikuisena ja saavat esimerkiksi polkujuoksun avulla muutettua elämäntyylinsä ja sitä kautta löytävät luonnossa liikkumisen.
Karhunkierroksen reittiä oli jo tälle vuodelle rakennettu kestävämmäksi mm. uusien pitkospuiden myötä. Kuinka paljon polkujuoksuyhteisö avustaa reittien ylläpitoa? Kuinka isoksi NUTS Karhunkierros voi kasvaa?
NUTSin porukalla ollaan joka vuosi tehty Karhunkierroksella ja Ylläs Pallaksella talkoita reitinmerkkauksen yhteydessä. Metsähallituksen kanssa ollaan sovittu sopivat kohteet, jotka on sitten kunnostettu, raivattu tai siivottu. Polut kestävät juosta, mutta esimerkiksi pitkospuiden tai soraistuksien ylläpitoon pitäisi löytyä enemmän varoja. Tapahtumia voi meidän näkemyksen ja kokemuksen perusteella vielä kasvattaa. Kyseessä on sitten enemmän aikataululliset kysymykset, etteivät polut ruuhkaantuisi liikaa.
Mitä Eppu Lumme tekee kun NUTS kisaviikonloppu on ohi?
Luetaan osallistujien palautetta, keskustellaan tiimien kanssa ja mietitään missä onnistuttiin ja mitä pitää seuraavaan kertaan kehittää. Talkoolaisten rekrytointi ja seuraavan vuoden reittien suunnittelu aloitetaan oikeastaan jo ennen kuin tapahtuma päättyy. Seuraavan kauden tapahtumia ja yhteistyökuvioita suunnitellaan ja rakennellaan ympäri vuoden ja pääpiirteittäin kuvioiden pitää olla kunnossa syyskuun loppuun mennessä. Omat urheilut yleensä jää aika vähäksi tapahtumaviikoilla, joten jonkinlainen ryhtiliike tulee aina tapahtumien jälkeen ja ehtii itsekin liikkumaan.
