Maija Oravamäki valaisee UTMB:n loistojuoksunsa reseptiä

Maija Oravamäki viihtyy hyvin Chamonixissa UTMB-viikon polkujuoksujuhlissa. Viime vuonna CCC:n 100km:n kilpailussa viidenneksi juossut oululainen teki suomalaista polkujuoksuhistoriaa Ultra Trail du Mont Blanc -kilpailussa (UTMB) sijoittumalla 13. sijalle. Naisten kilpailun voitti yhdysvaltalainen Courtney Dauwalter ajalla 24:34:26. Miehistä nopein oli espanjalainen Pau Capell loistoajalla 20:19:07.

Ultra Trail du Mont Blanc on yksi Euroopan tunnetuimmista ja tasokkaimmista vuorijuoksutapahtumista. Viikon aikana kilpaillaan Mont Blancin ympäristössä useammalla eri kilpailumatkalla. Tapahtuman nimikkokilpailu UTMB on 170 kilometriä pitkä sisältäen noin 10000 nousumetriä! Kilpailureitti kulkee kolmessa maassa: Ranskassa, Sveitsissä sekä Italiassa.

Maija kipuamassa UTMB:n 10000 nousumetriä. Kuva: Vesa Aurala

Tavoitimme Maijan, joka valaisee hiukan valmistautumistaan kisaan.

Kesä-heinäkuussa viettämäni 3,5 viikon jakso Italiassa oli tärkeää UTMB:n kannalta. Sain tehdä siellä pitkiä lenkkejä juosten ja maastopyöräillen ja kerrytettyä tärkeitä nousu- ja laskumetrejä, joita kotimaisemissa ei niin helposti kerry. Juoksin tuolla myös kauden ensimmäisen kisani, Livigno Skyracen.

NUTSin polkujuoksukisat Hetta-Pallaksella ja Pyhällä olivat myös tärkeä osa valmistautumista.

Lisäksi tein kotimaisemissa Rokualla ja Kempeleen Köykkyrissä mäkitreenejä, joissa nousumetrejä kertyi kerrallaan aina noin tonnin verran. Noissa treeneissä juoksin alamäet tosi kovaa, jotta jalkani kestäisivät UTMB:n pitkiä laskuosuuksia.

Olen kyllä huono esimerkki siinä mielessä, etten kirjaa harjoituksia ylös. Talvella juoksin keskimäärin kaksi 60 – 75 minuutin juoksulenkkiä viikossa. Talvella treenaan pääasiassa hiihtämällä. Kesällä tietenkin juoksua on tullut enemmän, mutta pyöräily ja muu oheisharjoittelu kuuluu olennaisena osana harjoitteluun.

Ylämäkijuoksutreenien aloittaminen venyi tänä keväänä pitkälle toukokuulle, mutta ehdin kuitenkin tehdä kolme hyvää tunkkaustreeniä ennen Livignoon lähtöä, ja jalat kestivätkin siellä hyvin ylä-alamäkijuoksua.

Maija on mestari oman kehonsa kuuntelussa:

Olin viime vuonna todistamassa Ville Maksimaisen UTMB:n hienoa, tasaista suoritusta, ja tutustuinkin hänen viimevuotisiin väliaikoihin etukäteen. Juoksen kisat aina omaa tunnetta seuraten, mutta nyt siis huoltopisteillä kurkkasin myös, mitä vauhtia Ville oli juossut viime vuonna vastaavalla pätkällä.

Heti ensimmäisessä ylämäessä oli ikävä huomata, että nousuvoimaa ei ole jaloissa enää entiseen tapaan. Toki sen olen tässä kauden aikana jo aikaisemminkin havainnut, mutta nyt sen pääsi konkreettisesti toteamaan, kun porukkaa tuli nousuissa ohitse vasemmalta ja oikealta. Varsinkin ensimmäisenä yönä kolme kertaa 2,5 kilometrin korkeudelle kipuaminen oli sekä fyysisesti että henkisesti todella raskasta ja olin jo valmistautunut keskeyttämään Courmayeriin 80 kilometrin juoksun jälkeen.

Mahtava huoltotiimini, Jani Oravamäki, Teemu Takkula ja Vesa Aurala motivoivat minua kuitenkin jatkamaan, ja päätinkin jatkaa La-Foulyyn 109 kilometrin kohdalle nähdäkseni upean auringonnousun Mont Blancilla.

Maija kehuu huoltotiimiään kilpailuvuorokautena Kuva: Vesa Aurala

Tuo väli oli loppumatkan kannalta tärkeä. Myönsin itselleni, etten ole siinä kunnossa, että pystyisin taistelemaan paremmista sijoituksista. Samalla vahvistui se tunne, että haluan kuitenkin juosta maaliin saakka. Ja se kannatti! Sää oli selkeä viime vuoteen verrattuna ja nyt sain nähdä kaikki ne upeat maisemat Courmayerista Chamonixiin. Sijoitus nousi, ja siihenkin saan olla lopulta todella tyytyväinen!

Suoritus oli raskas sekä henkisesti että fyysisesti. Matkan aikana kävin paljon keskustelua itseni (ja huoltajien) kanssa, ja sen ansiosta pääsin maaliin saakka.

Lauantaipäivä oli todella kuuma, mutta viilensin itseäni huoltopisteillä sekä kastelin vaatteita ja päätä matkan varrella lehmien juottokaukaloissa ja puroissa aina kun siihen tarjoutui tilaisuus.

Maijalla kului kisareittiin 30 tuntia, joten ravinnonsaanti matkan varrella on oleellisessa roolissa.

Juoksun aikana söin geelejä ja energiakarkkeja. Veden lisäksi minulla oli toisessa pullossa elektrolyyttijuomaa.

Huoltopisteillä söin järjestäjien tarjoamia eväitä: keittoa, kakkuja ja hedelmiä. Lisäksi söin matkan aikana erikoistilauksesta 1,5 kasvispitsaa! Coca Colaa upposi matkan aikana 1,5 litraa, ja epäilinkin jo loppumatkasta hampaani tippuvan moisen myrkyn juomisesta. Energia ja nesteet imeytyvät erinomaisesti ja sain edetä ilman vatsavaivoja!

Nousuosuuksilla minusta meni aina muutama juoksija ohitse, mutta ohitin heidät sitten alamäkiosuudella. Italiaisen Giulia Vingon kanssa päädyimmekin lopussa sopupeliin, koska sparrasimme toisiamme niin hyvin – Giulia minua nousuissa ja minä Giuliaa laskuissa.

Monelle polkujuoksijalle UTMB on ultimaattinen omien kykyjen testi. On itsestään selvää että 170km juoksua vie fyyisesti ihmiskehon sietokyvyn rajamaille, mutta entäpä hekisesti?

Nyt on levon aika eikä urheilullisia tavoitteita ole näköpiirissä. Odotan erittäin paljon talvea ja että pääsisin retkihiihtämään ja skinnaamaan uusilla hienoilla välineillä!

Haluaisin kiittää mainiota huoltotiimiäni, ystäviäni, kannustajiani sekä Salomon Suomea!

Lue Polkujuoksuprofiili Maija Oravamäestä

Polkujuoksija ihailee jäätikkömaisemia Matterhorn Ultraksilla. Kuva: David Carlier

Suomalaiset ovat selvästi nostaneet tasoaan Alppikisoissa viime aikoina, kun edellisviikonloppuna Jere Pajunen otti voiton Matterhorn Ultraks ”Mountain” –sarjan kisassa. Samassa kisassa Sky -sarjan ultramatkalla Sami Vähänen juoksi 10. sijalle.

Suomalaistulokset UTMB viikolla

UTMB 170km 10000m+

CCC 101km 6100m+

TDS 145km 9100m+

OCC 55km 3500m+

MCC 40km 2300m+

PTL 300km 25000m+

Kaikki UTMB tulokset