Polkujuoksuprofiili Heikki Hamunen

Vaarojen Maraton oli suomalaisen polkujuoksun edelläkävijä. Oivallus rankan juoksukilpailun järjestämisestä Kolin kansallispuistossa syyspimeässä on kantanut hedelmää ja osallistujamäärien nousu jatkuu nyt kuudettatoista kertaa järjestetyssä kilpailussa. Tässä Polkujuoksuprofiilissa selvitämme minkälainen Vaarojen Maratonin tapahtumapäällikkönä vuosina 2007-2019 toiminut Heikki Hamunen on miehiään.

Minkälainen polkujuoksutaustasi on? Mikä oli ensimmäinen polkujuoksutapahtumasi osallistujana?

Opiskeluvuosina 90-luvun alussa tuli lenkkeiltyä jonkin verrankin – useimmiten pururatojen ja polkujen yhdistelmäreiteillä. Multisport- ja seikkailutapahtumiin harjoitellessa ja itse tapahtumissa tuli poluilla kuljeskeltua noin vuodesta 2004 lähtien. Polkujuoksutapahtumissa olen profiloitunut nimenomaan toppatakkimiehenä ja onnistunut melko täydellisesti välttämään osallistumisia. Muutaman kerran olen ilmoittautunut kyllä, mutta lähes yhtä monta kertaa vetäytynyt lopulta pois. Vaarojen Maratonillekin olen yrittänyt jo aiemmin, mutta silloin lihakset repeilivät sen verran, että homma jäi puolitiehen. Tänä vuonna olen taas aloitellut pitkähkön tauon jälkeen. Kun olen juossut vain hissukseen, niin paikatkin ovat kestäneet. Pogostan Polkujuoksu Petkeljärven kansallispuistossa oli minulle tämän vuoden ensimmäinen tapahtuma.

Heikki Hamunen Ukko-Kolilla Vaarojen Maratonin yhteydessä 2018. Kuva: Juha Saastamoinen

Kuinka usein juokset? Missä?

Tänä vuonna olen liikkunut toukokuusta alkaen 1-3 kertaa viikossa. Olen onnekkaassa tilanteessa, kun takapihalta lähtee Liperin kunnan ylläpitämä Kinttupolut, 65 kilometrin verran hyvin merkattua reitistöä. Kuumimman kesän aikaan kävin aamulenkeillä ja starttasin kuuden paikkeilla ennen kuin lämpötila kävi tukalaksi.   

Miten Vaarojen Maraton kilpailutapahtuma sai alkunsa? Oliko Vaarojen Maratonilla esikuvia maailmalla vai kehittelittekö kisaa kotikutoisesti?

Vaarojen Maratonin idea tuli Pekka Sorjosen ja Mika Okkosen alkutalven 2005 Kolin omatoimiseikkailun aikana. “Maisemat olivat upeat ja väsymyksestä huolimatta endorfiiniryöppy valtasi meidät. Rupesimme pohtimaan, että tämä fiilis pitää saada muillekin, Okkonen sanoo.”  Aloitustarina löytyy kerrottuna miesten omin sanoin Ylen artikkelissa Kivun ja nautinnon nuorallatanssia.

Miksi Pohjois-Karjalaan virtaa syksyisin polkujuoksuväkeä?

Pohjois-Karjalassa on viime vuosina tehty aika lailla työtä uusien reitistöjen rakentamiseksi. Liperin Kinttupolkujen lisäksi Keski-Karjalassa ja Kontiolahdella on tehty hienot reitit maastopyöräilyyn ja polkujuoksuun. Jo 90-luvun lopulla täällä oli Karjalan Kierros -retkeilyreitistö, tuhat kilometriä pitkä reitistö, joka yhdisti neljä eri kansallispuistoa ja luonnonsuojelualueita. Silloin puhuttiin, että se olisi Suomen pisin yhtenäinen retkeilyreitistö. Ja nyt viime vuosina on itsekin tullut ilolla huomattua, miten poluilla on huomattavasti enemmän juoksijoita ja pyöräilijöitä. Olisivatko meidän silmät avautuneet sen suhteen, että poluilla liikkuminen on monin eri tavoin mukavaa, rentouttavaa ja hyödyllistä.     

Parhaiten mieleesi jäänyt tilanne Vaarojen Maratonilta?

Sään kanssa on ollut näin jälkikäteen ajateltuna mahtavia kokemuksia. Joskus on tullut kunnolla lunta juuri tapahtumaa ennen ja tiellä liukastelleita autoja on hinattu traktoreilla ojista. Vuonna 2015 Valio-myrsky pyyhki perjantai-iltana Kolin yli ja aiheutti muutoksia järjestelyihinkin. Kaatuvat puut aiheuttivat yhden läheltä piti -tilanteen – onneksi henkilövahingoilta vältyttiin.     

Mikä on paras kokemuksesi polkujuoksun parista?

Herajärven Kierroksen taivallukset syksyisen kuulaassa säässä pienellä porukalla. Niissä tunnelmissa ymmärtää hyvin Okkosen Mikan ja Sorjosen Pekan oivalluksen, että näitä kokemuksia haluaisi muidenkin kokevan.  

Onko sinulla omia esikuvia polkujuoksussa tai muista urheilulajeista?

Minun esikuvia ovat ne tyypit, jotka saavat lähdettyä lenkille tai muuten kuntoilemaan, olipa laji mikä tahansa. Itselläni kuntoilu ja kunto ovat hiipuneet viime vuosina elämän tiimellyksessä ja kunnioitus on entisestään kasvanut heitä kohtaan, jotka ottavat sen tarvittavan ajan kuntoiluun ja itsestä huolehtimiseen.   

Minun esikuvia ovat ne tyypit, jotka saavat lähdettyä lenkille tai muuten kuntoilemaan, olipa laji mikä tahansa.

Kirjoitit yhdessä Hannu Airilan kanssa Polkujuoksukirjan 2018. Mitä kirja sinulle merkitsee?

Suomalaisen polkujuoksukirjan tuottaminen pyöri ajatuksissa ehkä useammallakin rintamalla muutama vuosi sitten. Kun kustantaja otti yhteyttä ja kertoi kiinnostuksestaan tehdä polkujuoksuun tutustuville oma kirja, emme Hannun kanssa tainneet asiaa pitkään pohtia vaan lähdimme saman tien mukaan. Ja hieno juttu, että kirja saatiin tehtyä.  

Aktivoiduit taannoin lähimetsänne Kotisalon pelastamiseksi Luonnonperintösäätiön metsäksi – aiotko jatkossakin edesauttaa maisemakauppaa Suomessa?

Metsäkeskustelu tahtoo olla täynnä vastakkainasetteluja. Itse haluan ajatella, että metsät riittäisivät moneen, niin puuraaka-aineen lähteeksi ja fossiilisten raaka-aineiden korvaajaksi, virkistyksen tarjoajaksi, hiilen sitojaksi ja kodiksi monimuotoiselle luonnolle. Metsänomistajana ja kansalaisena aion jatkaa valitsemallani tiellä ja uskoa tähän ajattelumalliin. Minkälaisiin tekoihin se sitten johtaa, se ratkaistaan aina tapauskohtaisesti. Suomessa ei oikein ole toimivaa mekanismia, jossa esimerkiksi metsätilan naapurit voisivat maksaa maisemasta eli siitä, että metsänomistaja pidättäytyy hakkuista kokonaan tai osittain maiseman ylläpitämiseksi. Tämä on jossittelua, mutta jos tällainen tilaaja maksaa -tyyppinen mekanismi toimisi ja sekä tarjoaja että ostaja olisivat tyytyväisiä, niin eikö silloin asiat olisi hyvin?

Lue lisää aiheesta Ylen artikkelissa Kultaakin kalliimpaa.

Missä päin on Heikki Hamusen lempipaikka luonnossa?

Tällä hetkellä se on tässä kotipihan vieressä. Paitsi että lähimetsässä silmä ja sielu lepäävät, se on myös joka päivä saavutettavissa. Meillä tilanne on kiitollinen, kun luontoon mennäkseen ei tarvitse ajaa minnekään.  

Nykyään kinttupolkujen verkosto aukeaa kotiovelta, joten tossut taitavat kulua lähivuosina hyvää tahtia!

Toivotaan, että tossut kuluisivat enemmän kuin parin viime vuoden aikana. Nyt on hyvä olo siitä, että tämän vuoden aikana on päässyt hieman lenkkeilyn makuun. Jospa tästä vauhti vähän kiihtyisi ja pääsisi ensi vuonna vierailemaan Vaarojen Maratonin lisäksi muissakin tapahtumissa.  

Heikki Hamunen Vaarojen Maratonin maaliintulijana 2021. Kuva: Hannu Airila

Olitko aiemmin osallistunut kilpailijana?

En ole aiemmin ollut täälläkään viivalla. Ilmoittautunut kyllä olen aiemminkin mutta silloin tuli valmistautumisvaiheessa liian paljon juoksua liian nopeasti, eikä paikat kestäneet. Pohjelihas repesi muutama viikko ennen tapahtumaa ja sitten tuli vielä angiinakin vähän ennen h-hetkeä. Pohjetta on paranneltu tässä pari vuotta.

Minkälainen kokemus Vaarojen Maratonin juokseminen oli?

Systeemit toimi kyllä jouhevasti – siitä Hannulle ja muille operaattoreille kiitokset. Itsellä paikat onneksi kesti ja maaliin päästiin. Omasta suosituksesta olisin odottanut, että jonkin verran pitemmälle olisin pystynyt pitämään yllä juoksunomaista liikettä, mutta päästiinpä tuolta kävelypainotteisestikin pois. Kunnioitus reitille lähteviä kohtaan on minulla ollut ennenkin suuri, mutta omien kokemusten myötä kunnioitus lisääntyi. Hattua nostan kaikille, jotka pitävät itseään sellaisessa kunnossa että voivat reitille lähteä.

Ja tosi kivan oloista porukkaa olikin matkassa: mukava oli jutella reitin varrella niin kannustajien kuin muiden osallistujien kanssa. 

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X