Polkujuoksuprofiili Jukka Kukkonen

Viimeisin suomalainen Western States finisher Jukka Kukkonen polkujuoksu-ura alkoi Malesiasta 1986. Trailplodder podcasteja tekevä polkujuoksun uranuurtaja Suomessa on kolunnut maailman tunnetuimpia ultrapolkukisoja, mutta pyrkii nykyään elämään pienellä hiilijalanjäljellä.

Minkälainen juoksutaustasi on? 

Aloitin lukiossa juoksemaan kympin lenkkejä. Kauppakorkeassa innostuin maratoneista. 

Valmistuttuani laajensin skaalaa täysmatkan triathlon kisoihin kuten Havaijin Ironman 1988. Kiinnostuin maantieultrista ja juoksin maailman suurimman ultrajuoksun Comrades Marathonin Etelä-Afrikassa 1996. 

Käytyäni Alpeilla muutamissa lyhyissä vuorikisoissa siirryin vähitellen ultrapolkujuoksuihin lajin kasvaessa.

Mikä oli ensimmäinen polkujuoksukilpailusi? 

80-luvulla sain Singaporessa työkavereilta idean juosta yksin Kaakkois-Aasian rankimmaksi mainitun viidakkotrekkausreitin Kuala Tahan Trail – se on noin 126 km ja +3800 nousumetriä ja kulkee maailman vanhimman sademetsän Taman Negaran halki Tahan-vuoren huipulle ja takaisin Malesiassa. Reppu oli painava, koska mitään huoltoa tai apua ei sinne voinut järjestää. Lähtöpaikalle pääsi vain jokea pitkin kapealla veneellä. Onnistuin toteuttamaan tämän omatoimisen seikkailuni 1986. 

Ensimmäinen virallinen polkujuoksukilpailuni oli Club La Santa puolimaraton 1992 Lanzarotella, jonka voitin ajalla 1:24.

1995 juoksin Swiss Alpine Marathon 67 km, joka on ensimmäinen polku-ultrakisani.

Kuinka usein juokset? Missä?

Juoksen lähinnä työmatkoja ja erilaisia treenejä Helsingin Keskuspuistossa jopa useita kertoja päivittäin. Mäkiharjoitukset teen Malminkartanonhuipulla eli jättärillä.

Harjoitteletko yksin vai porukassa? 

Yleensä yksin, mutta silloin tällöin pojan, kaverin tai jonkun porukan kanssa.

Paljonko kerrytät juoksukilometrejä vuosittain?

5000 km molemmin puolin, keskimäärin noin 100 km/viikko tuntuu sopivan minulle. Ennen rankkaa kisaa ja sen jälkeen kevennän harjoittelua. Kuntotason nouseminen on kilometrejä tärkeämpää.

Entä nousumetrejä?

Noin 60-70 tuhatta nousumetriä vuodessas. Se riippuu vähän siitä, että mitä kisoja on milloinkin ohjelmassa.

Oletko kärsinyt vammoista juoksuharrastuksessasi? Miten ennaltaehkäiset niitä? 

En onneksi ole paljon kärsinyt vakavista juoksuvammoista, vaikka niistä aina varoitellaan. Joitakin pieniä lihasrevähdyksiä, jännekipuja ja sen sellaista kaatumisten tai liukastumisten yhteydessä on sattunut. Pahin tai ainakin kivuliain oli ehkä jalkapohjan plantar fasciitis kymmenen vuotta sitten.

Ehkäisen niitä treenaamalla järkevästi ja monipuolisesti, tekemällä venyttelyä ja lihaskuntoliikkeitä säännöllisesti sekä käymällä hierojalla/ fysioterapeutilla tarpeen mukaan.

Mitä teet viikonloppuisin jollet ole lenkillä? 

Teen viikonloppuisinkin töitä ja pidän sitten kisakaudella pitemmän kesäloman. Jos en juokse poluilla ja on vapaata, käyn tekemässä jotain muuta kuten boulderoimassa, uimassa tai pyöräilemässä.

Kumpi vie sinulta enemmän voimia, ylä- vai alamäet? 

Molemmat vie ainakin vuorilla loppupeleissä ehkä yhtä paljon, mutta tykkään ylämäistä enemmän.

Mitkä ovat vahvuutesi polkujuoksijana?

Pystyn etenemään vuoripolkukisoissa lähes viikon päivät nukkumalla vain tunnin pari päivässä. 

En anna periksi helposti, mutta pystyn keskeyttämään kisan, jos se on selkeästi järkevin vaihtoehto.

Nautin aidosti luontopoluilla liikkumisesta, joten motivaation kanssa ei ole juurikaan ongelmia. 

Western States

Olet juossut Western States Endurance Runin viimeisimpänä suomalaisena vuonna 2019. Minkälainen kokemus se oli?

Western States oli täysin erilainen kokemus kuin vaikkapa UTMB täällä Euroopassa. Kilpailijoita on vain 369. Jokaisella on omat tiiminsä ja pacer-apujuoksijat ensimmäisen 100 km jälkeen. 

Kisa alkoi lumisella vuoriosuudella, mutta nastojen, jäärautojen ja sauvojen käyttö on siellä kielletty. 2019 kisassa lunta oli ensimmäiset 50km, mutta kelit vaihtelevat vuosittain.

Sää on kuuma varsinkin keskipäivän auringon paahtaessa kanjoneissa, joita on useita kisan keskellä peräkkäin. Huoltopisteillä on tarjolla kylmiä virvokkeita ja jääpaloja. Jokien ja purojen ylityksissä pystyi myös viilentämään kehoaan. Isoin joki ylitettiin veneellä, koska vedenpinta oli korkealla.

Maaliin piti päästä alle 30 tunnissa. Hopeinen vyösolki olisi vaatinut 24 tunnin alituksen. Meitä viimeisen tunnin aikana maaliin tulijoita kannustettiin ja juhlittiin erittäin innokkaasti. 

Suosittelen kisaa ja voisin juosta sen uudelleen itsekin. Arvonnassa todennäköisyys voittaa kisapaikka on kuitenkin pieni.

Miten valmistauduit Western Statesiin – nousua on kuitenkin enemmän kuin tavallisilla suomalaisilla poluilla?

Nousua on noin 5500m eli suunnilleen saman verran kuin Lavaredo Ultra Trailissa. Siihen voi kyllä Suomessakin valmistautua normaalilla mäkiharjoittelulla. 

Suuremman ongelman muodostivat 7000 metrin laskut, jotka saattavat aiheuttaa yllättäviä reaktioita jaloissa, ellei ole valmistautumisessa riittävästi jyrkähköjä alamäkiä treenannut. 

Kuumaan ilmastoon totuttauduin saunomalla ja tekemällä viimeistelyharjoituksia kesällä Suomessa jopa 7 vaatekerrosta päällä. Hankin myös kisaa varten valkoisen lierihatun ja irtohihat, joiden sisään saa laitettua jääpaloja.

Mikä on paras kokemuksesi polkujuoksun parista? 

Hyvä kysymys, unohtumattomia kisoja voisi luetella paljonkin, ja jokainen kisa sisältää huippuhienoja kokemuksia. Tor des Geants 330km kisa vuonna 2019 Aostalaakson upeissa maisemissa Italiassa oli ainakin yksi parhaimmista. Myös TransGranCanaria 125km 2012, Lavaredo Ultra Trail 120km 2014, UTMB 168km 2014, SwissPeaks 360km 2018 sekä NUTS Ylläs Pallas 160km 2020 ja NUTS Karhunkierros 166km 2021 täytyy mainita tässä yhteydessä.

Toistaiseksi parhaimmat saavutuksesi elämässä? 

Ensinnäkin olen iloinen, että poikani on innostunut opiskelun ohessa liikuntaharrastuksista ja myös juoksusta. 

Täytän tänä kesänä 60 vuotta ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että terveys ja kuntotaso on edelleen pysynyt suhteellisen hyvänä. Siinä mielessä parhaimmat saavutukseni ovat ovat terveelliseen ja kasvisruokavalioon ja alkoholittomiin juomiin siirtyminen.

Olen pienentänyt hiilijalanjälkeäni, joka lienee nyt noin kolmannes keskivertosuomalaisesta.

Olen pienentänyt hiilijalanjälkeäni, joka lienee nyt noin kolmannes keskivertosuomalaisesta. Toivon tämän saavutuksen inspiroivan muita tekemään samoin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tavoitteet polkujuoksijana? Elämän muilla osa-alueilla?

Tavoitteenani on edustaa Team La Sportiva Finlandia kunnialla omassa ikäsarjassa tulevissa kisoissa, kuten Tahoe 200 330km ja UTMB 170km 2022. 

Tavoitteenani on jatkossakin tehdä polkujuoksijoiden kanssa polkujuoksijoille Trailpodder podcasteja kuunneltavaksi.

Tavoitteenani on jatkuvasti kehittää itseäni esim. opiskelemalla netissä ja lukemalla kirjoja.

Onko sinulla esikuvia polkujuoksussa tai muista urheilulajeista?

Esikuvia on useitakin, esim. 6x Havaijin Ironman voittajat Dave Scott ja Mark Allen. Dean Karnazes sai minut kiinnostumaan Western Statesista, Marco Olmo UTMB:stä (jonka hän voitti 2006-7 lähes 60-vuotiaana). Scott Jurek sai minut siirtymään vegaaniseen ruokavalioon. Vapaakiipeilijä Alex Honnold on osoittanut minulle, ettei korkean paikan kammosta tarvitse kärsiä. Anton Krupicka muistuttaa minua siitä, että elämässä pitää olla muutakin kuin juoksua, kuten kirjojen lukemista.

Missä päin on Jukka Kukkosen lempipaikka luonnossa? 

Mistä vaan vielä löytyy puhdasta ja hyvin luonnontilassa säilynyttä maisemaa, siellä olevilla poluilla liikun mieluiten, pysyviä jälkiä tai roskia jättämättä.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X