Limone Extreme 2017. Kuvaaja: Helena Karlsson
Polkujuoksu kilpailumuotona on minulle muutaman vuoden vanha tuttavuus. Ensimmäiset polkujuoksukisani olen juossut Kuopio Trail Cupissa pari vuotta sitten. Palo lajiin syttyi oikeastaan syksyllä 2016, kun syntymäpäiväyllätyksenä löysin itseni Limone Extreme Skyracen lähtöviivalta. Edessä oli 28km ja 2500m nousua 13 tunnin valmistautumisajalla. Enkä tietenkään uskonut avopuolisoni kehotuksia keventää harjoittelua kisaviikolla. Kisasta selvisin hyvin lähtökohdat huomioon ottaen, mutta maalissa tuli todettua ne kuuluisat sanat: ”ei enää ikinä”. Tuollaiset lupaukset eivät ole koskaan pitäneet kohdallani.
Vaikka olen keltanokka polkujuoksukisoissa, olen tehnyt tuttavuutta polkujen kanssa viimeisen 20 vuoden aikana. Metsä ja polut ovat suunnistajalle luontaista harjoitteluympäristöä, joille askeleet hakeutuivat mieluiten. Tutut polut ovat tarjonneet mahdollisuuden palauttaville lenkeille, joita jolkotellessa olen voinut vajota omiin ajatuksiini. On helppo keskittyä pohtimaan jotakin asiaa, kun ei tarvitse huolehtia liikenteestä ja autopilotti ohjaa askeleet pitkin tuttua reittiä.
Ötztal.
Suunnistuksessa on kiehtonut uusien maastojen ja maisemien kokeminen. Maastopankkiani on täytetty erilaisilla maastotyypeillä ympäri Eurooppaa. Suunnistuksen harjoittelu vaatii taidollisesti vaativan ja edettävän maaston sekä karttoja. Polkujuoksu on lisännyt harjoittelumahdollisuuksia ja vienyt minut maisemiin, jotka olisivat jääneet näkemättä pelkästään suunnistusratoja juoksemalla.
Juoksukisat olivat pitkään minulle suunnistusta tukeva harjoitusmuoto ja kehitykseni etenkin SM-maastojuoksuissa oli nopeaa aina palkintopallin tuntumaan. Sileän juoksussa vastaan tulee kuitenkin oma nopeuteni, sillä itseäni hitaampia 100 metrillä en tunne. Olen diesel, jonka lähtönopeus ei riitä, mutta vauhtiin päästyäni kone kiertää alhaisilla kierroksilla pitempään samalla polttoaineella. Mielestäni parhaat suoritukseni olen tehnyt puolimaratonia pidemmillä matkoilla.
Polkujuoksussa kilpailemista on rajoittanut suunnistukseen asetetut tavoitteet, joiden kanssa tasapainoilen yhä. Olen harjoitustaustani perusteella parhaimmillani alle kahden tunnin kisoissa, joista palautuminen on verrattavissa pitkänmatkan suunnistuskisoihin. Oman kestävyyden rajojen löytäminen ja taktisesti viisaan pidemmän kisan juokseminen ovat asioita, jotka kiehtovat kokeilemaan myös hieman pidempiä matkoja.
Vuosi vuodelta polkujuoksukisojeni määrä on lisääntynyt. Ensi kesälle kalenteriin on jo suunniteltu ensikosketus kotimaiseen Buff Trail Touriin sekä muutamia muita kisoja. Kipinä lajia kohtaan vahvistuu siis ja sitä on vaikea vastustaa.
-Jere-
