Huippu fiilis, huippu seurassa. Kuva: Jani Kiri
Olen aina ollut kokeilunhaluinen ja yllytyshullu. Lisäksi minun on todella vaikea sanoa ei, varsinkin kun kyseessä on jokin urheilusuorite. Tästä ja parista muustakin syystä löysin itseni muutama viikko sitten Luukin kartanolla starttaamassa swimrun-kilpailuun.
Poluilla oma menoni oli vahvaa. Kuva: Teemu Oksanen
Swimrunissa yhdistyvät juoksu ja uinti. Kilpailun aikana uidaan ja juostaan vuorotellen. Tämä tarkoittaa sitä, että uidaan kangät jalassa ja juostaan uimakamat päällä 😀 Varusteina käytetään: märkäpukua,pullaria ja käsiräpylöitä eli lättäreitä. Usein kilpailut ovat pari kilpailuja, niin tämäkin. Sarjoja oli kaksi: kilpa- ja kuntosarja. Matkaa yhteensä oli vajaa 13km, josta 2,1km uintia ja 10,6km juoksua.
Viimeinen uinti. Kuva: Janne Räsänen
Kilpailupäivä oli kuuma n. 27 astetta. Pisin yhtenäinen uinti oli 540m, joka vähän hirvitti etukäteen, sillä tiesin olevani vahvempi juoksija. Hieman omaa kilpailustressiäni lisäsi se, että tiesin parini olevan parempi uimari (monet käyttävät tässä tilanteessa narua, mutta mehän halusimme ottaa kisasta kaiken ilon irti). Muut uinti osuudet olivat lyhempiä, eivätkä tuntuneet läheskään niin pahoilta kuin ensimmäinen, sillä porukka hajaantui ja sai uida omassa tahdissa. Juoksuosuudet kulkivat vaihtelevassa maastossa, joista varsinkin polkuosuuksista nautin suuresti. Juoksu oli helppoa ja sain aina vähän hengähtää niiden aikana niin jaksoin sitten paremmin räpiköidä uinti osuudet. Hauskaa meillä oli koko matkan ja kannustusjoukot olivat ihanasti tulleet matkan varrelle hurraamaan! Maalissa oli helppo hymyillä (tai irvistää) ja seuraavaa kisaa jo lähdimme suunnittelemaan.
Maali-irvistys. Kuva Teemu Oksanen
Kiitos Sannalle seurasta ja ihanan kärsivällisestä uinnista joka huokui rauhallisuutta ja sai minut jaksamaan uida omalla tahdilla jokaisen pätkän rantaan asti. Eiköhän meidät näe vielä uudestaan jonkin kisan viivalla, haaste heitetty!
