Polkujuoksun kilpailukausi pipariksi 🍪

Kilpailukausi on ohi ennen kuin se pääsi varsinaisesti käyntiin. Olen tyytyväinen siihen, että pääsin juoksemaan Transgrancaranian Advanced 65 km juoksun maaliskuun alussa juuri ennen korona-pandemian puhkeamista Euroopassa. Kilpailun ajoitus oli täydellinen, mutta oma suoritukseni oli sen vastakohta. Kanarialla tyhjensin lihaksiston lisäksi jo ennestään vajaan henkisen vahvuuden pajatson. Kilpailusta palautumiseen meni varmaankin kuukausi, mutta se oli toisaalta täysin yhdentekevää, koska korona vesitti kesän kilpailukalenterin. Näillä näkymin TGC jää minulla vuoden ainoaksi oikeaksi polkujuoksukilpailuksi, koska syksy toi mukanaan polvivaivan.

Kesä oli tekemistä täynnä, etenkin koska järjestimme Marin kanssa häät elokuun puolessa välissä 🤵🏻👰🏼. Kolme viikkoa ennen häitä kaverit yllättivät minut polttareilla ja sitä seurasi viiden viikon telakka johtuen vasemman polven alla tulehtuneesta limapussista (bursiitti). En mielestäni loukannut polvea missään vaiheessa polttarisankarin päivää, mutta jälkeenpäin näin siihen kaksi mahdollisuutta. 1) Polttareiden suunnistussprinttitreenin aikana täydessä vauhdissa hypätty, reilun metrin korkuinen pudotus ja sen ottaminen vasemmalla jalalla alas ja/tai 2) vesisuihkulautailun eli flyboardingin aikana kyykkyasennoissa tapahtunut epämiellyttävältä tuntunut polviin kohdistunut vääntö, jota epäilen vahvasti bursiitin syysksi. Kahta päivää myöhemmin polvi kipeytyi pitkän polkujuoksulenkin aikana Henkan kanssa Nuuksiossa. Juoksulenkin aikana polvivaiva vaikutti aluksi ylikireältä IT-jänteeltä ja hieroin sitä juoksun lomassa intensiivisesti, mutta myöhemmin polvi muuttui hyvin kivuliaaksi jyrkähköjä alamäkiä juostessa. Tilannetta pahensi radikaalisti lenkin jälkeinen saunomissessio ja illalla polvi oli jo tukevassa kunnossa ja se oli hyvin suvaitsematon taivuttamisen suhteen. Lenkki olisi pitänyt keskeyttää jo alkuunsa ja vamman jälkihoito ontui pahasti. Tämä vaiva ja sen oireilevat tunnusmerkit saattaa olla usealle polkujuoksijalle tuttuja pitkiä ultria suorittaessa.

Flyboarding oli haastavaa ja siinä huonolla “polvet koukussa” lentotekniikalla polviin kohdistui vääntöä.

Tapaamani ortopedi vaikutti hyvin varmalta bursiitti-diagnoosissaan ja hän oli optimistinen polven kuntoutumisesta 1-2 viikossa. Vedin kahden viikon kuurin tulehduskipulääkkeitä, annoin kylmähoitoa ja kävin magneettikuvauksessa. Ironista sinänsä, että myös Mari kävi samana päivänä oikean polven magneettikuvauksessa ja yhdistäessämme voimavaramme meillä olisi ollut yhteensä yksi ehjä polvipari❤️ Magneettikuvaus vahvisti diagnoosin oikeaksi ja siitä myös kävi ilmi, että polvi on muuten ehjä ja yllättävän hyvässä kunnossa 44 v. juoksevan, nuoren miehen polveksi. Suurin turvotus katosi noin 1,5 viikkoa polttareista ja rohkenin alkaa pyöräilemään töihin 3 km suuntaansa. Pyöräily oli pahaksi polvelle johtuen polven koukistamisesta jokaisen polkimien pyöräytyssyklin aikana voimankäytöstä riippumatta. Polvi otti itseensä pienestä hyötyliikunnasta, sen tulehdustila paheni ja päätin rauhoittaa tilanteen kaiken liikunnan osalta ja köröttelin lyhyen työmatkankin autolla.

Minulla oli reilut 15 vuotta aiemmin ollut sitkeä niveltulehdus vasemmassa polvessa, joka parantui vasta 9 kuukauden jälkeen. Mielestäni tärkein syy vaivan voittamiseen olisi se, että rohkenin lopettaa kaikki polvea rasittavan juoksua korvaavan harjoittelun. Punttisalillakin käynti ja siellä painojen kantaminen laitteiden välillä oli tuolloin liikaa tulehtuneelle polvelle. Nyt bursiitin tapauksessa olen ollut kärsivällinen myös siksi, että olen vierestä seurannut Marin polvivaivaa ja sen traagista hoitokierrettä miltei vuoden päivät. Kaikista polvivaivoista oppineena minulle oli kristallin kirkkaana mielessä, että tärkeintä on saada polvi toimintakykyiseksi, jotta tulevina vuosina voin liikkua terveenä ja rakentaa jatkumo liikunnalliselle elämäntavalle ja sen vuoksi kaikki harjoitteluun ja kilpailuun liittyvät tavoitteet ovat toissijaisia.

Lopetin kaiken liikunnan kolmeksi viikoksi ja viimeinkin yhteensä viiden viikon parantelun jälkeen uskalsin kokeilla ensimmäisiä juoksuaskelia. Tein ensimmäisellä viikolla muutaman lyhyen tunnustelun ja sen lisäksi kävin juoksemassa poluilla vajaan tunnin Nuuksio Classicia seuratessa. Polvi vaikutti olevan OK, mutta oikeassa (terve jalka) jalkaterässä oli outoja kipuja ja huomasin sen vaikuttavan juoksuaskellukseen. Sunnuntaina, päivä NC:n jälkeen, tunnustelevalla juoksulenkillä 14 minuutin juoksun jälkeen vasen alapohje kipeytyi hetkessä voimakkaasti ja jouduin kävelemään vesisateen saattelemana palellen häntä koipien välissä kotiin. Onneksi tilanteeseen ei liittynyt nopeaa juoksua, koska siitä olisi varmasti seurannut kertaluokkaa vakavampia ongelmia.

Bursiitti kesytti polkublogistin. Vaiva on sinänsä ikävä, koska ei ole helppo päätellä milloin se on parantunut.

Polvi parantui, mutta pohkeen osalta otin vaihteeksi reippaasti takapakkia juoksua ajatellen. Lopputulemana voidaan kai sanoa, että minulla oli kärsivällisyyttä kuntouttaa polvea, mutta koko keho ei ollut vielä kunnossa aloittaessani juoksukokeilut. Sain keholta heti vinkkejä, ettei kaikki ollut kunnossa outojen kipujen merkeissä, mutta en osannut fakiirin tavoin tulkita oireita, saati niiden riippuvuuksia oikein. Kun huomasin taas juoksevani bursiitin jälkeen, toivon kipinä kuntoilusta Aulanko Tower traililla ja Vaarojen Maratonilla heräsi ja palasin valitettavasti liian nopeasti juoksun pariin. Vaivojen kuntoutus vaatii toisinaan käsittämättömän paljon kärsivällisyyttä ja kykyä kuunnella omaa kehoaan herkällä korvalla. Vaikka rasitusvammat ovatkin turhauttavia ja vievät tärkeää treeniaikaa, on tärkeä muistaa, että ihmiselämässä nämä jaksot ovat yleensä vain lyhyitä jaksoja ja niistä pääsee ylitse.

Vaikka kauden harjoittelut ja kilpailut menivät harakoille ja se hieman turhauttaa, en ole katkera polttareita järjestäneille tahoille, koska he tekivät parhaansa ja päivä oli kerrassaan mahtava. Kannustan kuitenkin kaikkia juoksukavereilleen polttareita suunnittelevia henkilöitä kuitenkin välttämään epänormaaleja urheiluaktiviteetteja polttareissa, koska juoksijat ovat tottuneet liikkumaan lähinnä eteenpäin, eivätkä kuormittamaan kehojaan oudoissa asennoissa eri suuntiin. Vammoihin liittyy usein henkistä pahoinvointia eikä sitä kuitata yhdellä tai kahdella hauskalla päivällä.

Otetaanpa loppuun lista itselle, läheisille tai kavereille sattuneista erilaisista erittäin ärsyttävistä vavoista:
• Mysteerivamma: Joku paikka kipeytyy mysteerisesti ilman hajuakaan mistä on kyse ja se ottaa pitkään parantuakseen 🤷
• WTF-vamma: Epämääräisen vamma, jolle ei löydy kokonaisvaltaista yhtenevää diagnoosia tai hoitokeinoa, vaikka vierailisit 20 ortopedillä 🤔💩
• Riskinottovamma: Rasitusvamma on ollut pinnassa, mutta haluat tiristää viimeiset treenit ennen tärkeää kisaa tai juosta pitkän kisan toivoen jalan kestävän, mutta siitä seuraa pitkä telakkajakso 🤦‍♂️
• Tapaturma kotona: Liukastut pesuhuoneessa saippuaveden kostuttamalla lattialla, polvi taittuu 90 astetta sivusuunnassa ja polvi menee juoksukelvottomaksi 😱
• Kompurointi kotona: Potkaisu kotona lattialla lojuvaan esineeseen ja pitkäaikainen jalkaterävamma on tosiasia 😑
• Hikipinkovamma: Treenimotivaatio on kova ja teet kaikkesi optimoidaksesi vireesi ja potkaiset vahingossa huonekalua kotona tehdyssä jalan heilutusharjoituksessa ja samalla murtuu varvas 🤯
• ”Sivullinen uhri”-vamma: Joku muu henkilö aiheuttaa vammasi esim. astuen jalkapöydän päälle tansseissa 🥴
• Hoitovirhevamma: Ortopedin hoitovirheestä aiheutunut pysyvä vamma 😡

Mikä on sinun ärsyttävin historiallinen vammasi?

Seuraavassa kirjoituksessa käyn läpi koronakesän kuntoutustoimenpiteitä fysioterapeuteilla.

Toivotan kaikille lukijoilla terveyttä ja loukkaantumisvapaata syksyn kisarupeamaa!

-Sami