Pidetään Musti kiinni – myös poluilla!

Varma kevään merkki: keskustelut koirankakasta somessa ja lehtien palstoilla. Aihe on niin kestohitti, että luulisi jo jonkin puolueen napanneen siitä oman vaaliteemansa.

Jätetään läjät tällä kertaa tien sivuun ja puhutaan paljon isommasta ongelmasta. Nimittäin irrallaan pidettävistä koirista. 

Tehdään yksi asia heti selväksi. Tykkään koirista. Minulla on ollut kaksi koiraa, enkä suuresti yllättyisi uudesta perheenjäsenestä lähitulevaisuudessa.

En missään nimessä ole täydellinen koiran kasvattaja, mutta yhdestä asiasta en tingi: koira on pidettävä kiinni aivan kuten järjestys– ja metsästyslaki velvoittavat. Rikkurit eivät saa minulta ymmärrystä.

Järjestyslaki sanoo koirakurista näin:

“Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on pidettävä koira taajamassa kytkettynä. Lisäksi omistajan tai haltijan on pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua.”

Kun koira tarrasi persauksiin kiinni

Viimeisen noin kolmen vuoden aikana minua on purrut irrallaan ollut koira kaksi kertaa. Molemmat tapahtuivat ollessani polkujuoksemassa Espoon metsissä. 

Ensimmäisellä kerralla vapaana ollut koira syöksyi eteeni kuusikon takaa täysin yllättäen ja tarrasi pienet hampaansa kengän kärkeeni. Ei fyysisiä vahinkoja, kiitos tossun jämäkän rakenteen. Ravistelin keskikokoisen sekarotuisen koiran irti jalastani, ja samalla metsästä hiipi esiin silmin nähden nolostunut nainen, jonka annoin kuulla kunniansa. 

Toisella kerralla näin jo kaukaa, että vastaan tulevalla pariskunnalla oli koira vapaana edellään polulla. Hidastin vauhtini kävelyksi valmiina väistämään, kun jostain sivulta säntäsi kimppuuni toinen koira kiivaasti räksyttäen. Sekunnin murto-osassa tämä terrieri roikkui hampaillaan ahterissani. Odotin kivun iskevän tajuntaani kunnes tajusin, että koira roikkui kiinni juomapullovyössäni. Kangas vain rutisi koiran tempoessa saalistaan.

Sekunnin murto-osassa tämä terrieri roikkui hampaillaan ahterissani.

Kuin ihmeen kaupalla selvisin siis toistamiseen ilman naarmuakaan. Tosin juomavyö meni rikki ja sen koiran omistaja korvasi mukisematta vielä samana päivänä. Vain sääli esti minua tekemästä rikosilmoitusta, mutta samalla päätin, että kolmatta kertaa ei omistaja pääse noin vain vastuusta.

Kummallakin kerralla omistaja vakuutti, että kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun koira kävi kiinni. Muistutin heitä, että kyseessä on eläin, ei järjellä ajatteleva ihminen. Vaikka koira olisi voittanut hyllymetreittäin hienoja pokaaleja tottelevaisuuskisoista, se on pohjimmiltaan luontokappale, joka voi reagoida äkilliseen liikkeeseen, kovaan ääneen tai vahvaan hajuun täysin yllättävällä ja jopa aggressiivisella tavalla.

Juuri tämä on ollut lainlaatijoiden pointti. Myös hyvin koulutettu koira on oltava aina omistajansa hallittavissa. Parhaiten tämä toteutuu, kun pidetään koira kytkettynä. Irrallaan koira saa olla vain suljetulla pihalla, aidatulla jaloittelualueella tai koirapuistossa. Tätä laajemmista oikeuksista nauttivat vain virantoimituksessa tai vartiointi- ja palvelutehtävässä olevat koirat.

Joakim Sandströmin laatima kaavio koiran kytkemisestä

Näiden minuun kohdistuneiden kiinnikäymisten jälkeen kuulin tutulta, kuinka hänen tuntemansa maastopyöräilijä oli joutunut väistämään eteen sännännyttä koiraa kohtalokkain seurauksin: solisluun murtuma ja lievä aivotärähdys. Kaiken huipuksi koiran omistaja oli yrittänyt livistää paikalta, mutta onneksi tapauksella oli silminnäkijöitä. 

Kyseiselle omistajalle välinpitämättömyys muiden luonnossa liikkuvien turvallisuudesta kävi kalliiksi. Tuhansien eurojen sairauskulumaksujen lisäksi koira määrättiin lopetettavaksi, sillä kävi ilmi, että koirasta oli tehty myös muita valituksia. Todella surullinen juttu, sillä tiedän kokemuksesta, kuinka kova paikka koiran kuolema on.

Yksi jankkaa vastaan, toinen luikkii vähin äänin pois

Suomessa arvioidaan olevan noin 700 000 koiraa. Suurin osa niistä kulkee kiltisti hihnassa omistajansa vierellä. On kuitenkin yhä valitettavan paljon niitä, joiden mielestä juuri heidän mustillaan tai bellallaan on erioikeus.

Olen ottanut tavaksi huomauttaa aina, kun näen irrallaan olevan koiran. Kokemukseni mukaan reaktioita on kolmenlaisia: Yksi alkaa jankata vastaan ja kovaan ääneen julistaa, ettei hänen koiransa tee mitään kärpäsellekään. Toinen ei vaivaudu edes pysähtymään, vaan kiihdyttää askeliaan ja poistuu nopeasti paikalta. Kolmas, se pieni vähemmistö, pahoittelee ja kytkee koiransa kiinni.

Eikä tässä ole kyse pelkästään ihmisten turvallisuudesta, vaan myös muista eläimistä. Näin keväisin pesimispuuhissa oleville eläimille irrallaan oleva koira näyttäytyy aina petona, ja voi johtaa siihen, että eläin hylkää pesänsä ja jälkikasvunsa. Peurat – joita muuten täällä Uudellamaalla riittää – saattavat säikähtää vapaana mellestävää haukkuvaa koiraa ja syöksyä autotielle. 

Itsekkään koiranomistajan tulisi miettiä asiaa myös oman koiransa näkökulmasta. Koira saattaa irrallaan ollessaan loukata itsensä tai jäädä pyörän tai auton alle. Entä miten sinä selittäisit lapsillesi, että perheen rakas koira joudutaan uudelleensijoittamaan tai jopa lopettamaan sen käytyä kiinni lenkkeilijään vain siksi, että se irti ollessaan säikähti ja tarrasi kiinni?

Nyt jo edesmennyt koirani nautti metsälenkeistä, eikä hihnasta ollut lainkaan haittaa.

Vastuu koirakurista on aina omistajalla

Koirakurin valvominen on käytännössä vaikeaa. Ei poliisilla ole resursseja tai aikaa kytätä taajamissa tai lenkkipoluilla mahdollisia lain rikkojia. Vastuu jää koiran omistajille.

Tiedän kyllä tapauksia, joissa säännöllisesti lakia uhmaavasta koiran omistajasta on otettu valokuvia ja videoita ja toimitettu edelleen viranomaisille. Siitä on sitten kirjattu rikesakko. Toivoisi kuitenkin järkipuheen auttavan.

Näin korona-aikaan luonnossa liikkuminen on lisääntynyt entisestään. Irrallinen koira voi olla monelle pelottava näky. Henkilö, joka arastelee koiria, ei millään voi tietää, onko vapaana vastaan tuleva nelijalkainen kiltti vai ei. 

Vetoankin jokaiseen koiranomistajaan, että noudattaisitte lakia ja siten omalta osaltanne loisitte turvallisuuden tunnetta kaikille. Kyllä se koira nauttii lenkeistä myös kytkettynä. Juoksuhihna on oivallinen väline reippaampaa menoa haluaville.

Niin ikään kehotan jokaista polkujuoksijaa ja luonnossa liikkujaa puuttumaan aktiivisesti irrallaan juokseviin koiriin. Mitä enemmän asiasta puhutaan ja siihen puututaan, sitä paremmin viesti toivottavasti menee perille.

Marko Krapu

Aiheeseen liittyvät julkaisut

4 Kommentti(a)

  1. Joakim

    Metsästyslain mukainen koirien kiinnipitoaika alkaa koko maassa maanantaina 1. maaliskuuta. Lain mukaan koirat on pidettävä kytkettyinä maaliskuun alusta elokuun 19. päivään asti.

    http://www.kennelliitto.fi/tietoa-meista/uutiset/koirien-kiinnipitoaika-alkaa-maanantaina-132021

    Koiranomistajilla on monesti se harhaluulo, että metsässä ja maaseudulla koiria voi pitää kytkemättöminä ilman valvontaa. Metsästyslain mukaan koiraa ei kuitenkaan saa pitää irti toisen alueella ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa.

    ”Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella.” (Metsästyslaki 53 §)

    http://www.kennelliitto.fi/koiran-omistaminen/koiriin-liittyva-lainsaadanto

    1. Marko Krapu

      Juuri näin, Joakim. Ja jottei jäisi epäselväksi, niin järjestyslaissa säädetty pykälä koirakurista on voimassa 24/7 vuoden jokaisena päivänä. Meillä on siis suurimman osan vuodesta voimassa kaksi lakia, jotka kieltävät koirien irtipitämisen.

      – Marko

  2. Mikael

    Aiheellinen ja ajankohtainen kirjoitus, kiitos siitä. Espoon keskuspuiston poluilla törmää todella usein vapaana oleviin koiriin. Toki useimmat menevät hienosti ohi, mutta etenkin koiria arastelevan ärsytyksen ymmärtää hyvin kun itse koiraomistajanakin hermostuu. Viimeksi viikonloppuna sain vapaana olleen koiran perääni ylämäkivedoissa.

    Toisaalta oman koiran kanssa olen ollut hyvinkin lähellä jäädä samassa puistossa maastopyöräilijän yliajamaksi. Vauhdilla polun mutkan takaa tulevan pyöräilijän alta ei välttämättä ehdi itse puhumattakaan kytkettynä olevan koiran kanssa alta pois ilman että koira tai remmi voi jäädä alle. Toki tässä, kuten koirienkin osalta, muutamat yksilöt helposti pilaavat kaikkien maineen.

    Malttia ja toisten huomioon ottamista tarvitaan metsässä kaikilta.

  3. Martti

    Pidän koirista, mutta metsässä puskista ilmestyvä koira on pahin pelko mitä juoksijalla on. Muutaman kerran kun on hurtta purrut niin heikkohermoisempi siirtyy juoksumatolle…

Kommenttikenttä on suljettu.

X
X