Viikko 39: Aamulenkki

Teen lenkkini yleensä työpäivän jälkeen. Hyvin harvoin tulee arkipäivinä herättyä niin aikaisin, että pukisin juoksuvaatteet ylleni jo ennen kukonlaulua.

Toisin on kuitenkin silloin, kun olen työreissulla, lomareissulla ”ei urheilevien” ystävien kanssa tai yökyläilemässä ystävien ja sukulaisten luona. Silloin tuntuu, että haluan viettää kaiken mahdollisen ajan heidän kanssaan enkä häipyä omille lenkeilleni kesken päivän.

Viime viikonloppuna kyläilin ja aamulenkkeilin Nauvon saaristossa.

”Aamusta se on päivä pisin” ruukasi edesmennyt äitini sanoa. Niinpä vieraisilla ollessani laitan juoksuvarusteet valmiiksi jo edellisenä iltana ja hiivin seuraavana aamuna anivarhain omalle lenkille ennen kuin muut ovat heränneet.

Puolen tunnin aamulenkki on mainio startti päivään! Lenkin aikana saan roppakaupalla raitista ilmaa, pirteyttä ja positiivista energiaa! En ole koskaan kärsinyt aamuisin ruokahaluttomuudesta, mutta aamulenkin jälkeen ruokahalu on entistä parempi. Ja mikä parasta, jos lenkin ja suihkun jälkeen odottaa valmiiksi katettu aamupala!

Aamulenkin aikana voi myös nähdä asioita, joita ei ehkä muuten näkisi. Lontoossa Hyde Parkissa näin, kun kuninkaallisia hevosia koulutettiin (tai ainakin oletan niin kouluttajan ja koulutettavien vaatetuksesta päätellen). Uuden kaupungin saaristossa puolestani törmäsin aamu-usvassa hirviemoon ja -vasaan, jotka olivat juuri uimassa saarelta toiselle.

Kuva Lontoon Hydeparkista puoli vuotta ennen koronaa. Aamuvarhain on hyvin tilaa liikkua ja voi nähdä asioita, joita päivällä ei ehkä näkisi.

Nyt kun näitä asioita muistelen, oikein ihmettelen, miksi en kävisi aamulenkillä myös arkisin. Se vaatisi entistä aikaisempaa nukkumaanmenoa, mutta olisi varmasti sen arvoista!

P.s. Muistathan ottaa vieraassa paikassa älypuhelimen mukaan aamulenkillesi tai ainakin tarkkailla ympäristöä hyvin, jotta sinulle ei kävisi niin kuin minulle kävi 2000-luvun taitteessa. Olin tuolloin Tanskassa opettajien Comenius-kokouksessa. Saavuimme iltapimeällä majapaikkaamme ja aamuhämärässä lähdin innoissani tutustumaan lähiseutuun juosten. Aikani juostuani päätin palata samaa reittiä takaisin, mutta kun mielestäni saavuin päämäärääni, kaikki lähikadut ja niiden talot näyttivät tismalleen samalta. Enkä edes tiennyt majapaikkani osoitetta! Aikani harhailtuani löysin kuitenkin oikean talon ja ehdin kuin ehdinkin kokoukseen.

Aiheeseen liittyvät julkaisut

X
X