Se on loppukirin paikka Trailrunning Finland -sivuston perinteisessä Vuoden polkujuoksija -äänestyksessä. Äänestys sulkeutuu 11. tammikuuta.
Esiraati on valinnut listalle yhdeksän kivenkovaa ehdokasta, mutta heidän lisäkseen voi ehdottaa myös omaa suosikkiaan.
Kannattaa muistaa, että nyt haetaan Vuoden polkujuoksijaa. Ei siis välttämättä nopeinta, kestävintä tai menestyneintä, koska tittelissä ei ole esimerkiksi sanaa “paras”. Näin ollen kunnian voi saada myös henkilö, joka on ansioitunut jollain muulla tavalla kuin kilpailuissa pärjäämällä.
Tällainen henkilö TOP 9 -listalla on Terho Lahtinen. Mies Nuuksio Classicin ja Bodom Trailin takana. Ja olipa hän aikoinaan synnyttämässä myös Helsinki City Trailia. Jos kyseessä olisi Urheilugaala, Terho ansaitsisi pyyteettömästä työstään suomalaisen polkujuoksun eteen Uuno-pokaalin Taustavoima-kategoriassa.
Kansainvälinen menestys painaa
Muut ehdokkaat listalla ovatkin sitten kilpailuissa meritoituneita juoksijoita. Heistä kaksi nousee omissa papereissani ylitse muiden: Anna-Stiina Erkkilä ja Mårten Boström.
Perustan näkemykseni ennen kaikkea kansainväliseen menestykseen. Erkkilä jatkoi viime kaudella määrätietoista nousuaan vähintäänkin eurooppalaiselle huipulle. Hienon kauden kruunasi etappivoitto Golden Trail National Seriesin finaalissa Azoreilla. On harvinaista herkkua nähdä suomalainen polkujuoksija korkeimmalla korokkeella tämän tason kilpailuissa. Vuoden Sykähdyttävin hetki polkujuoksussa, uskallan väittää.
Boström puolestaan sijoittui vähemmälle huomiolle jääneessä Spartan Trailin MM-sarjassa toiseksi. Kyseistä sarjaa ei passaa sekoittaa lajin virallisiin MM-kisoihin, jotka jäivät koronan takia järjestämättä. Se ei silti himmennä Boströmin saavutuksen arvoa, sillä hän ylsi palkintokorokkeelle kolmessa kansainvälisessä kisassa.
Kovimmat haastajat
Entä sitten Juuso Simpanen, Juho Ylinen ja Johanna Antila?
Simpanen hallitsi kotimaan ultrakisoja täysin suvereenisti ja nakutti pöytään hurjat reittiennätykset Karhunkierroksen ja Ylläs Pallaksen satamailisilla sekä Vaarojen maratonin 130 kilometrillä. Polkukauden päätteeksi hän teki vielä SE:n 12 tunnin ratajuoksussa. Simpanen on kotimaassa ylivoimainen, mutta kansainvälinen vertailu puuttuu. Siihen saadaan vastaus tänä vuonna, kun hän hakee TOP 10 -sijoitusta legendaariselta UTMB:ltä.
Antila teki tavallaan “simpaset” hallitsemalla kotimaisia ultrakisoja uusin reittiennätyksin. Antilan fysiikka ja henkinen lujuus vaikuttavat olevan kansainvälistä tasoa, mutta se on vielä virallisesti mittaamatta. Toivottavasti saamme siitä väkevän todistuksen jo tänä vuonna.
Ylinen puolestaan voitti Erkkilän tavoin kotimaisen BTTF-kiertueen. Hän kuitenkin hävisi molemmat keskinäiset kilpailut Boströmille: keväällä Bodom Traililla ja syksyllä Nuuksio Classicissa. Tällä perusteella Boström oli mielestäni vuoden paras miesjuoksija puolimaratonin ja maratonin pituisilla matkoilla.
No, kumpi sitten on mielestäni ykkönen: Erkkilä vai Boström? Heidän kohdallaan voisin melkein heittää kolikkoa ja valita sen perusteella.
Päädyn kuitenkin Erkkilään, joka onnistui GTNS-finaalissa Boströmiä paremmin.
Oletko eri mieltä? Äänestä ja vaikuta!
Marko Krapu
