Polkujuoksun kilpailukausi on saatu hyvään vauhtiin sekä meillä että maailmalla ja joka viikonloppu yhä useammassa kodissa puhkotaan rakkoja ja lasketaan mustuneita varpaankynsiä. Lajin helppous viehättää.
Myös vuodesta 2014 lähtien järjestetty Buff Trail Tour Finland, tuttavallisemmin BTTF tai Trail Tour, on tarjonnut jo kaksi osakilpailua: Bodom Trailin ja NUTS Karhunkierroksen. Jäljellä on vielä viisi koitosta ennen kuin pisteet ynnätään ja voittajat kruunataan.
NUTS Karhunkierroksen 55 km on kuulunut BTTF-kiertueeseen alusta lähtien. Kuva: Rami Valonen
Osallistuin itsekin BTTF:n alkuvuosina kiertueelle, sillä se tarjosi ennen kaikkea mahdollisuuden vertailla omaa kuntoaan kaikkein hurjimpien jermujen kanssa. Kun tuloksia alettiin listata myös ikäsarjoittain, vertailu oli vieläkin mielekkäämpää. Ihan ensimmäisenä vuotena osakisoja oli viisi. Nykyiset seitsemän osakilpailua ovat pysyneet muuttumattomina kaudesta -18 lähtien.
BTTF:n konsepti on siis elänyt paitsi osakilpailujen määrän myös tapahtumapaikkojen mukaan. Lisäksi Trail Tourin matkapituuksia on viime vuosina skaalattu alaspäin, mikä on houkutellut mukaan muun muassa suunnistuksen huippuja sekä ylipäänsä niitä, jotka mieluummin juoksevat lyhyempiä matkoja. “Kevyimmillään” lopputuloksiin laskettavat neljä parasta osakilpailua saa plakkariinsa kolmella puolimaratonilla ja yhdellä 37 kilometrin rykäisyllä.
Pidempiä matkoja suosiville perustettiin vuonna 2016 Ultra Trail Tour Finland (UTTF), joka koostuu kolmesta osakilpailusta.
Nyt etenkin BTTF on kuitenkin mielestäni tullut siihen pisteeseen, että sen olisi aika jälleen uudistua.
Lisää osakilpailuja, kiitos!
Nykyiset seitsemän osakilpailua ovat maisemallisesti hienoja, ja peräti viisi niistä sijaitsee kansallispuistossa. Maantieteellisesti kisat painottuvat pääkaupunkiseudulle ja Lappiin. Kaikilla tapahtumilla on vankka suosio harrastajien keskuudessa ja ne ovat laadukkaasti järjestettyjä. Hattu päästä ja syvä kumarrus kaikille järjestäjille ja talkoolaisille.
Upeat maisemat ovat BTTF:n osakilpailujen tavaramerkkejä.
Trail Tourin tavoitteena on muun muassa vahvistaa suomalaista polkujuoksukulttuuria, innostaa uusia harrastajia poluille sekä tarjota kokeneemmille polkujen tallaajille uusia, elämyksellisiä maastoja. Tartun näistä viimeiseen: nyt on uusien elämysten aika!
Polkujuoksutapahtumien osallistujamäärät ovat kaikkinensa olleet viime vuosina kasvussa, joskin korona-aika teki tähän pienen loven. BTTF:n kiertuekoordinaattori Harri Jantusen mukaan kasvu on kuitenkin tullut pääasiassa Trail Tourin ulkopuolelta.
– Nykyiset kilpailut ovat vakiinnuttaneet paikkansa Trail Tourilla, mutta kartoitamme parhaillaan vaihtoehtoja mahdollisten lisäysten ja/tai muutosten osalta. Lisäksi pitää miettiä koko Trail Tourin konsepti, kun nyt meillä on keskimatkoille 21-55 km:n kisoja mukana. Pitkille ultrille (UTTF) on myös oma Tourinsa, mutta tavallaan irtonaisena osana, eikä lyhyille matkoille ole ollenkaan omaa sarjaa, Jantunen kertoi kun kyselin häneltä mahdollisista muutoksista.
Jotain uutta on siis tekeillä, mutta Jantusen mukaan niistä kerrotaan tarkemmin myöhemmin.
Koska spekulointi on parasta, niin spekuloidaan hieman. Jos katsotaan BTTF:n ulkopuolella olevia tapahtumia, niin niistä osallistujamääriltään suurimpia ovat Himos Trail ja Helsinki City Trail.
HCT:n kärkikolmikko vuodelta 2015: Juha Sorvisto (vas.), Topi Raitanen ja Henri Ansio. Silloin maali oli Olympiastadionilla. Kuva Juha Saastamoinen
Elokuussa Jämsässä järjestettävä Himos on kasvanut määrätietoisesti ja sai pari vuotta sitten tapahtumansa Veikkauksen kupongille ensimmäisenä polkujuoksukisana. Uusien järjestäjien käsiin päätynyt HCT puolestaan esittelee lokakuussa uutuusmatkan, maratonin, ja on kiinnostavaa nähdä, saako se lopullisesti massat liikkeelle Keskuspuiston poluille. Ja kun sanon massat, tarkoitan pääkaupunkiseudun potentiaalilla vähintään kahta tuhatta osallistujaa.
Muita kiinnostavia, uusia BTTF-osakilpailuja voisivat olla Kainuu Trail Hossassa ja Tiirismaa Trail Hollolassa. Molemmissa maasto tarjoaa kauneutta ja haasteita. Kinkkiseksi asian tekee tapahtumien keskinäinen läheisyys heinäkuussa. Lisäksi niiden välissä on klassikkokisa NUTS Ylläs Pallas. Itse antaisin ääneni Kainuu Trailille, sillä Hossan kansallispuiston neulaspolut ja maisemat ovat mielestäni maamme parhaita.
Heitän vielä pöytään jokerikortin. Yksi vaihtoehto elävöittää Trail Touria on koota kiertueen parhaat etappimuotoiseen finaaliin kauden päätteeksi. 2-4 etappia viikonlopun aikana on maailmalta varastettu idea, mutta sitä pähkäilemään kannattaisi istahtaa edes parin kalj… kahvikupposen ajaksi.
Tunnelmaa ihmistunnelista
Olin viime viikonloppuna kuuluttajana NUTS Karhunkierroksella.
Kun Juho Ylinen pinkoi BTTF-osakilpailuvoittajana Rukan hiihtostadionin sinänsä tyylikkäälle maalialueelle perjantai-iltana klo 22.50, oli häntä toimitsijoiden lisäksi vastassa vain muutama silmäpari. Ja kun saman 55 km:n (oikeasti 58) naisten nopein Pirjo Saukko ylitti maaliviivan tuntia myöhemmin, huomattavasti suurempi mekkala kuului mäen päältä Rukan kylältä, jossa Gumball 500 -autokilpailun osallistujat polttivat kumia.
Tekemässäni voittohaastattelussa Ylinen heittikin pienen piikin järjestäjien suuntaan toteamalla, että kyllähän maaliintulosta oli suuren urheilujuhlan tuntu kaukana. Ylisen harmistuksen ymmärtää, sillä kukapa nyt tyhjälle katsomolle viitsii tuulettaa.
Karhunkierroksen 55 km:n voittaja Juho Ylinen olisi kaivannut enemmän yleisöä maalialueelle. Kuva: Marko Krapu
Järjestäjien näkökulmasta tilanne on kuitenkin vaikea, sillä kilpailuaikaan ja -paikkaan vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Karhunkierroksella vaikeuskerrointa nostavat viisi eri matkaa kahdessa päivässä, lähes 3000 osallistujaa, Metsähallituksen omat ehdot, kisakeskuksen tilantarve sekä pullonkauloina toimivat riippusillat. No, onneksi lauantai-illan palkintojenjaossa teltta oli täynnä, ja mestarit saivat ansaitsemansa huomion.
Sunnuntaina seurasin YouTubesta Kilian Jornetin tähdittämää Zegama-Aizkorria. Ei sellaista nousua, missä ei olisi ollut satoja, jopa tuhansia ihmisiä hurraamassa juoksijoille niin läheltä että valkosipulin tuoksun olisi voinut erottaa hengityksestä. Tuollaisen fiiliksen haluaisin kokea!
Lajikulttuurit ovat toki erilaisia eri maissa, ja jo Kilian yksinään riittää hysterian luomiseen. Silti en malta olla muistuttamatta kaikkia tapahtumajärjestäjiä: satsatkaa tunnelmaan. Mikään ei ole parempaa mainosta kuin somessa leviävät kuvat ja videot hyvästä meiningistä tai jopa täydellisestä polkufiestasta.
Hyvä fiilis on kaiken A ja O. Allekirjoittanut sai todistaa aitiopaikalta 34 km:n juoksijoiden lähtötunnelmia NUTS Karhunkierros -tapahtumassa.
Annan ilmaisen vinkin; saa käyttää, mutta ei ole pakko. Tuokaa perinteisten matkojen rinnalle maailmalta tuttuja vertikaalikisoja. Meidän maastoissa verttitonnia ei yhdellä nousulla saa, mutta tarjotkaa esimerkiksi varsinaisen kisapäivän aattona skaba, jossa noustaan jokin kisareitille kuuluva iso mäki. Vähän sama kuin mitä RedBull tekee mäkihyppypaikoissa.
Nuuksio Classic voisi tarjota tähän Swinghillin nousun, NUTS Karhunkierros joko Rukan tai Valtavaaran huiputuksen. Ylläkseltä löytyisi esimerkiksi Kesänki, ja Kolilta tietenkin legendaarinen loppunousu, josta jo nyt otetaan aika Vaarojen maratonin yhteydessä.
Sitten vaan some pöhisemään ja hommaatte paikalle vaikka väkisin kaikki ystävät, serkut ja kumminkaimat huutamaan nielurisansa ulos. Osallistujia vauvasta vaariin ja videot kakofonisesta ihmistunnelista eetteriin. Se on siinä.
Palkinnot kuntoon!
Loppuun vielä yksi toive BTTF:lle: tehkää kiertueesta houkutteleva myös palkinnoilla.
Viime kauden päätteeksi kuulin paljon soraääniä siitä, että kiertueella pärjänneet urheilijat olivat kaikkea muuta kuin tyytyväisiä saamiinsa palkintoihin. Viime vuosina palkinnot ovat olleet pääosin sponsoreilta saatuja tuotteita. Sykekellolla tai juoksukengillä ei kuitenkaan kustanneta matka- ja majoituskuluja niin hienoja kuin ne itsessään ovat. Puhumattakaan siitä, että huiput saisivat kunnon vastinetta kisoille tuomastaan näkyvyydestä.
Harri Jantusen mukaan tämä kritiikki on kantautunut myös BTTF-organisaation korviin.
– Suomessa rahapalkinto on varsin haastava verotuksellisesti, sillä käytännössä se raha, minkä juoksija saisi palkinnoksi, ei ole lähelläkään todellista kulua, joka syntyy palkinnon antajalle. Olemme harkitsemassa rahapalkintojen tuomista takaisin, mutta ratkottavana on mikä on markkinoijalle syntyvä tuotto ja/tai customer reach, kun summaa kaikki tapahtumassa kävijät ja viestintäkanavia seuraavat henkilöt, Jantunen vastasi.
Kansainvälisissä kisoissa rahapalkinnot ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Ei siis ihme, että eturivin polkujuoksijamme alkavat yhä enemmän priorisoida niitä kotimaisten kisojen kustannuksella.
Jo pelkästään lajin näkyvyyden ja urheilullisen tason kannalta olisi tärkeää pitää huippumme tyytyväisinä ja motivoituneina myös kotimaan pääkisoissa. Puhumattakaan siitä, millaisia esikuvia ansiot, yliset, erkkilät, antilat ja kumppanit ovat monille harrastajille.
Kauden ensimmäisen UTTF-kisan kärkikolmikko Karhunkierroksen satamailisella oli Laura Petäjämäki (vas.), Heli Sisto (1.) ja Nina Repo (3.). Kuva: Rami Valonen.
Marko Krapu
Vuokatti Trail Run taisi jonain vuonna järjestää aattona mäkinousukisan. Kyseistä viikonloppua ei enään ole järjestetty, liekö Hossan tulo kisaksi vaikuttanut asiaan.
Joo, Vaaran nousu olikin mainio lisä polkukalenteriin!