Kisakausi alkoi hienoilla polkubileillä Karhunkierroksella

Olin siellä minäkin. Pitkään odotetuissa polkubileissä upeissa maisemissa Kuusamossa. En numerolappu rinnassa, vaan kultainen mikrofoni kädessä juontohommissa.

Olihan se jollain tavalla surrealistinen kokemus: yli vuoden kestänyt ja yhä keskuudessamme oleva poikkeustila oli läsnä monin tavoin, mutta samaan aikaan ilmassa väreili vapauden, helpotuksen ja riemun tunteita. 

Katsokaapa vaikka somea, miten se on tällä viikolla ollut pullollaan Karhunkierrosta. Näinhän on joka vuosi, mutta nyt postauksissa on ylimääräinen koronalisä. Eikä se ole negatiivinen lisä, vaan päinvastoin. Kaikki kokemukset – jopa DNF:t ja erilaiset terveysvaivat kisan aikana – tuntuivat lopulta olevan monille sivuseikka sen rinnalla, että pääsi vihdoin kilpailemaan, näkemään tuttuja ja pois tutuista kotiympyröistä.

Kaikki kiteytyy hyvin tapahtumajohtaja Eppu Lumpeen kokemukseen, kun hän oli ensimmäistä kisapäivää edeltävänä päivänä hakenut tapahtumaluvan poliisiasemalta. Virkailija oli todennut, että onpa hienoa että pääsette järjestämään tapahtuman ja lisännyt:

– Kyllä saisi tämä paska jo loppua!

Simpasen tekemisessä maailmanluokan elkeet

NUTS Karhunkierrokseen osallistui noin 1700 juoksijaa. Määrä on hieman yli puolet normaalista, mutta silti kunnioitettava luku näinä aikoina.

Tapahtuma oli samalla lähtölaukaus perinteisille BTTF– ja UTTF-kiertueille. Edelliseen lukeutuu tänä vuonna tutut seitsemän osakilpailua, ja ultramatkalaisille on tarjolla kolme kovaa rypistystä. Aivan kaikki huippujuoksijat eivät aloittaneet kauttaan Kuusamossa, mutta silti tulostaso oli terävimmän kärjen osalta jäätävän kova, joskin kapea.

Juuso Simpanen alkaa olla sellainen nimi näissä piireissä, että hän ei juuri esittelyjä kaipaa. Näin hänet tositoimissa 166 kilometrin matkalla kahdesti: lähdössä ja Oulangan luontokeskuksella noin 110 kilometrin kohdalla.

Aamustartissa kuvasin suoraa striimiä (pahoittelut striimin pätkimisestä) hetken aikaa kärjen mukana, ja Simpanen sekä pitkään kakkosena ollut Tomi Mikkola lähtivät heti omille teilleen. Kepeys ja voima, ne ehkä kuvaavat parhaiten Simpasen vaivattoman näköistä menoa.

Myöhemmin illalla olin kuuluttamassa 55 kilometrin juoksijoita matkaan Oulangalla, kun Simpanen kurvasi huoltoon. Takana oli noin 11 tuntia juoksua. Hänellä oli verta vuotava pieni haava otsassa ja myös kyynärpää oli ottanut iskua. Varikkokäynti oli ripeä, kuin formuloissa konsanaan. Hän itse totesi olevansa minuutilleen etukäteen laatimassa aikataulussa. Mieleeni tuli sveitsiläinen kello.

Kaikkiaan Simpanen käytti kisan huoltoihin aikaa yhteensä vajaat yhdeksän minuuttia. Siis, hetkinen. Yhdeksän minuuttia. Siinä ajassa moni muu meikäläisistä ehtii hädin tuskin yhdellä huoltopisteellä syödä pitsalätyn ja täyttää juomapullot. Simpasen keskivauhti oli noin 6:19 min/km. Ja tätä menoa siis 17,5 tuntia.

Jos olisin nuori – tai edes nuorehko – polkujuoksija, seuraisin nyt erittäin tarkasti Simpasen harjoittelua ja elämäntapaa ylipäänsä ja ottaisin opiksi. Juoksutekniikka, tavoitteellisuus, ruokavalio, kurinalaisuus, suunnitelmallisuus. Kaikki tärkeät palaset ovat jo maailmanluokan tasoa. 

Viisi vuotta sitten Simpanen oppi kantapään kautta Karhunkierroksen perusmatkan vaativuuden joutuessaan keskeyttämään. Seuraavana vuonna hän oli jo nopein, mutta voittoaika oli kuusi tuntia nyt nähtyä huonompi. Sen jälkeen hän siirtyi useaksi vuodeksi lyhyemmille matkoille kehittämään nopeutta.

Simpanen on sanonut suuren unelmansa olevan legendaarisen UTMB:n (171 km ja +10 000 m) voitto. Minä väitän, että tuo haave on lähempänä kuin moni arvaakaan. 

Erkkilän kehitys vain kiihtyy

Muista eliittijuoksijoista minuun tekivät Karhunkierroksella vaikutuksen Anna-Stiina Erkkilä, Johanna Antila ja Juho Ylinen. 

Erkkilä oli viime vuoden komeetta, joka pyrstötähden lailla voitti jokaisen kotimaisen polkujuoksukisansa ja usein vielä reittiennätyksellä. Hän kehittyi Simpasen – kuinkas muuten – valmennuksessa huimasti, kun harjoitteluun tuli lisää määrää ja laatua. Kaikki huipentui upeaan 12. sijaan Golden Trail Championshipissä Azoreilla kansainvälisten valioiden joukossa.

Alkuvuodesta Erkkilä siirtyi kokeneen Maija Oravamäen valmennukseen, ja ensinäyte kaksikon yhteistyöstä oli tyrmäävä: mahtiparannus reittiennätykseen 55 kilometrillä ja 35 minuutin ero kakkoseen. Kaiken lisäksi hän oli matkan toiseksi nopein miehetkin huomioiden. Ja kyseessä oli Erkkilän ensimmäinen ultramatka.

Jorvin sairaalassa Espoossa teho-osastolla työskentelevällä Erkkilällä on vielä vara parantaa, jos mittarina käytetään vaikkapa maksimaalista hapenottokykyä. Helsingin Sanomat teki kiinnostavan jutun, kun Erkkilä kävi ensimmäistä kertaa testaamassa kapasiteettinsa. Tulos (55 ml painokiloa kohden) on oikein hyvä, mutta sitä on vielä vara kehittää.

Seuraavan kerran Erkkilä voi rääkätä keuhkorakkuloitaan Bodom Traililla, jossa hän puolustaa ykkössijaansa 21 kilometrillä. Hänen voittoaan ei kukaan pysty uhkaamaan, joten ainoa mielenkiinto kohdistuu siihen, rikkooko hän ruotsalaisen lajilegenda Emelie Forsbergin nimissä olevan kovan reittiennätyksen 1.41.39.

Antilan ja Ylisen ylivoimaa

Vaasalainen Johanna Antila ei pidä itsestään sen kummempaa meteliä. Vuoden 2020 polkujuoksija kilpailee harvakseltaan, mutta jälki on lähes aina komeaa.

Antila on ihastuttanut voimallaan ja kestävyydellään erityisesti Nuuksio Classicin 72 kilometrillä, ja nyt hänen vahvasta menostaan saatiin nauttia Pohjois-Pohjanmaan (ja Lapin) poluilla. Antila voitti 83 kilometrin kisan näytöstyyliin, paransi reittiennätystä lähes tunnilla ja oli miehetkin huomioiden koko yöllisen urakan toiseksi nopein.

Antila aikoo juosta tänä kesänä ainakin kuuden tunnin rataultran sekä maratonin. Toivottavasti näemme häntä myös poluilla, sillä kehityksen jatkuessa samaa rataa, häneltä voidaan odottaa jopa kansainvälisen tason menestystä – sikäli mikäli sellaiset karkelot häntä ylipäänsä kiinnostavat.

Viimeisenä nimenä haluan nostaa esille Juho Ylisen. Tässä mänttäläislähtöisessä ja nykyisin Jyväskylän yliopistossa informaatioteknologiaa opiskelevassa juoksijassa on paljon samaa kuin viime kauteen asti polkukisoja hallinneessa Henri Ansiossa.

Siinä missä Ansio on tullut tunnetuksi erityisesti ahkerana kilpailijana ja nopeana palautujana, samaa voi sanoa Ylisestä. Hän kilpailee polkujuoksun lisäksi suunnistuksen kansallisella huipulla ja on kova luu myös 5000 ja 10 000 metrin ratamatkoilla. Toukokuun alussa Ylinen oli maastojuoksun SM-kisoissa kahdeksas.

Kuusamossa Ylinen otti ylivoimaisen voiton 55 kilometrillä kovimpien kilpakumppanien loistaessa poissaolollaan. Hän jäi vain hieman Ansion nimissä olevasta reittiennätyksestä ja kirjasi tililleen täydet 100 BTTF-pistettä. Tästä muutama päivä myöhemmin Ylinen juoksi Jyväskylän GP-kisoissa 5000 metrillä ajan 15.28,96, vaikka vielä alkuvauhti lupasi 15 minuutin alitusta.

Yli 200 kilometrin viikkomääriä harjoituskaudella kirjannut Ylinen voitti viime syksynä Bodom Trailin ja asetti tavoitteekseen BTTF-kiertueen ykkössijan tällä kaudella. Talven harjoittelu meni hyvin, ja mikäli hän välttää ylikunnon miinan, on hänen lyömisensä todella vaikeaa.

Bodom Trailille vihreää valoa

Karhunkierroksen jälkeinen viikko toi polkujuoksijoille lisää hyviä uutisia, kun Uudenmaan terveysviranomaiset höllensivät kokoontumisrajoituksia. Näin Bodom Trail voidaan järjestää 11.-12. kesäkuuta Espoon Pirttimäessä.

Aivan kuten NUTSin, myös Bodom Trailin taustalla on erittäin osaava organisaatio, joka taitaa myös poikkeusolojen järjestelyt. Bodom Trailin 12/21 kilometrin osallistujat jaetaan yhteensä kolmeen eri lähtöön, joista yksi on perjantaina illalla ja kaksi lauantaina: aamulla ja iltapäivällä.

Matkaan lähdetään enintään 50 hengen ryhmissä, ja kisakeskuksen palveluita rajoitetaan ja supistetaan viime syksyn tavoin. Tarkempia ohjeita on luvattu lähiaikoina kisasivuilla.

Olen hieman jäävi sanomaan, mutta mielestäni Karhunkierroksella lähdöt toimivat sutjakasti, kun reitille sai pyyhältää omaan tahtiinsa sitä mukaa kun kisabussit toivat osallistujia lähtöalueelle. Ruuhkia ei juurikaan syntynyt, ja ainakin välitön palaute oli hyvin positiivista.

Polkujuoksijat kantoivat kiitettävästi oman vastuunsa Kuusamossa, joten en näe mitään syytä, miksei myös Bodom Traililla nähdä innostava, energinen ja kärjen osalta kovavauhtinen tapahtuma.

Marko Krapu