Meillä on tapana keksiä mieheni kanssa toisillemme harjoituksia. Kun muutama päivä sitten Jani sanoi, että pitäisi tehdä jotain vauhtitreeniä juosten, kaivoin esiin vanhat harjoituspäiväkirjani 2000-luvun alkupuolelta. Silloin valmentajani Jouni Kykyri oli ohjelmoinut minulle kesäkuukausille viikottain erilaisia vauhtileikittelyjä. Aikani päiväkirjaa lavattuani löysin meille ajankohtaan ja tavoitteeseen juuri sopivan juoksutreenin!
Juoksimme ensiksi neljä kilometriä alkuverryttelyä koiramme Elmon kanssa. Alkuverryttelyn jälkeen toimme Elmon kotiin, koska halusimme keskittyä itse vauhtijuoksuun ilman pissa- ja kakkataukoja.
Vauhtileikittelyosiossa juoksimme 3 x 3 minuutin vedon, 3 x 2 minuutin vedon ja 3 x 1 minuutin vedon aina 2 minuutin palautuksella. Vauhtijuoksua tuli siis yhteensä 18 minuuttia. Palautukset olivat aina kevyttä hölkkää, ei kävelyä.
Vauhtileikittelyn aikana en juurikaan sykemittaria tuijottanut. Jos treenin tavoitteena on kehittää vauhtikestävyyttä, näin lyhyissä vedoissa tulee kuitenkin olla tarkkana, ettei innostu liikaa revittelemään. Senpä takia tarkkailin ensimmäisissä kolmen minuutin vedoissa, etten juokse vetoja anaerobista kynnysvauhtia nopeampaa.
Treenin jälkeen sykemittarini kertoi, että olin juossut 7 minuuttia VK2-alueella ja 12 minuuttia 50 sekuntia VK1-alueella. Sykkeiden puolesta treeni oli siis onnistunut. Tunsin kuitenkin viimeisissä minuutin vedoissa lievää maitohappojen aiheuttamaa kangistumista jaloissa. Lyhyissä vedoissa syke ei ehdi reagoida ja todennäköisesti VK-sykkeistä huolimatta teho oli viimeisissä vedoissa maksimikestävyysalueella.
Vauhtileikittelyssä on helppo kontrolloida tekniikkaa. Sujuvampi tekniikka, tehokkaampi voimantuotto ja korkeampi suorituskyky parantavat juoksun taloudellisuutta. Vauhtileikittelystä palautuminen on myös nopeampaa kestojuoksuun verrattuna. Tämän vuoksi suosin itse kilpailukaudella vauhtileikittelytreenejä.
Treeniä on helppo varioida. Meidän versiossamme tavoitteena oli juosta helposti ja vauhdikkaasti. Juosten tehdyn palautuksen ansiosta koko vauhtileikittelyosion kilometrivauhtikin oli ihan hyvä, vain noin puoli minuuttia anaerobista kynnysvauhtia hitaampi.
